perjantai 17. huhtikuuta 2015

Puhelimen hillitty muodonmuutos

Miltei pari vuotta vanha puhelimeni sanoi sopimuksen irti muutama viikko sitten. Takuuta oli jäljellä vielä pari kuukautta, joten sain tilalle uuden nokialaisen. Toisin kuin minä, suurin osa ihmisistä olisi varmaan hihkunut onnessaan, kun saa upouuden puhelimen vanhan tilalle.

Onpa se maskuliinisen näköinen.
Aivan valtavan kokoinen puhelin!

Itsehän valitsen kaiken ostettavan elektroniikankin esteettisin perustein.

Tällä Lumia 830:n näytöllä on kokoa viisi tuumaa, runko on mustaa metallia ja takakansi mustaa muovia. Mustaa, mustaa, mustaa. Vaikka pidän mustasta värinä noin muuten, en kuitenkaan halunnut puhelimeni olevan musta. Suuren kokonsa vuoksi puhelin ei mahdu edes vanhan puhelimen suojapussiin.

Maailma oli selvästi aistinut notkahduksen maailmani estetiikassa ja väritasapainossa ja päätti samana päivänä lähettää kotiovelleni aivan uskomattoman kauniin kimpun kukkia.


Puhelimen oli koettava muodonmuutos. Päädyin tilaamaan puhelimelle läpinäkyvän, silikonisen suojakuoren. Mobiilitukun seitsemän euron hinta postikuluineen tuntui kohtuulliselta. Toimituskin oli varsin vikkelä!

Mutta kukkakimpusta se ajatus sitten lähti. Otin uudella Lumiallani valokuvan jaloleinikistä, tulostin kuvan näppärällä valokuvatulostimellani ja leikkelin kuvasta kaiken ylimääräisen pois.





Prototyyppi on aina prototyyppi. Jostakin selittämättömästä syystä menin leikkelemään nuo aukot oikealla kädellä. OIKEALLA! Minä, vasenkätinen. Toisinaan en selvästikään tiedä, mitä käteni tekevät.

Vaikka näyttääkin vähän oikealla kädellä hutaistulta, niin välttää se nyt ainakin niin kauan, että keksin paremman ratkaisun.

perjantai 10. huhtikuuta 2015

Itte tein ja kierrätin: puhdistava puhelinpussukka

Ihan tässä hiljan tuli uunista ulos Madam B.C. -blogin kirjoittajan, Mariko Palomaan, kierrätyskäsitöihin keskittyvä kirja Itte tein ja kierrätin.

Jo kirjan suunnitteluvaiheessa Mariko järjesti ideakilpailun, jonka parhaimmat ideat valittiin mukaan kirjaan. Kirjassa on kuin onkin jo aiemmin täällä blogissakin esitelty ihka oma ideani - puhdistava puhelinpussukka ompeluohjeineen!







Kirja on tilattavissa melkeinpä kaikista suomalaisista verkkokirjakaupoista. Hinta näyttäisi olevan siinä parinkympin hujakoilla. Oma kappaleeni on jo huolellisesti selattu pariin otteeseen. 

Jos haluat kokeilla onneasi, Madam B.C. arpoo blogissaan kaksi kappaletta Itte tein ja kierrätin -kirjoja. Arvonta päättyy jo huomenna, joten hopi hopi!

tiistai 7. huhtikuuta 2015

Yksi kaava, kahdet housut

Pari kuukautta sitten (krhm) kummipoikani täytti kolme vuotta. Hän on ollut pienestä pitäen traktorifani. Näihin pöksyihin löytyi kangas syksyn kädentaitomessuilta (Kyllä, tuhlasin siellä ehkä euron tai kaksi). Räväkän vihreälle trikookankaalle painetut mustat traktorit ovat mainioita! Kyseistä kangasta voi tilata myös Pienen hattutehtaan verkkokaupasta täältä.






Kaavat piirsin ystäväni pojan hyviksi osoittautuneista housuista. Housuissa ei ole lainkaan etu- tai takasaumaa, vaan ne on ommeltu resorien lisäksi tasan kahdesta kappaleesta. Koristeeksi ompelin housuihin pyöreäsuiset paikkataskut mustasta trikoosta (jonka saksin vanhasta topista). Leveiden resoreiden ansiosta housujen käyttöikä on ainakin kokonsa puolesta pitkä.

Samalla kaavalla ompelin housut myös kummipoikani pikkusiskolle. Niihin kierrätin materiaalin jättikokoisesta collegehupparista, jonka nappasin mukaani saa ottaa -kasasta.

Kuvanottohetkellä (helmikuussa) tyttö ei vielä rohjennut ilman tukea kävellä, mutta nyt hän painelee jo eteenpäin kuin vanha tekijä.








