keskiviikko 19. elokuuta 2015

Batman vs. Superman

Näin muuton alla tulee vastaan kaikenlaista, esimerkiksi Batman- ja Superman-essuja varten askarrellut sapluunat. Sapluunoista juolahti mieleeni, että täällä blogissa essut eivät olekaan vielä vilahtaneet!

Kuva on luokattoman huono, mutta kaikkea ei voi saada. Ei edes auringonvaloa keskellä talvea eikä parempaa kuvauspaikkaa vuosia vanhaan huonolla kameralla otettuun kuvaan. Idea kuvasta kuitenkin selvinnee: ompelin mustan ja sinisen essun noin mututuntumalla mallaillen (se essun kaavakin taisi muuten jossain laatikossa pyöriä edelleen), minkä jälkeen painoin sapluunojen avulla Batman- ja Superman-logot essujen miehustaan. Muutama ohut kerros kutakin väriä vaadittiin peittävän lopputuloksen saamiseksi. 


Essut annoin kokkailusta pitäville supersankariystävilleni häälahjaksi tammikuussa 2011. En ole tullut kysyneeksi, kumpi essu on kummankin lemppari, mutta muistan nähneeni Superman-essun ystäväni miehen päällä jonakin männävuosien Ravintolapäivänä Turun Seikkailupuiston vohvelikahvilassaan. 

Jos omasta ystäväpiiristäsi löytyy oman keittiönsä supersankareita, niin nappaapa idea talteen!

keskiviikko 12. elokuuta 2015

Kirsikkapiiras

Tässä kun ihastelin puutarhamme punaisia marjoja notkuvaa kirsikkapuuta, tuli mieleeni viimekesäinen kirsikkapiiras, jonka leivoin nimipäiväni kunniaksi jo heinäkuun lopulla. On muuten sato kypsynyt tänä vuonna huomattavasti myöhemmin!

Yritin kaivella reseptiä blogistani, mutta eihän sitä siellä ollut. Onneksi kuvat ja resepti löytyivät ulkoisen kiintolevyn arkistoista näin vuoden myöhässäkin. Tein piiraan mukaillen tätä Annamarian reseptiä.

Alkuperäisessä reseptissä on käytetty makeita kirsikoita, omani ovat hapankirsikoita. Sattuneesta syystä omassa reseptissäni on sokerin määrä runsaampi, mutta eipä piiras siltikään liian makea ollut. Hieman kirpsakka, muttei niin kirpeä, että naama olisi vääntynyt väärinpäin.

Nyt sopivasti sadonkorjuuaikaan sain aikaiseksi rustata ohjeen tänne talteen.





Kirsikkapiiras

Pohja:
150 g voita
4 dl vehnäjauhoja
0,5 dl tomusokeria
0,5 rkl vettä
1 muna

Täyte:
1,5 litraa tuoreita kirsikoita
2,5 dl sokeria
1 vaniljatanko
1 sitruunan raastettu kuori ja mehu
2 rkl perunajauhoja

Voiteluun:
1 muna
1 rkl maitoa
1 rkl raakaruokosokeria



Pohja:
  •  Nypi kylmä voi vehnäjauhojen ja tomusokerin kanssa murumaiseksi seokseksi. Lisää kylmä vesi ja muna, sekoita veitsellä. Muotoile lopuksi taikinasta käsin pallo, älä vaivaa liikaa. 
  • Kääri taikina tuorekelmuun, painele levyksi ja anna levätä kylmässä n. 30 minuuttia. Valmista sillä aikaa täyte.


Täyte:
  •  Puolita kirsikat ja poista niistä kivet. Mittaa kattilaan putsatut kirsikat, sokeri, vaniljatangon siemenet, vaniljatanko ja pestyn sitruunan raastettu kuori. Kiehauta.
  •  Sekoita keskenään sitruunan mehu ja perunajauhot, kaada seos nauhana kiehuvaan kirsikkaseokseen. Sekoita samalla pohjia myöten, kunnes seos sakenee. Ota pois levyltä ja anna jäähtyä. Ota sen jälkeen vaniljatanko pois.

 Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen.

Kasaaminen:
  • Jaa taikina kahteen osaan niin, että toinen osa on hieman suurempi. Kauli ensin suurempi osa jauhotetulla alustalla n. 30-senttiseksi, 5 milliä paksuksi levyksi. Nosta levy varovasti irtopohjavuoan pohjalle. Painele taikinaa vuoan reunaa vasten. (Minulla oli 26-senttinen vuoka.)
  •  Kaada kirsikkatäyte pohjan päälle. Voitele piiraan reunat kananmunalla.
  • Kauli sen jälkeen pienempi taikinapala ohueksi levyksi ja leikkaa levystä pitkähköjä suikaleita. Asettele suikaleet kirsikkatäytteen päälle ristiin. Vaihtoehtoisesti voit leikata taikinasta esimerkiksi lehden muotoisia paloja ja koristella piiraan niillä.
  • Lopuksi voitele ”kansitaikina” kananmunalla ja sirottele päälle raakaruokosokeria. Kypsennä piirasta uunin alaosassa n. 35 minuutin ajan.
  • Anna piiraan jäähtyä ennen kuin poistat reunat vuoasta.

keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

DIY: Origamilintuja

Tsirp!

Innostuin viikonloppuna näpertelemään värikkäistä papereista origamilintuja. Mitäpä muuta sitä ihminen kesäflunssaa potiessaan tekisi kuin katsoisi telkkaria ja taittelisi papereita.

Origamikurkien taittelu on yllättävän helppoa. Taitteluvaiheetkin oppii vaivatta muistamaan heti ensimmäisen linnun jälkeen. (Katselin Youtubesta tämän suomenkielisen ohjevideon. Klik!)





Ovathan nuo söpösiä ihan näin arkeakin sulostuttamassa, mutta vankkana aikomuksenani on saada lintuset kuljetettua kuukauden päästä järjestettäville synttäreilleni Ruissaloon.

tiistai 28. heinäkuuta 2015

Elämäni elokuvaa: kukkapuskia nimettömältä lähettäjältä

Kuulkaas naiset ja herrat, nyt ollaan jännän äärellä! Välillä elämässä tulee vastaan sellaisia juttuja, joiden ei uskoisi tapahtuvan kuin elokuvissa. Elämässäni on nimittäin paraikaa meneillään aivan ihana jännitysnäytelmä: kukkakaupan lähetti tuo ovelleni kukkia nimettömäksi jättäytyvältä lähettäjältä. Kimpun mukana ei siis tule viestiä, saati kerrota lähettäjän nimeä. Ihan mieletöntä, eikö?

Ensimmäinen kimppu saapui maaliskuun puolivälissä, viides kimppu kiikutettiin ovelleni viime perjantaina, nimipäivänäni. Kukkalähetysten mieltä ylentävä vaikutus on ilmeinen: hymy korvissa olen kerta toisensa jälkeen ihaillut maljakossa komeilevia leikkokukkia. Sanokaa mun sanoneen, mutta kyllä jokaisen naisen pitäisi saada kukkia ainakin kerran kuussa!








Minulla ei ole harmainta aavistustakaan, kuka kukkia lähettää. Kaikki epäilyni on kuitattu perättömiksi. Ystäväni seuraavat jännittyneinä tilanteen kehittymistä Facebookin kuvavirrasta. Kuten Instagramissa minua seuraavat ovatkin jo todenneet, päivittelen tilannetta myös sinne. (Jos sinuakin kutkuttaa tietää, kuinka tämän naisen vielä käy, Instagramissa nimimerkkini on kris_tii_na).

torstai 16. heinäkuuta 2015

Asunnosta kodiksi

Näin muuton kynnyksellä on hyvä hetki muistella nykyisen kodin vaiheita. Asunto on kahden vuoden aikana kokenut melkoisen muodonmuutoksen. Asunnosta on kahdessa vuodessa tullut koti, josta tekee kirpaisevan kipeää lähteä.

