tiistai 13. maaliskuuta 2012

Pestopastaa calabrialaisittain

Tänään on vuorossa kokkauspostaus. Mulla on täällä Katarimaria kylässä, tehtiin illalliseksi ehkä herkullisinta pastaa ikinä. Kaubamajassa kun mietittiin, mitä pastan sekaan pistettäisiin, niin laitettiin sitten vähän kaikkea. Täysjyväluomupastan seasta löytyi niin sipulia, kesäkurpitsaa, kirsikkaluumutomaatteja, herkkusieniä, kylmäsavustettua kinkkua, rukolaa, Calabrese-pestoa ja Grana Padano -juustoa. Jos osaa keittää pastaa ja pilkkoa kasviksia, niin osaa myös tehdä tätä herkkua.


Calabrese-pestopasta

keskikokoinen sipuli
1/4 kesäkurpitsaa pilkottuna
10 kirsikkaluumutomaattia halkaistuna
10 keskikokoista herkkusientä pilkottuna
100 g kylmäsavustettua kinkkua pienennettynä
75 g Calabrese-pestoa (tai maun mukaan)
täysjyväluomupastaa (3 - 4 hengelle)
kourallinen rukolaa
Grana Padano -juustoa


- Keitä pasta paketin ohjeen mukaan.
- Kuullota paistinpannulla sipuli ja lisää kesäkurpitsat. Paista kunnes kesäkurpitsat ovat hieman pehmenneet. Lisää joukkoon tomaatit, herkkusienet ja kinkku.
- Sekoita paistos pastan sekaan ja lisää joukkoon pesto ja rukola. 
- Raasta Grana Padano -juustoa suoraan annoksen päälle (maailman söpöimmällä miniraastimella). 


(Kuvan annos on lavastettu santsiannoksesta. Oikeasti eka annos tuli vedeltyä napaan niin nopsaan, ettei siinä paljon ehtinyt kameraa miettiä.)




Calabrese-pesto oli meille molemmille ihan uusi tuttavuus, siksi sen valitsimmekin. Se sisältää mm. chiliä ja tuota samaista italialaista Grana Padana -juustoa. Herkkua on.

keskiviikko 7. maaliskuuta 2012

Kassialma

Niin nämä uudet projektit tulevat aina vähän puskista. Kun menee ruokakauppaan ja kassalla huomaa unohtaneensa ostoskassit kotiin, pitää ostaa uusi. Ei suinkaan osta muovikassia, vaan kangaskassin. Ja kun saa sen kuosittoman kangaskassin käsiinsä, on pakko saada koristella sitä kassia jotenkin. On mentävä askartelukauppaan ja ostettava kangastussit.


Kalliiksi tuli sekin maitopurkki.

sunnuntai 4. maaliskuuta 2012

Kato äiti: mä osaan!

Nimittäin luoda silmukoita neuloen. Olen aina luonut silmukat samalla tavalla ala-asteen käsityötunneista asti, mutta nyt päätin muuttaa huonot tapani paremmiksi (ja lankaa ja hermoja säästävämmiksi).

Oikean silmukan neulomisen minulle on opettanut ala-asteen ihka ensimmäinen luokanopettaja, joka opetteli minua varten neulomaan itse vasenkätisesti. Nostan hänelle hattua, sillä minulle väärinpäin (eli oikeakätisesti) neulominen on melkeinpä mahdotonta. Kaikki vasenkätisyydestä johtuvat neulomiskikkailut olen saanut opetella ihan itse yrityksen ja erehdyksen kautta.


Igal juhul, mulla on nyt ihanaa lankaa ja ihanat uudet puikot. Ohje vielä puuttuu, pitää kai keksiä sekin itse.