sunnuntai 29. heinäkuuta 2012

Raparperichutney




Keittiööni alkaa vähitellen hivuttautua enemmän ja enemmän suomalaiseen keittiöön kuulumattomia raaka-aineita. Suosittelen itämaisten herkkujen hankintaa itämaisista kaupoista, sillä hintataso on aivan eri luokkaa kuin perusmarketeissa. Turusta löytää parin korttelin säteellä ainakin Brahenkadulta yhden, Eerikinkadulta toisen ja Aninkaistenkadulta kolmannen puodin.


Hellapoliisin raparperichutneyta suositeltiin Hesarissa, päätin kokeilla. Herkuttelin chutneyllani eilen kanafileepihvin ja salaatin kera. Minä en tunnetustikaan osaa noudattaa reseptejä, joten tässä (yllättävän hyvin onnistunut) oma versioni raparperichutneysta. En tiedä, miltä raparperichutneyn kuuluisi maistua, mutta kyllä tämä ainakin minun makuhermojani hivelee.

Tässä reseptissä aineisten määriä voi itse säädellä omaan makuun sopiviksi. Rentoa kokkailua!


Raparperichutney

½ kg raparperia kuorittuna ja paloiteltuna
2 pientä sipulia
1 - 2 rkl tuoretta inkivääriä silputtuna (noin parin sentin pala)
2 (pienehköä) valkosipulinkynttä silputtuna
1 - 3 rkl tuoretta (punaista) chiliä silputtuna (oman maun mukaan)
1 - 3 tähtianista (oman maun mukaan)
1 kanelitanko
½ dl valkoviinietikkaa
2 dl fariinisokeria
2½ dl hillosokeria

Mittaa kaikki ainekset kattilaan ja anna kiehua hiljalleen 15 - 20 minuuttia. Lusikoi chutney (puhtaisiin ja kuumennettuihin) lasipurkkeihin (piripintaan) ja sulje tiiviisti. Jäähdytä jääkaapissa. Herkuttele esimerkiksi grilliruokien kera.

---

edit. Tein uuden satsin chutneyta vielä elokuun lopussa. Heitin raparperien sekaan myös omenanpaloja ja ronskimmalla kädellä kaikkia mausteita. Esimerkiksi chiliä meni ruokalusikallisen sijaan kokonainen palko silputtuna. Kannattaa rohkeasti kokeilla lisätä mausteita ihan oman maun mukaan.

perjantai 27. heinäkuuta 2012

Ihan pihalla.






Helteellä asennoituminen työntekoon on ollut heikonlaista. Olen lähinnä istunut puutarhassa ja välillä vähän pyöritellyt käsissäni kirjoja ja papereita. Ensi viikolla alkaa tehoelokuu, ehkä sitä sitten taas viitsii tehdä muutakin kuin grillata ja syödä mansikoita.

tiistai 24. heinäkuuta 2012

Kimppu


Tänään kävin ottamassa siskosta ja langosta hääkuvia. Hääpäivän kaatosade piti huolen että silloin kuvia ei otettu. Rämmittiin keskellä peltoa, siksi kumisaappaat. 

Kuvauksia varten piti tehdä myös uusi morsiuskimppu. Kaikki kukat poimin siskon omasta pihapiiristä. Suuri osa on peräisin keväällä istutetuista siemenistä. Budjettiin sopivaa ja somaa. Heinä- tai elokuussa naimisiin meneville hyvä vinkki, kesäkuuksi kukat eivät ehtineet.

maanantai 23. heinäkuuta 2012

Tee se itse -taskukalenteri







Joskus käy niin, että on perjantai-ilta ja iskee sisäinen pakko järjestää kalenterinsa ajantasalle. Jotta pystyin kalenterini päivittämään, piti minun ensin tehdä itselleni uusi päivyri. Laatikosta löytyi tyhjä taskukokoinen muistikirja, joka passasi paremmin kuin hyvin moiseen tarkoitukseen.

