torstai 25. elokuuta 2016

Näsinneula-tuolin verhoilu (ja KUI Design -arvonta!)


Pitkällisen odotuksen jälkeen tuoli on kuin onkin vihdoin valmis. Kunnostusprojektin viimeinen osa, verhoilu, osoittautui pitkällisemmäksi projektiksi kuin osasin odottaa.

(Projektin ensimmäiseen osaan voit tutustua täällä, toiseen täällä ja kolmanteen täällä.)

Aikani tuskailin Porin huonoa verhoilukangasvalikoimaa. Kiersin kaikki (kaksi) porilaiset kangaskaupat tuloksetta. Kävin muutamassa verhoiluliikkeessä tuloksetta. Olin jo hilkulla tilata verhoilukankaan rapakon toiselta puolelta Yhdysvalloista.

Onneksi ymmärsin olla menemättä merta edemmäs ka... kangaskauppaan. Koska iso osa sydämestäni sykkii yhä entiselle kotikaupungilleni Turulle, keksin kysyä turkulaiselta KUI Designilta mahdollisuutta tilata tuolin verhoilukankaaksi heidän valikoimaansa kuuluvaa vanhaa Turun karttaa (vuodelta 1837). Oikean kokoista palaa ei ollut valmiina, mutta tytöt painoivat varta vasten sopivan palan* verhoilua varten. Mahtavaa palvelua!

Siinä se nyt sitten on – valmis Näsinneula-tuoli!




Istuinosan pehmusteena on sentin verran vaahtomuovia ja kankaan ja vaahtomuovin välissä vielä levyvanua, joka pitää kankaan hyvin paikoillaan. Vaahtomuovin liimasin suihkutettavalla maalilla puun pintaan, ja lopuksi naputtelin koko komeuden istuinosaan kiinni verhoiluun tarkoitetuin nupinauloin.
Tuolista tuli, noh, kuta kuinkin täydellinen. Melkein kuin uusi
Kiitos ja kumarrus KUI Designille!



  
Nyt sinullakin on mahdollisuus saada pala Turkua kotiisi, sain nimittäin mahdollisuuden arpoa osallistujien kesken KUI Designin Kartta 1837-pellavapyyhkeen! 
Osallistuminen on helppoa: kerro, millainen suhde sinulla on Turkuun. Mainitse kommentissa myös, haluaisitko voittaessasi mieluummin mustan vai valkoisen pyyhkeen. Jätä lisäksi sähköpostiosoitteesi, jotta voittajaan saadaan helposti yhteyttä. 
Aikaa osallistua on viikko (1.9. asti), voittaja arvotaan perjantaina 2.9.

P.S. KUI Designin myymälä sijaitsee Turussa Läntisellä rantakadulla historiallisessa Fortuna-korttelissa. Kannattaa ehdottomasti poiketa!---*Verhoilukangas saatu KUI Designilta bloginäkyvyyttä vastaan.

keskiviikko 10. elokuuta 2016

Reppu Normaali (DIY)

Facebookin Ompeluelämää-ryhmässä vallitsee reppuvillitys. Aikani muiden upeita tekeleitä seurattuani päätin itsekin ryhtyä tuumasta toimeen. Apunani käytin Villa & Villa -blogin kuvitettua ohjetta.

Repun mustavalkoinen kangas on 50 sentin kirpparilöytö. Aikaisemmassa elämässään reppukangas oli paneeliverho. (Ihan vain tiedoksi, että yhdestä paneeliverhosta jäi vielä jäljelle kolmisenkymmentä senttiä.) Muutoin en kaupoilla käynyt: vuorikangas oli vanha lakana, neppari arkistoerää, kovikehuopa jämäpala vuosien takaisesta patakinnasprojektista ja kahteen suuntaan aukeava vetoketju on purettu vanhasta läppäripussista (josta neopreenikangas käytettiin kuusi vuotta sitten tähän kameralaukkuun). Hintaa materiaaleille tuli siis tasan 50 senttiä.

Tähän reppuun mahtuu passelisti 13,3-tuumainen läppäri ja paljon paljon muuta. Jos uuden repun vielä väkerrän, teen etutaskusta suuremman ja käytän vahvempaa tukikangasta. (Nyt siis käytin sellaista tukikangasta, jota nyt vain sattui kaapista löytymään). Seuraavaan reppuun tulee myös pidemmät hihnat ja vahvistettu pohja ja selkäosa.




maanantai 27. kesäkuuta 2016

Tuoli nimeltä Näsinneula (kunnostusprojektin osa 3)

Tuoli nimeltä Näsinneula oli hionnan ja pesun jälkeen vielä kovin alaston ja kolhuinen (kunnostusprojektin ensimmäiseen osaan voit tutustua täällä ja toiseen osaan täällä). On siis aika pistää suti heilumaan!