Muistatteko vielä minibudjetin keittiöremontin? Remonttia on esitelty osassa 1 (klik!), osassa 2 (klik!), osassa 3 (klik!), osassa 4 (klik!), osassa 5 (klik!) ja osassa 6 (klik!). Keittiö ei ollut suinkaan ainut osa asuntoa, joka sai maalia pintaansa.

Nähkääs, ennen pintaremonttia asunto näytti tältä:







Hioin ovenkarmit, ikkunankarmit ja eteisen puolipaneelin. Tasoitin seinät, parkettimies korjasi parketin. Maalasin seinät, karmit, patterit, putket sekä eteisen puolipaneelin muutamaan otteeseen. Voi sitä hien ja tuskan määrää! (Eteinen on muuten aiemmin ollut esillä täällä ja täällä.)

Mutta nyt - nyt näyttää tyystin toiselta. Niin toisenlaiselta, että en haluaisi muuttaa täältä pois. Jos keksitte oivan tavan kuljettaa kodin mukanaan toiselle paikkakunnalla, olen kuulolla.














Mutta tiedättekö mitä: asuntoon muuttaa ihana ystäväni. Pääsen siis tallustelemaan näillä parketeilla myöhemminkin!

Seinistä ja ovista


Kolmisen vuotta jaksoin hakata päätäni seinään. Lopulta opettelin sanomaan ei ja etsin oven. Nyt täällä järjestelen muuttoa, elämääni, päätäni. Valmistaudun sanomaan nähdään taas tälle rakkaalle kotikaupungilleni. Hyvästejä en ole ehkä koskaan valmis jättämään. Nyt katselen ympäristöäni aivan uusin silmin, mieleen kuvia talletellen.

Vanha kansa väittää, ettei oppi ojaan kaada. Ajattelin lähteä kokeilemaan, löydänkö itseni ojasta. Allikko on jo nähty. Muutan siis toiselle paikkakunnalle opiskelemaan. Jännittää niin maan himpskatisti. Tässä on pakko käydä vielä hyvin. Pakko. Iik!

__

Kuva täältä.

keskiviikko 24. kesäkuuta 2015

Joutilas juhannus järvellä

Juhannusta vietimme tänäkin vuonna Pohjois-Satakunnassa isovanhempieni mökillä. Saaressa oli ihanan rauhallista, ja sääkin oli huomattavasti parempi kuin meteorologit ennustuksissaan lupailivat. Välillä piskoi, välillä ropisi, mutta suurimman osan ajasta saimme nauttia lämpimästä ja tyynestä poutasäästä.




Tänäkin vuonna keskityimme hyvään ruokaan. Juhannuksemme erikoisuuksiin lukeutui tänä vuonna uunittomuus. Tulipahan todettua, että muun muassa esipaistetut patongit valmistuvat oikein näppärästi myös kaasugrillin yläritilällä. Olipa meillä erikoista ruokaakin, nimittäin lankoni Jäämereltä nappaamaa ruijanpallasta. Osa kalasta savustettiin, osa loimutettiin. Jäämereltä tuotu kissakalan pala paistetiin puolestaan pannulla. Alkuruuaksi oli lisäksi tuorejuustotäytteisiä lohirullia. Melko kalaisa juhannus siis.





Sunnuntaina söimme pää- ja jälkiruuaksi muurinpohjalettuja. Täyttelimme lettuja viikonlopun ruoantähteillä: kalalla, kanalla ja kasviksilla. Jälkiruokalettujen täytteeksi levittelelimme viime vuonna tekemääni kirsikkahilloa, omenahilloa ja kuusenkerkkäsiirappia. Kirsikkahillo oli juhannuksen hitti!


Huomasithan erillisen postauksen juhannuksen jälkiruuasta, mansikka-limejuustokakusta?