Leimailin kirjaan viikkoaukeamat, päällystin kirjan kierrätetyllä ruusukuvioisella kartongilla ja kirjoitin sivuille tärkeimmät tapahtumat (ja myös vähemmän tärkeät "juhlapäivät", kuten "kaunis päivä", "kotitekoisen leivän päivä" tai "siivoa jääkaappisi -päivä"). Viikonpäivien nimiä ei tarvita lainkaan, kun jokainen viikkoaukeama on asettelultaan samanlainen. Pyhäpäivät ympyröin punakynällä ja kuukaudet kirjoitin oikeaan alakulmaan Dymolla. Etukannessa on tasku satunnaisia irtolappuja varten, kirjanmerkkinä toimii musta satiininauha ja kalenterin sivut saa pysymään ojennuksessa sulkemalla kirjan takakanteen kiinnitetyllä kuminauhalla.

Kalenterissa on vielä rutkasti tyhjiä muistiinpanosivuja, joita valmiissa kalentereissa on aina liian vähän. Vuoden päästä voin myös tarvittaessa jatkaa kalenteria muutaman kuukauden eteenpäin ihan vain leimailemalla lisää sivuja. Kätevää kuin mikä. Suunnittelin myös tekeväni kalenteriin kankaiset kuoret, mutta aika ei antanut periksi. Onneksi kannet on helppo vaihtaa myöhemminkin.

tiistai 17. heinäkuuta 2012

Kierrätysmatskuista kortti

Viikonloppuna herkuteltiin ystävieni häitä Ruissalossa. Puitteet olivat aivan mahtavat, niistä tuore rouva kertonee itse tarkemmin vielä hääblogissaan.



Tällä kertaa en ehtinyt itse tehdä lahjaksi mitään, vaikka idea olikin kehittynyt mielessäni melko valmiiksi (ehkä mä vielä toteutan ideani ja annan jälkikäteislahjan). Valitsin morsiusparin häälahjatoivelistalta varaamattoman tuotteen ja panostin vähän paketointiin. Kortin sentään ehdin askarrella omin kätösin.



Pitsinauhaa, pitsikukkaa, kaupasta poistettuja hintanumeroita sekä yli jäänyttä lasikuitutapettia jostain vanhempieni varastojen kätköistä. Siinä se. On siellä sisällä myös eden ahbezin (Nature boy 1948) legendaariset sanat

the greatest thing you'll ever learn
is just to love and be loved in return

maanantai 16. heinäkuuta 2012

Mansikka-raparperipiirakka




Kesäinen mansikka-raparperipiirakka (pellillinen)

Pohja:
4 kananmunaa
2 dl sokeria
5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
100 g voita sulatettuna
1 dl maitoa

Vaahdota muna ja sokeri. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää vaahtoon. Sekoita joukkoon maito ja sulatettu voi, älä vatkaa liikaa. Levitä taikina leivinpaperilla vuoratulle uunipellille.

Täyte:
2,5 dl raparperia pilkottuna
3 dl mansikoita lohkottuina
3 rkl lemoncurdia

Sekoita täytteen ainekset keskenään ja lusikoi pohjan päälle.

Muruseos:
100 g pehmeää voita
2 dl sokeria
2 dl kaurahiutaleita
2 tl vaniljasokeria
2 tl kanelia

Sekoita ainekset käsin tasaiseksi muruseokseksi. Levitä täytteen päälle.

Paista mansikka-raparperipiirakkaa uunin keskitasolla 175 asteessa noin 45 minuuttia tai niin kauan että reunat ovat kauniin kullanruskeat. Tarjoile vaniljavaahdon ja mansikoiden kera.



---

Onnistunein reseptikokeiluni pitkään aikaan. Muokattu tästä ohjeesta. Suosittelen. En vastaa herkuttelun aiheuttamasta ähkystä.

sunnuntai 15. heinäkuuta 2012

Tee se itse -häät

Siskon häistä on ehtinyt kulua jo kaksi viikkoa. Tuolloin oli sateinen kesälauantai. Edellisenä iltana koristelimme hääpaikkaa auringonpaisteen helliessä talkooporukkaa. Teltat oli pystytetty jo pari päivää aiemmin, pöydät ja tuolit oli viety paikoilleen edeltävänä päivänä. Sadetta osattiin odottaa, joten telttatilaa oli varattu riittävästi. Maahan oli levitetty vanhoja räsymattoja pöytien alle, mikä toi mukavasti kodikasta tunnelmaa telttoihin. Yhteen nurkkaan perustettiin baari vanhoista viskitynnyreistä, toiseen pystytettiin tiskijukalle pöytä, kolmanteen katettiin ruokapöytä ja neljännessä nurkassa oli tanssitilaa.