Pienet ovat ihmisen ilot. Olin ihan täpinöissäni, kun käytössä oli ystävän punainen saumurilanka! Pitänee laajentaa omaakin saumurilankavarastoa. Iloa riittää täältä sinne ruudunkin taakse, ottakaa kiinni!

maanantai 30. maaliskuuta 2015

Lapasesta jos toisestakin

Nyt on kyllä lähtenyt aivan lapasesta tämä blogitauko. Tämä ei ollut mikään tarkoituksellinen blogitauko, postausten välinen aika on vain venynyt venymistään.

Yritys on ollut hyvä jo tuolloin, kun olen nämäkin valokuvat napannut siinä ohuen ohuessa päivänvalon siivussa, jota tammikuun lopussa tarjoiltiin. Innostuin nimittäin neulomaan itselleni (!) lapaset. (Edelliset itselleni neulotut surullisen kuuluisat lapaset esittelin vuosi sitten tässä postauksessa.) 



Värit olin valinnut jo syksyllä kädentaitomessuilla mutta kuosin valitsemiseen sain tuhrautumaan tovin jos toisenkin. Inspiroiduin näistä liukuväri-idealla toteutetuista kynsikkäistä niin kovasti, että päätin röyhkeästi ryöstää idean ja neulaista lapaset.



Lanka on silkki-villasekoitetta, joka ikävä kyllä on käytössä päässyt jo hieman nuhjuuntumaan. Pyhälapasina näitä kai pitäisi malttaa käyttää.


Tässä välillä Turkua hemmoteltiin jo 12 asteen lämpötiloilla, tänään taivaalta lenteli kasvoille jääkylmiä tiskirättejä. En siis pakkaa näitäkään lapasia ihan vielä säilöön.



sunnuntai 25. tammikuuta 2015

Kankainen säilytyskori

Sunnuntaita! Nyt eletään jo niin pitkällä tammikuuta, että enää en kehtaa edes toivottaa hyvää uutta vuotta. Tuolla etelänaapurissa on käytäntönä tarjota vastapuolelle pullollinen tulilientä, jos menee hölmöyksissään toivottelemaan uutta vuotta vielä loppiaisen jälkeen. Toivotan teille kuitenkin erinomaista kuluvaa vuotta! Mainio vuosi, eikö vain?

Tässä sunnuntaini ratoksi ommella hurautin kylppärin puteleille ja vempeleille kankaisen säilytyskorin. (Vaikka kylpyhuone onkin harvinaisen suuri, ei siellä ole yhden ainokaista säilytyskalustetta. Kaikki putelit ja tilpehöörit säilötään siis koreihin.)



Olin jo jokusen tovin pyöritellyt mielessäni tällaista säilytysvaihtoehtoa ja vihdoin tartuin tuumasta toimeen. Googlettamalla bongasin tämän simppelin ohjeen (KLIK!), jota sitten orjallisesti noudatin. Mitat vaikuttivat juuri sopivilta, joten en nähnyt syytä ruveta ohjetta sen enempää rukkaamaan. (Tuon pyöreän alaosan ompelin kylläkin sisäpuolelta ihan vain saumurilla ilman mitään ylimääräisiä tikkauksia.)



Kerrankin olin fiksu ja ymmärsin laittaa ompelukoneeseen oikean väriset langat: alalankana siis mustaa lankaa ja ylälankana valkoinen rulla. Tukevan kankaan ansiosta korin reuna näyttää siistiltä ihan vain noinkin.

Kuten ehkä joku tunnistikin, päällikankaana on Marimekon Siirtolapuutarhaa, jota sattui löytymään varastosta juurikin sopivan kokoinen pala tähän askareeseen. Vuorina on paksua mustaa puuvillakangasta, jota sitäkin jäi jäljelle vain muutama hassu tilkku. Kangasvaraston tyhjennys jatkukoon.


Melkoinen määrä putiloita tuonne mahtuu! Saumurilla suhautin korin valmiiksi yhdessä hujauksessa. Jos sinulle siis iskee iltainspiraatio ommella jotakin, etkä halua valvoa aamukolmeen, niin hurautapa tuollainen!

(Tuon pinkin kosmetiikkalaukunkin ompelin tuossa joulun alla vanhan räjähtäneen tilalle. Laukkuun pähkäilin ihan kaavat ja ohjeet ja kaikki. Siitä sitten myöhemmin lisää.)

tiistai 9. joulukuuta 2014

Tuiki tuiki origamitähtönen

Origamien taittelu on ihanan terapeuttista puuhaa, neulomisen jälkeen parasta stressin lievitystä. Mikäpä siis sen oivempi tapa lievittää joulukorttistressiä kuin taitella origameja joulukortteihin?


Viisisakaraisen origamitähden taitteluun tarvitsee paperista ensin leikata viisikulmio. Hyvä ohje viisikulmion taittelemiseen/leikkaamiseen on tässä videossa. Klik! Viisisakaraisen origamitähden taitteluohjeet on videoituna täällä. Klik!





