tiistai 18. maaliskuuta 2014

Taidetta tyynyyn

Siitä tietää, että on ollut liian pitkä blogitauko, kun äiti alkaa penätä päivityksiä puhelimitse. Oho. Hups. Siinä meni taas kuukausi!



Joskus miltei vuosi sitten innostuin kirjoittamaan kangastusseilla Muriel Barberyn teoksesta Siilin eleganssi muutaman vaikuttavan lausahduksen kankaalle. Kauniita lausahduksia kauneudesta.

Tässä hiljan innostuin sutimaan samaiseen kankaaseen kangasväreillä vähän siveltimenvetoja tekstiä kehystämään ajatuksenani tehdä kankaanpalasta tyyny. Ja tyynyhän siitä tuli.


Siin se ny sit o soffal. Vähän teksti on vino ja käsialakin harakanvarpaita, mutta eipä sitä kauneutta ainakaan täydellisyydestä löydä. Aina voi kääntää tyynyn toisinpäin. Vakka kantensa valitsee, söhröä yhtä kaikki. Modernia taidetta tämä. Kangas on kierrätettyä, vanhaa ja pehmoista puuvillakangasta.


Modern art = I could do that + Yeah, but you didn't. Jokainen on varmasti joskus miettinyt samaa. Minäpä tein. Tehkää teki.

Modern Art


keskiviikko 19. helmikuuta 2014

Karttakortti ja robottikortti

Viikonloppuna oli kahdet juhlat: veljen tuparit ja siskonpojan synttärit. Tokihan sitä kortit piti askarrella.


Tuparikorttiin jäljensin Googlen kartasta ko. kodin asuinalueen kadut ja polut. Sydän on siellä, missä koti on. Koordinaatit (blogissa sensuroituna) vielä kortinkulmaan muistuttamaan sijainnista. Asuinalue oli jo itsessään kuin rinnassa sykkivä sydän verisuonineen.


Kummipojan kortti oli robottiteemainen, vaikka itse lahja olikin keppiheppa. Korttiaskarteluja varten tulee säilöttyä yhtä sun toista esitettä ja paperilappusta: tähänkin leikkelin jonkin desingkartan pahvikorttia. Tähdet, kortit ja numerot siirretty kortin pintaan retroilla raaputusarkeilla. Hamahelmirobotin kädet, pää ja jalat ovat liikkuvaista sorttia.

Kortteja on aina ihana saada, mutta itsetehdyissä korteissa on aina oma juttunsa, vai mitä mieltä ootte?

tiistai 18. helmikuuta 2014

Keppiheppa

Ihhahhaa, ihhahhaa, hepo hirnahtaa! Kummipoikani täytti kaksi vuotta, lahjaksi ittäti (Krisse-täti) teki keppihevosen.


Hepan pään kaavat nappasin täältä: jätin vain kyseisen ohjeen avonaisen suun tekemättä. Yksi ylimääräinen sauma piti ommella, sillä kaverilta saadusta vanhasta villakangastakista ei olisi muuten heppaa pystynyt leikkelemään.

Huopaisiin silmiin otin mallia täältä, sillä aikomuksenani ei ollut tehdä millään lailla aidon näköistä hirnujaa. Silmät kannattaa applikoida pään sivukappaleisiin ennen pään kokoamista. Sopivan väristä huopaa oli onneksi varastossa.


Hepan harja on taiottu raidallisesta trikoosta. En suinkaan trikoota tätä tarkoitusta varten ostanut, vaan kyseessä on monen vuoden takaa veljen penkkaripukua varten hankittua rekvisiittaa. Leikkasin trikoon noin puolentoista sentin paksuisiksi suikaleiksi ja vedin suikaleet tuollaisiksi rulliksi. Vähän niin kuin lahjanarua olisi kihartanut, mutta työkaluna oli vain kynsi.


Taittelin suikaleet ja kiinnitin ne toisiinsa kevyesti ompelulangalla. Ompelin tukan kiinni hepan pään keskikappaleeseen ennen kuin kiinnitin pään muita kappaleita toisiinsa. Viimeistelin harjan neljällä säikeellä letitetyllä trikoolla. Neljällä letitys käy aivan kuin pullapitkon palmikointi ikään.