Vihkipaikka sijaitsi hääparin oman tontin pellonlaidassa koivujen keskellä. Vihkikaareksi taivutettiin pari nuorta ja hoikkaa koivunrunkoa ja niihin ripustettiin pieniä kierrätyspitsillä koristeltuja lasipurkkimaljakoita kukkineen. Koska sateen tiedettiin ripottelevan koko hääpäivän, vihkipaikalle pystettiin lopulta myös teltta. Alun perin ajatuksena oli pärjätä ilman sitä, mutta minkäs teet. Koivuteeman mukaisesti hääparin päälle ei heitetty vihkimisen jälkeen riisiä vaan koivunlehtiä. Putosivat vain tänä vuonna vähän aiemmin maahan kuin muut kaverinsa.




Vielä hääaamuna suhlanen kaatoi moottorisahalla koivuja vihkipaikan koristeluja varten. Polvistumishetkeä varten alttarille tuotiin pari koivunrunkoa, joiden päälle köytimme rohdinlangalla tyynyt pehmusteiksi. Teltan reunoihin aseteltiin koivunoksia ja taakse pantiin sifongista verho.




Polku vihkipaikalle reunustettiin koivunhaloin ja lupiinein. Vadelmapuskien ja muiden kasvien annettiin vapaasti rehottaa siellä ympärillä.



Pääasiassa juhlapaikan koristeina oli vain luonnonkukkia. Kukkia, kukkia ja kukkia. Niitä oli PALJON! Monta sinkkiämpärillistä lupiineja, takiaisenkukkia ja päivänkakkaroita. Pöytäkoristeina maljakoissa oli kissankelloja, saniaisia ja juhannusruusuja.




Telttojen jalat koristeltiin lupiinein. Teltanjalkoja pitkin telttoihin valunut sade hoiti kastelun puolestamme. Takana siintää myös baarin päälle ripustetut kertakäyttömukivalot.


Myös morsiuskimpun tein pääasiassa luonnonkukista. Muutaman iiriksen nappasin joukkoon takapihan kukkapenkistä. Kädensijan kimppuun tein tuohesta ja rohdinlangasta.



Kattaus oli melko simppeli. Viinilasi piti kätevästi paikkakortin tuulessa paikallaan. Viinilasien sisälle taiteltiin origamiperhosia vähän tavallista paksummasta silkkipaperista.


Menu tulostettiin kiiltävälle valokuvapaperille. Paperirinkula toimi samalla serviettirenkaana ja paikkana aterimille. Koivunrungosta sirkkelöidyissä lasinalusissa oli painettuna nuorenparin nimet ja hääpäivä. Lasinaluset olivat samalla vieraille muisto häistä.


Juhlien jatkuttua yön puolelle ihmisillä on tapana unohtaa lasinsa vähän minne sattuu, joten dymotarralla jokainen sai merkata oman lasinsa. Seuraavana päivänä saimme tavallisten nimien lisäksi bongata melko mielenkiintoisia tekstejä laseista.


Juhlatelttojen kattoon ripustimme supersuosittuja silkkipaperista tehtyjä pompomeja. Ohje löytyy esimerkiksi täältä. Todella helppoja tehdä, aikaa menee kuitenkin jonkin verran. Kauniita ja näyttäviä ovat joka tapauksessa!


Koristeluihin käytetty rahamäärä oli minimaalinen, aikaa ja vaivaa kului kyllä sitäkin enemmän. Paperitarvikkeet ostettiin, kaikki muu kerättiin omien ja ystävien varastoista. Pienelläkin budjetilla on mahdollista järjestää kaunista, kun vain ymmärtää käyttää vanhaa hyödyksi. Kaatosadekaan ei haitannut, kun tunnelma oli alusta loppuun asti ihan siellä (teltan) katossa.