Koska pöydänkunnostusprojektista oli jäänyt roimasti valkoista puuvahaa yli, päätin käsitellä myös tuolin puuosat samaisella vahalla (nollabudjetti ja sitä rataa). Ainakin puupinta saa nyt osakseen hieman hoivaa ja hellänpitoa. Vahan levitin tälläkin erää ohuella vaahtomuovisiveltimellä, jolla maalikerroksesta saa riittävän ohuen. Aloitin kyllä hommat tavallisella siveltimellä, mutta ei, ei siitä mitään tullut. Vaahtomuovisivellin ja vaha yhteen soppii. 

Kaksi kerrosta vahaa, ja tuoli alkoi näyttää aivan erilaiselta (kuvassa tosin vasta yksi kerros) Toisaalta olisi ollut kiva jättää puuosat puun värisiksi, mutta puunsyistä hohkava vanha musta maali sai minut lopulta päätymään peittävämpään vaihtoehtoon. Tällä mennään!


Nahan paikkaus


Kun olin huomannut, että nahkaosa on aivan rei'illä, ryhdyin etsimään ratkaisua tilanteen korjaamiseen. Kyselin paikalliselta suutarilta vinkkejä, mutta vedin vesiperän. Lopulta bongasin netistä tällaista nahan paikkaamiseen tarkoitettua ainetta, ja minähän pistin tilaten. Ei ollut mitään muuta menetettävää kuin valmiiksi reikäinen selkänoja. 

Suutarilta ostin mustaa nahkamaalia, jolla päätin nahkaosan maalata. Samaisella nahkamaalilla värjäsin myös tuota nahanpaikkausainetta hieman tummemmaksi, jotteivät paikkauskohdat loistaisi aivan valtavasti maalin alta.

Pesin nahkaosan huolellisesti nahanpuhdistusaineella ennen paikkausurakkaa. Lisäsin paikkausainetta reikäkohtiin ohuin kerroksin, välillä kovetin ja kuivasin paikkausainetta hiustenkuivaajalla.

Suurin reikä (ja palkeenkieli) oli käsinojassa. Aiemmin se näytti siis tältä. Monta kerrosta mönjää tuo vaati, mutta lopulta reikä oli niin täynnä, että olin tyytyväinen.




Nahan maalaus


Nahan maalaamiseen käytin suutarilta ostamaani mustaa nahkamaalia. Maali kuivui niin nopsaan, että siinä piti olla melkoisen ripeä liikkeissään. Maali kupli ja meinasi jättää rantuja. Ihan hyvä siitä lopulta kuitenkin tuli.

"Ihan ku ei ois koskaan maalattukaan!", sano.



Siinä se sitten on. Verhoilua vaille valmis. Viimeistä postausta saadaankin odotella tovi, sillä tilaamani verhoilukangas saapuu vasta heinäkuun lopussa. Iih, en malta odottaa!



torstai 23. kesäkuuta 2016

Tuoli nimeltä Näsinneula (kunnostusprojektin osa 2)

Kun tuoli nimeltä Näsinneula oli saatu riisuttua (kunnostusprojektin ensimmäiseen osaan voit tutustua täällä), oli aika ryhtyä hiomaan puupintoja. Tämä on aina yhtä jännittävä vaihe, kun ei tiedä, mitä maalikerroksen alla odottaa.

Tämän tuolin maalipinnan alta paljastui mitä ilmeisimmin saarnipuuta. Mikään puuasiantuntija en ole, mutta ainakin syyt muistuttivat kovasti biljardikeppien puukuviota. Syyt olivat imeneet maalia syvyyksiinsä ja puussa oli jos jonkinmoisia vekkejä siellä täällä. Puussa oli jälkiä myös kosteusvaurioiden seurauksena. Aivan sileäksi en edes yrittänyt puuta saada: vanha tuoli saa myös näyttää elämää nähneeltä.

Nahkaisen selkänojan putsasin marseillesaippualla. On se kyllä ihme ainetta. Kuvissa aurinko nyt antaa hieman anteeksi virheitä, mutta ihmeen hyvin sillä sai maaliroiskeetkin nahasta sienen avulla hangattua. Reikäiseksi nahka silti jäi, vaikka muuten muuttuikin hämmästyttävän hyvännäköiseksi.

Seuraavaksi maalaus ja nahan paikkaus! Pysykää linjoilla!





keskiviikko 22. kesäkuuta 2016

Häätipuset

Sain jo hyvissä ajoin alkuvuodesta viestin eräältä blogini lukijalta, joka tiedusteli mahdollisuutta saada hääkakkuunsa samantyyliset linnut kuin askartelin siskoni hääkakun koristeeksi nelisen vuotta sitten. Tottahan minä suostuin.

Tuumasta tartuin toimeen vasta nyt kesäkuussa, kun pahimmat kiireet olivat helpottaneet. Kun aikaa olisi maaliskuussa ollut yllin kyllin, ei koko Porista tahtonut löytyä valkoista Fimo-massaa. Kun vihdoin Fimoa löysin, ei aikaa enää tahtonut askarteluun olla.

Mutta valmista tuli. Hieman suuremmat nämä ovat kuin esikuvansa. Siipiäkin hieman muokkasin. Herkkiä tipusia yhtä kaikki.











































































Sinne lähtivät postin armoille. Toivottavasti eivät saavu siipirikkona perille.