Kun pollen pollan kappaleet on ommeltu yhteen, alkaa pään täyttö. Ihan ensin hepan turpa on tietenkin täytettävä vanulla. Kepin kiinnitin jesarilla vanhaan villapaitaan, minkä jälkeen tuuppasin koko köntin hepan pään sisään. Näin keppi pysyy liikkumatta pään sisässä. Kepin kiinnittämisen jälkeen täytin pään kokonaan vanulla. Tuo keppikin on muuten omasta takaa! Kaikelle säilötylle roinalle löytyy tarkoituksensa, sanokaa mun sanoneen.




Hepan suitset ovat irrotettavaa sorttia, jos lapsi haluaakin ratsastaa villillä varsalla. Pojan mielestä oli kovin hauskaa, kun ittäti laukkasi hepalla, mutta itse hän jäi vielä tutustumaan talon uuteen asukkiin. Eiköhän tästäkin lelusta vielä innostuta, kun poika vähän kasvaa.

Hoplaa!

torstai 13. helmikuuta 2014

Punajuuri-linssicurry

Nyt on kuulkaa kyseessä jo moneen kertaan hyväksi todettu arkiruokaresepti. Kauhaa ja rakkautta -blogin Eeva julkaisi tämän ohjeen blogissaan jo joskus puolitoista vuotta sitten, mutta vasta nyt saan aikaiseksi kehua tätä täälläkin.



En ole kovin orjallisesti noita reseptin ainesosien määriä tuijotellut vaan olen heitellyt pataan kaikkea silleen sopivasti. Arkiruokaa rennolla otteella. Tuoretta inkivääriä olen raastanut sekaan huomattavasti enemmän, kuin myös chiliä. Kaikki kokkaavat makunsa mukaan! Turkkilaista jogurttiakaan ei jääkaapissa ollut, mutta kermaviili meni sen asemesta oikein hyvin. Kannattaa kokeilla!


Punajuuri-linssicurry (Eeva Kolun tapaan)
(4 annosta)

300 g tuoretta punajuurta
200 g porkkanaa
1 sipuli
2-3 valkosipulinkynttä
2 tl raastettua tuoretta inkivääriä
1 dl punaisia linssejä
reilu loraus kookosöljyä tai esim. oliiviöljyä
1 tl juustokuminansiemeniä
1/2 tl korianterinsiemeniä
1/2 tl ruskeita sinapinsiemeniä
5 dl vettä
1 tl jauhettua kurkumaa
hyppysellinen chiliä
2 laakerinlehteä
1 dl turkkilaista jugurttia
suolaa
mustapippuria
tarjoiluun: tuoretta korianteria
Kuori ja viipaloi porkkana ja punajuuri. Punajuuri kypsyy hitaasti, joten sitä ei kannata jättää kovin suuriksi paloiksi.
Kuori ja leikkaa sipuli ja valkosipuli. Huuhtele linssit.
Kuumenna pannulla öljy. Lisää siemenet sekä inkivääri ja paista 30 sekunnista minuuttiin. Lisää sipuli ja valkosipuli ja kuullota läpikuultavaksi (varo käräyttämästä valkosipulia ja inkivääriä). Lisää sen jälkeen porkkana ja punajuuri ja kuullota muutama minuutti. Lisää joukkoon linssit, vesi, kurkuma, chili ja laakerinlehdet. Kuumenna kiehuvaksi, laske lämpötila keskilämmölle ja anna porista, kunnes porkkana ja punajuuri on kypsää. Tarvittaessa voit lisätä vettä.
Sekoita viimeiseksi joukkoon turkkilainen jugurtti. Mausta suolalla ja mustapippurilla ja tarjoile silputun tuoreen korianterin kera.

lauantai 8. helmikuuta 2014

Surku mulle, lapaset sulle

Päätinpä tuossa vuodenvaihteen jälkeen oikein repäistä ja neuloa pitkästä aikaa itselleni jotakin. Bongasin Yhteishyvästä kivan lapasohjeen, jota sitten päätin hyödyntää.


Sattuneesta syystä (melkein valmiista) lapasista on olemassa vain tuo yksi surullinen kännykkäotos. Lanka loppui kesken tokan lapasen peukalonkärjen kohdalla. Ensi kerralla voisin laskea menekin vähän tarkemmin. No se siitä. Neuloin peukalonkärjen jämälankapussista löytyneellä valkoisella langalla - lopputulos oli ihan menettelevä. Sainpahan pari kerää pois varastoista... ja ei jäänyt jämälankoja nurkkiin pyörimään. Tykästyin lopulta lapasiin kovin. Neulomisjälkikin oli siistiä yltä ja alta.

