Tuoli nimeltä Näsinneula (kunnostusprojektin osa 1)

Ostaa täräytin kirpparilta Askon vanhan tuolin. Tai luotan myyjän sanaan, että kyseessä todella on Askon valmistama tuoli, mitään leimaa tuolissa kun ei ole. Pikaisella googlettamisella en samanlaisia tuoleja mistään kuitenkaan löytänyt.

No hällä väliä, pidän tuolin muodoista yhtä kaikki. Tuolin kunto puolestaan – se ei ollut alkuunkaan niin hyvä kuin myyntikuvasta saatoin päätellä. Yllätyksekseni tuoli oli yltä päältä maalinroiskeissa ja nahkaosakin oli riivitty puhki puulle asti. 

(Se, miksi tuolin nimi on Näsinneula, selviää tämän postauksen lopusta.)

Hommat aloitin irrottamalla istuinosasta kangaspäällisen. Tai siis päälliset, niitähän oli kaksin kappalein. Kankaiden alta löytyi vielä vanukerros ja vanukerroksen alta vaahtomuovikerros. 

Kankaiden irrottaminen ei käynyt aivan käden käänteessä. Päällimmäinen kangas oli naulattu nupinauloilla, jotka olivat ajan saatossa päässeet ruostumaan. Nauloja napsahteli poikki sitä mukaa kun niihin pihdeillä koski. Osa naulan tyngistä jäi puuhun sisään, mutta suurimman osan nypin sinnikkäästi irti. 

Toinen kangas oli puolestaan niitattu kiinni puuhun. Ja tottahan toki myös niitit olivat ruosteessa kuin mitkä. Hampaat irvessä niitä revin tovin jos toisenkin.

Melkoisesti oli tuolin istuinosa päässyt kärsimään monien verhoilujen seurauksena, mutta eiköhän tuosta vielä tuoli saada.

Mutta mutta, mitäs sieltä paljastuikaan! Tuolin istuinosan kylkeen oli riipusteltu sana NÄSINNEULA! Sinne nämä on kaiken maalais- ja kaupunkijärjen mukaan tehty. Tällä tuolillahan on tarina!

Jo alkoi armoton googlettaminen – etsintä, joka lopulta jopa tuotti tulosta. Kovasti näyttää siltä, että siellä he syövät Näsinneulan ravintolassa vuonna 1971 samanmoisilla tuoleilla. Nyt täytyy selvitellä, saisinko tuolista vielä lisätietoja jostain. Erityisesti kiinnostaisi, kuka tuolin on suunnitellut.

Jatkoa seuraa, pysykää kuulolla!