Se on siinä.

Oppia 40 opintopisteen verran mustiin pukeutuneena ja kultaisin yksityiskohdin koristeltuna.

Ei sitä tyhjästä nyhjäisty. Sitä ajatteli aamuisin heti sängystä noustessaan ja iltaisin viimeisenä hetkenä ennen nukahtamista. Sitä yritti kaikin mahdollisin keinoin valmistella maailmalle päästettäväksi. Joskus sitä vain tuijotteli silmä kovana koko päivän kauhunsekaisin tuntein. Sille toivoi pelkkää hyvää, mutta pelkäsi aina pahinta. Toisinaan siitä näki painajaisiakin.

Se vaati paljon KAHVIA, itsekuria, turkinpippureita, unettomia öitä, hermonmenetyksiä ja noidannuolen. Se vaati lukuisia tunteja kirjastoissa ja monta kirjakiloa tietoa. Se vaati hermonlepuutuksia Facebookissa, blogimaailmassa ja käsitöiden parissa. Se vaati sekasortoa, pölypalloja, tiskaamattomia tiskejä, henkistä tasapainottelua ja aimo annoksen kuntonyrkkeilyä. Se vaati myös laiminlyötyjä ihmissuhteita: kiitos että jaksoitte silti kannustaa loppuun asti. Ilman ystäviä noiden mustien kansien välissä ei olisi yhtikäs mitään.

HUH.