Lapaset pääsivät neitsytmatkalleen Helsinkiin tuossa pari viikkoa sitten. Kävin ostamassa rautatieaseman Ärrältä HSL:n vuorokausilipun ja hilpaisin sieltä kauhealla kiireellä metroon. Arvatkaa, kenen lapaset jäi Ärrälle. Arvatkaa myös, olivatko ne kadonneet sieltä silmänräpäyksessä. Kuvitelkaa hei, meitsi ehti olla viisitoista minuuttia (!) Helsingissä, ja lapaset olivat jo kadonneet. Ehkä Yhteishyvän ohjeella tehdyt lapaset oli tarkoitettu yhteiseksi hyväksi?

Että toivottavasti lapaset jättävät näppisi kylmiksi, sinä ikävä pitkäkyntinen ihminen. Tai toivottavasti tuli edes tarpeeseen. Jos bongaat tällaiset lapaset ohikulkijalla, kerro terkkuja tekijältä.



P.S. Saman viikon alussa unohdin salille hiusharjan, parin päivän päästä kännykän. Ne sain molemmat onneksi takaisin. Lauantaina hukkuivat nuo lapaset. Olen melko varma, että olisin kadottanut myös pääni, jos se ei olisi niin tiukasti kiinni minussa.

P.P.S. Onnistuin katkaisemaan yhden noista bambuisista puikoistakin tuossa viimeisten silmukoiden aikana. Tästä lähin taidan tehdä käsitöitä vain lahjaksi.

perjantai 7. helmikuuta 2014

Huopahemmon elämää

 Moni jo kyselikin, mitä huopaeläimille kuuluu. Eipä niille hassumpaa! Tyypit tapasivat toisensa jo marraskuussa ja tulivat kovin hyvin toimeen keskenään. Ei sen ole niin väliä, onko pöllö vai kaimaani, samaa eläinkuntaa yhtä kaikki!

Noppa, Repa, Sipe, Pöntsä, Lemppari, Koo, Pike ja Sepi
Kun viralliset perhepotretit oli ikuistettu, päättivät he yhdessä tuumin kokeilla eläinpyramidin rakentamista. Ja hienostihan se sujui!




Mutta heillä oli kaikilla vielä yksi suuri toive: he halusivat lentää!






Koelento keittiössä sujui niin mallikkaasti, että he päättivät kääriytyä lahjapaperiin ja yllättää tyttövauvan jouluaattona. He halusivat lentää kaikki yhdessä tytön pinnasängyn yllä. Tyypeistä tuli mobile!


P.S. Kuvassa ripustuslangoissa on vielä säätövaraa, jotta huopahemmot saa roikkumaan sopivalle tasolle. Itse teossa mobilesta ei (vielä) valitettavasti ole kuvaa.

torstai 6. helmikuuta 2014

Gaggui

Turus avataa lauantain 8. helmikuut uus ihana kaffela. Gaggui nimeltään. Siä o ihana tunnelma, ihanat ihmiset, ihana sisustus, ihanii gaggui, ihanaa kaffee ja mitä vaa ihanaa ihmisel voi miälee tul.

Kaik o turkulaist. Sisustus o turkulaist (mm. Saana ja Olli) tairet. Kaffekupit ja tassit o turkulaist käsityät (Terraviiva). Kaffeki o turkulaist (Turun kahvipaahtimo) - ja nii maa hyvää, et ei tosikaa.

Vähä liia tuhti / gaggui.fi

Mää sai kunnia käyd siä jo maistaa tota taivaallist "Vähä liia tuhtii", joka oli kyl yht ihanaa ku ravintolapäivän muutama vuas sit Gaggugallerias. (Ny tais men poriks, ku se o ainoo murre, mitä mää osaa puhuu.)

Mut Turus Humalistokadul lähel rautatieasemaa avataa lauantain aiva ihana kaffela. Junal pääsee kätevästi kauempaaki. Menkää sin niinku oisitte jo!

[Tää ei muute sit oo maksettu mainos.]