Materiaalina on samainen vanha kalenteri kuin aikaisempienkin vuosien askarteluissa (Lahden muotoiluinstituutin valokuvakalenteri "Alavalla maalla" vuodelta 2011, jossa valokuvat ovat mustavalkoisia ja osa sivuista kultaisia). Sivuja piisaa yhä!

Tämä tähti on siitä hyvä taiteltava, että vaikka paperin takapuolella olisikin omia vanhoja kalenterimerkintöjä (RUISROCK! Lounas Tottiksella! SMG! yms.), ne eivät tässä tapauksessa jää näkyviin (muutoin kuin aivan pienellä alueella tähden takapuolella, joka on lopulta korttipohjaa vasten).


Yhden tähden taitteluun saa vierähtämään minuutin jos toisenkin (veikkaisin noin kymmentä). Monta tuntia tähtiä joka tapauksessa taittelin. Tykkään itse ajatuksesta, että joulukortti on samalla kuin joululahja, ajatuksella tehty. Toki Tiimarinkin kortteja on kiva saada (etenkin kun Tiimaria ei enää ole), mutta ymmärtänette mitä tarkoitan.



Kultaiset teipit ostin Tampereelta Suomen kädentaidot-messuilta. Samaista teippiä on myynnissä (vähän edullisemmin jopa) samaisen putiikin verkkokaupassa täällä. Teippi muuten tarttuu hyvin, ei repeä eikä irrota hilettä. Täyden kympin ostos siis.


Jokainen kortti on ihan vain kierrätysmateriaalinkin tähden (hih!) erilainen, mutta sama värimaailma ja idea jatkuu kortista toiseen.

Noita tähtiä voisin kyllä taitella lisää ihan vain koristeiksi. Tähdet voi nimittäin liimata takapuoleltaan yhteen niin, että sakaroita onkin viiden asemesta kymmenen!

perjantai 5. joulukuuta 2014

Kultaa, kimalletta ja hehkulamppuja

Jo vuosia sitten ihastuin hehkulampuista kierrätettyihin minimaljakoihin, joita näkyi DIY-blogeissa ja Pinterestissä yllin kyllin. Pistinkin jo tuolloin muutaman palaneen hehkulampun sivuun maljakkoprojekti mielessäni. Muuttokuormassakin ovat jo kertaalleen olleet, palaneet hehkulamput.

Tänä syksynä ystäväni kiikutti luokseni kasan kankaita ja pienen laatikollisen hehkulamppuja, koska "sä varmaan keksit näistä jotain kivaa". Viime yönä (krhm) mieleeni juolahti ajatus hehkulampuista joulukoristeina. Aamutuimaan ryhdyinkin heti pihtien ja ruuvimeisselin kanssa hajottamaan hehkulamppujen sisälmyksiä. Vinkkejä tyhjennykseen löytyy esimerkiksi tästä videosta. Klik!

Suurin osa varastojeni hehkulampuista oli himmennettyjä versioita. Osasta himmennyspinta lähti helposti vain vedellä huuhtaisemalla, mutta osaan himmeää pintaa jäi jonkin verran. Lienevät eri aineella pinnoitettuja. Annoin lamppujen kuivua hetken pyyhkeen päällä kanta alaspäin käännettyinä.


Muistin askartelulaatikossa lojuvat paljettipussit ja innostuinkin kokeilemaan, miltä paljetit näyttävät hehkulampun sisällä. No himputin hyvältä! 



Koska olin pessyt hehkulamput tyhjennyksen jälkeen, olivat lasit vielä sisältä kosteita. Niinpä nuo paljetit tarttuivat kivasti kiinni lasin pintaan. Sinne vaan humps paljetteja palloon ja pistä ravistellen ja pyöritellen. Ainakaan vielä kultahippuset eivät ole alkaneet irrota lasin pinnasta, joten turha liimaa on ruveta pallojen sisälle suihkuttelemaan (vaikka minulla tosiaan olisi varastossa myös liimaspraytä).


Tein hehkulamppujen kierteisiin metallilangasta ripustuskoukut, joiden avulla noita voisi ripustaa vaikka kuusenoksille. Niputin ja ripustin hehkulamput roikkumaan verhotangosta led-valosarjan päälle. Joihinkin hehkulamppuihin sujautin led-valot sisään.


En juurikaan omista joulukoristeita ennestään, sillä minulla ei ole ollut tapana viettää joulua täällä Turussa kotonani. Onhan tuo nyt kuitenkin kiva, että on edes vähän koristetta sisustuksessa näin joulukuiseen kaamoksen aikaan.



Jatkoidoita:
  • pääsiäisenä tuonne palloon voi sujauttaa vaikkapa höyheniä tai pieniä koristemunia
  • kesäjuhlissa nuo voivat sitten toimia ihan siinä alkuperäisen idean mukaisessa tarkoituksessa, maljakkoina. (Paljetit lähtevät huuhtaisemalla pois, toisaalta nehän näyttäisivät varmasti hauskoilta myös kukkamaljakoissa vedessä kelluvina.)