tiistai 27. syyskuuta 2016

Varaslähtö jouluun: maukkaat lanttu- ja porkkanalaatikot

Nyt ei voi syyttää tämän neidin toimineen viime tingassa. Tuvassa pistettiin nimittäin jouluruuat tulille jo syyskuussa.

Kaikilla taitaa olla niitä suvussa kiertäviä takuuvarmoja joulureseptejä, joita ilman joulua ei vain tule. Meilläkin mamman tekemä imelletty perunalaatikko on tuntunut olevan vähintäänkin hämäläis-pohjalaista salatiedettä, jonka toteuttamiseen satakuntalaisella ei ole ollut mitään asiaa.

Viime vuonna minulla ja siskollani oli vankkana aikomuksena tehdä kaikki jouluruuat itse, mutta eipä siinä viikko ennen joulua sitten ruvettu enää itse harjoittelemaan lanttu-, porkkana- ja perunalaatikon loihtimista (emmekä halunneet Saarioisten äitien tekemää ruokaa, joten maksoimme laatikoista yhteensä monta kymmentä euroa). Mutta nyt, nyt aloitimme hyvissä ajoin näin syyskuussa!

Olisi pitänyt jo viime vuonna rohkaistua, sillä meistä tuli mestareita ihan harjoittelemattakin. En ole nimittäin koskaan syönyt yhtä hyvää lanttu- ja porkkanalaatikkoa. Jottei reseptejä tarvitse ensi kerralla metsästää internetin ja reseptikirjojen syövereistä, ovat ne nyt täällä hyvässä tallessa. (Valmiista lootista ei ole tällä kertaa kuvia (koska yö), mutta kyllä te tiedätte, miltä valmis lanttulaatikko näyttää.)

Seuraavana haasteena on maailman paras imelletty perunalaatikko. Pysykää linjoilla!



Hieno lanttulaatikko
(aavistuksen muokattu mammani reseptistä, joka on peräisin herralta nimeltä Erik Haack)

n. 1 kg lanttua
2 munaa
100 g voita
2 dl kermaa
1 dl siirappia
1/2 tl valkopippuria
1/2 tl inkivääriä
1/2 tl muskottikukkaa
korppujauhoja
voita

Kuutioi kuorittu lanttu noin peukalonpään kokoisiksi paloiksi ja keitä pehmeäksi. Survo esimerkiksi sauvasekoittimella tasaiseksi soseeksi. Lisää lämpimään soseeseen pehmeäksi vatkattu voi, keskenään kevyesti vatkattu kerma ja muna sekä mausteet.

Lusikoi seos voideltuihin vuokiin (yhteensä noin 2 litraa). Kuvioi pinta painemalla lusikan kärjellä. Ripottele pinnalle korppujauhoja niin, että sose peittyy kokonaan. Veistele pinnalle reilusti voinokareita.

Mitä hitaammin lanttulaatikko paistuu, sitä maukkaampi siitä tulee. Paistoimme laatikkoa muutaman tunnin noin 150 asteessa uunin keskitasolla.





Hellasoturin porkkanalaatikko 
(resepti peräisin täältä)


1 l täysmaitoa
2 dl puuroriisiä
500 g kotimaisia porkkanoita
2 munaa
1/2 tl valkopippuria
2 tl suolaa
1 dl siirappia
korppujauhoja
voita


Aloita koko lysti keittämällä riisistä ja maidosta puuro. Muista hämmennellä ahkerasti, ettei maito pala pohjaan.

Paloittele kuoritut porkkanat ja höyrytä kypsiksi. Survo tasaiseksi soseeksi esimerkiksi sauvasekoittimella.

Lisää riisipuuron joukkoon porkkanasose, munat, suola ja valkopippuri. Sekoita tasaiseksi, mutta älä vatkaa. Lisää siirappi ja tarkista maku. Seoksen pitäisi olla makea mutta samalla suolainen. Lisää suolaa tai siirappia sen mukaan, kumpaa mielestäsi tarvitaan.

Kaada seos vuokiin (seos on ennen paistoa huomattavasti löysempää kuin edellä olevan reseptin mukaan tehty lanttulaatikko). Pidä huolta, että laatikosta ei tule liian paksu. Ripottele pinnalle korppujauhoja sen verran, että pinta peittyy. Veistele pinnalle voikokkareita ja paista laatikoita uunin keskitasolla 200 asteessa noin tunti.


lauantai 3. syyskuuta 2016

Arvonnan voittaja

KUI Designin Kartta-pellavapyyhe on nyt arvottu! Oli hauska lueskella teidän suhdettanne Turkuun. Ihana kaupunki yhtä kaikki!

Sen pidemmittä puheitta asiaan. Voittaja on...


Onnittelut Hennalle. Lähetän sinulle piakkoin sähköpostia!



torstai 25. elokuuta 2016

Näsinneula-tuolin verhoilu (ja KUI Design -arvonta!)


Pitkällisen odotuksen jälkeen tuoli on kuin onkin vihdoin valmis. Kunnostusprojektin viimeinen osa, verhoilu, osoittautui pitkällisemmäksi projektiksi kuin osasin odottaa.

(Projektin ensimmäiseen osaan voit tutustua täällä, toiseen täällä ja kolmanteen täällä.)

Aikani tuskailin Porin huonoa verhoilukangasvalikoimaa. Kiersin kaikki (kaksi) porilaiset kangaskaupat tuloksetta. Kävin muutamassa verhoiluliikkeessä tuloksetta. Olin jo hilkulla tilata verhoilukankaan rapakon toiselta puolelta Yhdysvalloista.

Onneksi ymmärsin olla menemättä merta edemmäs ka... kangaskauppaan. Koska iso osa sydämestäni sykkii yhä entiselle kotikaupungilleni Turulle, keksin kysyä turkulaiselta KUI Designilta mahdollisuutta tilata tuolin verhoilukankaaksi heidän valikoimaansa kuuluvaa vanhaa Turun karttaa (vuodelta 1837). Oikean kokoista palaa ei ollut valmiina, mutta tytöt painoivat varta vasten sopivan palan* verhoilua varten. Mahtavaa palvelua!

Siinä se nyt sitten on – valmis Näsinneula-tuoli!




Istuinosan pehmusteena on sentin verran vaahtomuovia ja kankaan ja vaahtomuovin välissä vielä levyvanua, joka pitää kankaan hyvin paikoillaan. Vaahtomuovin liimasin suihkutettavalla maalilla puun pintaan, ja lopuksi naputtelin koko komeuden istuinosaan kiinni verhoiluun tarkoitetuin nupinauloin.
Tuolista tuli, noh, kuta kuinkin täydellinen. Melkein kuin uusi
Kiitos ja kumarrus KUI Designille!



  
Nyt sinullakin on mahdollisuus saada pala Turkua kotiisi, sain nimittäin mahdollisuuden arpoa osallistujien kesken KUI Designin Kartta 1837-pellavapyyhkeen! 
Osallistuminen on helppoa: kerro, millainen suhde sinulla on Turkuun. Mainitse kommentissa myös, haluaisitko voittaessasi mieluummin mustan vai valkoisen pyyhkeen. Jätä lisäksi sähköpostiosoitteesi, jotta voittajaan saadaan helposti yhteyttä. 
Aikaa osallistua on viikko (1.9. asti), voittaja arvotaan perjantaina 2.9.

P.S. KUI Designin myymälä sijaitsee Turussa Läntisellä rantakadulla historiallisessa Fortuna-korttelissa. Kannattaa ehdottomasti poiketa!---*Verhoilukangas saatu KUI Designilta bloginäkyvyyttä vastaan.

keskiviikko 10. elokuuta 2016

Reppu Normaali (DIY)

Facebookin Ompeluelämää-ryhmässä vallitsee reppuvillitys. Aikani muiden upeita tekeleitä seurattuani päätin itsekin ryhtyä tuumasta toimeen. Apunani käytin Villa & Villa -blogin kuvitettua ohjetta.

Repun mustavalkoinen kangas on 50 sentin kirpparilöytö. Aikaisemmassa elämässään reppukangas oli paneeliverho. (Ihan vain tiedoksi, että yhdestä paneeliverhosta jäi vielä jäljelle kolmisenkymmentä senttiä.) Muutoin en kaupoilla käynyt: vuorikangas oli vanha lakana, neppari arkistoerää, kovikehuopa jämäpala vuosien takaisesta patakinnasprojektista ja kahteen suuntaan aukeava vetoketju on purettu vanhasta läppäripussista (josta neopreenikangas käytettiin kuusi vuotta sitten tähän kameralaukkuun). Hintaa materiaaleille tuli siis tasan 50 senttiä.

Tähän reppuun mahtuu passelisti 13,3-tuumainen läppäri ja paljon paljon muuta. Jos uuden repun vielä väkerrän, teen etutaskusta suuremman ja käytän vahvempaa tukikangasta. (Nyt siis käytin sellaista tukikangasta, jota nyt vain sattui kaapista löytymään). Seuraavaan reppuun tulee myös pidemmät hihnat ja vahvistettu pohja ja selkäosa.




maanantai 27. kesäkuuta 2016

Tuoli nimeltä Näsinneula (kunnostusprojektin osa 3)

Tuoli nimeltä Näsinneula oli hionnan ja pesun jälkeen vielä kovin alaston ja kolhuinen (kunnostusprojektin ensimmäiseen osaan voit tutustua täällä ja toiseen osaan täällä). On siis aika pistää suti heilumaan!

Koska pöydänkunnostusprojektista oli jäänyt roimasti valkoista puuvahaa yli, päätin käsitellä myös tuolin puuosat samaisella vahalla (nollabudjetti ja sitä rataa). Ainakin puupinta saa nyt osakseen hieman hoivaa ja hellänpitoa. Vahan levitin tälläkin erää ohuella vaahtomuovisiveltimellä, jolla maalikerroksesta saa riittävän ohuen. Aloitin kyllä hommat tavallisella siveltimellä, mutta ei, ei siitä mitään tullut. Vaahtomuovisivellin ja vaha yhteen soppii. 

Kaksi kerrosta vahaa, ja tuoli alkoi näyttää aivan erilaiselta (kuvassa tosin vasta yksi kerros) Toisaalta olisi ollut kiva jättää puuosat puun värisiksi, mutta puunsyistä hohkava vanha musta maali sai minut lopulta päätymään peittävämpään vaihtoehtoon. Tällä mennään!


Nahan paikkaus


Kun olin huomannut, että nahkaosa on aivan rei'illä, ryhdyin etsimään ratkaisua tilanteen korjaamiseen. Kyselin paikalliselta suutarilta vinkkejä, mutta vedin vesiperän. Lopulta bongasin netistä tällaista nahan paikkaamiseen tarkoitettua ainetta, ja minähän pistin tilaten. Ei ollut mitään muuta menetettävää kuin valmiiksi reikäinen selkänoja. 

Suutarilta ostin mustaa nahkamaalia, jolla päätin nahkaosan maalata. Samaisella nahkamaalilla värjäsin myös tuota nahanpaikkausainetta hieman tummemmaksi, jotteivät paikkauskohdat loistaisi aivan valtavasti maalin alta.

Pesin nahkaosan huolellisesti nahanpuhdistusaineella ennen paikkausurakkaa. Lisäsin paikkausainetta reikäkohtiin ohuin kerroksin, välillä kovetin ja kuivasin paikkausainetta hiustenkuivaajalla.

Suurin reikä (ja palkeenkieli) oli käsinojassa. Aiemmin se näytti siis tältä. Monta kerrosta mönjää tuo vaati, mutta lopulta reikä oli niin täynnä, että olin tyytyväinen.




Nahan maalaus


Nahan maalaamiseen käytin suutarilta ostamaani mustaa nahkamaalia. Maali kuivui niin nopsaan, että siinä piti olla melkoisen ripeä liikkeissään. Maali kupli ja meinasi jättää rantuja. Ihan hyvä siitä lopulta kuitenkin tuli.

"Ihan ku ei ois koskaan maalattukaan!", sano.



Siinä se sitten on. Verhoilua vaille valmis. Viimeistä postausta saadaankin odotella tovi, sillä tilaamani verhoilukangas saapuu vasta heinäkuun lopussa. Iih, en malta odottaa!