maanantai 18. toukokuuta 2015

Kaikki sileeks!

Yhteistyössä Philips

Huhtikuun lopussa osallistuin Indiedaysin Bloggers' Inspiration Day -tapahtumaan jo kolmatta kertaa. Philipsin pisteellä pääsin kokeilemaan Steam & Go -vaatehöyrystintä ja se oli menoa se!

Vaatehöyrystimellä rypyt katoavat nappia painamalla - kirjaimellisesti! Tällaiset tuotteet pukkaavat olemaan hieman epäilyttäviä ostaa sokkona: nyt kun pääsi paikan päällä toteamaan, että vaatehöyristin todella toimii, en epäillyt hetkeäkään, kun minulle tarjottiin blogiyhteistyömahdollisuutta.

Vaatehöyrystimellä inhokkiaskareestani (eli silittämisestä) on tullut suorastaan koukuttavaa puuhaa. Miltei kuukauden päivät olen voinut pitää silitysraudan kaapissa, vaikka pukeudunkin melko usein sellaisiin vaatteisiin, joita ei suoraan pyykkinarulta voi niskaansa vetäistä.

Koska blogini lukijoissa on varmasti monen monta käsityöintoilijaa, voin vinkata, että tämä sopii erinomaisesti myös ahkeran ompelijan ja neulojan perustarvikkeisiin: laitteella saa nopeasti kankaat sileiksi ja vastavalmistuneet lapaset höyrytettyä.



Näin vasenkätisenä voin puolestani todeta, että tässä laitteessa ei vasureita ole syrjitty. Painike on keskellä kahvaa, ja laitetta voi siis yhtä hyvin käyttää vasemmalla kuin oikeallakin kädellä. Arvostan!


Yksi parhaista jutuista on se, että vaatehöyrystimellä saa hihatkin helposti sileiksi. Vaate siis vain nakataan henkarille, napataan vaatteen helmasta tai hihansuusta kiinni ja pistetään höyrytellen.

Höyrystimen vesisäiliö on helppo irrottaa ja kiinnittää. Yksi säiliöllinen vettä piisaa vallan mainiosti muutaman paidan höyryttämiseen, vaikka pieni onkin.

(Parhaiksi henkareiksi tähän puuhaan totesin hyvin äkkiä littanat samettipintaiset luistamattomat henkarit: vaikka hihasta ja helmasta vähän nykisikin, niin vaate ei luiskahda alas vaatepuulta.)




Ja nyt kuulolle siellä näytön toissa puolen: voit voittaa itsellesi oman Steam & Go -vaatehöyrystimen! Ryhdypä kaivamaan kesämekkoja talvisäilöstä, sillä julkaisemalla Instagramissa kuvan omasta pelastusta kaipaavasta kesämekostasi, voit voittaa laitteen omaksesi!

Osallistu kilpailuun Instagramissa näin:
1) Julkaise Instagramissa kuva omasta, pelastusta kaipaavasta kesämekostasi
2) Lisää kuvaan hashtagit #steamNgo ja #kesämekko2015

Tuotteet arvotaan 18.6.2015. Kilpailun sääntöihin voit tutustua täällä. Klik!


(Minut muuten löytää Instagramista nimimerkin @kris_tii_na takaa.)


*Philips Steam & Go -vaatehöyrystin saatu bloginäkyvyyttä vastaan.

perjantai 15. toukokuuta 2015

Kuningattaren ruusukakku

Äitienpäivän kunniaksi leivoin äidilleni ruusupursotuksin koristellun kuningatartäytekakun. Sattui niin hyvin sopimaan omat suunnitelmani valmiiseen ohjeeseen, että eipä tarvinnut tällä kertaa soveltaa kakkua omasta päästäni. Ruusujen pursottamisessa on vielä harjoittelemisen varaa, mutta eipä sitä kukaan ole pursottaja syntyessään.

Täyte oli juuri sellainen kuin toivoinkin sen olevan. Monien täytekakkujen hillotäytteet ovat vähän sellaisia imeliä, mutta tässäpä kakussa on täytteenä pakastemarjoista tehtyä jämäkkää kiisseliä ja kerma-rahkaseosta. Suosittelen kokeilemaan!

Kuningatarkakun ohje on uusimmasta K-ruoka-lehdestä, ja ohje löytyy myös täältä. Ruusupursotuksiin on ohjeet täällä. Täytteiden ja kermavaahdon määrät olivat mielestäni vähän epäsuhdassa, mutta muutoin ohje oli mainio. Laitan nyt blogiini muistiin samaisen ohjeen pienin muutoksin.


Huomaa, että kakku pitää täyttää jo edellisenä päivänä, jotta kakku ehtii tekeytyä yön yli. Älä siis jätä tämän kakun leipomista juhlapäivän aamuun!

















Kuningatarkakku


Kakkupohja

5 kananmunaa
2 dl sokeria
2 dl vehnäjauhoja
1 1/2 tl leivinjauhetta

Krissen huomautus: Kakun pitää mahtua täytteineen 6 munan kakun vetoiseen (eli kolmen litran vetoiseen) kakkuvuokaan. Älä siis tee kuuden munan kakkua, jos hoteissasi ei ole jättiläismäistä kakkuvuokaa kasausvaihetta varten.

Kuningatartäyte

1/2 dl vettä
1/2 dl sokeria
1 ps (200 g) pakastevadelmia
1 ps (200 g) pakastemustikoita
1 1/2 rkl perunajauhoja
1/2 dl vettä

Krissen huomautus: Tämä täyte ei oikein tahtonut riittää. Jouduin raapimaan täytettä lusikalla kovin ohueksi. Suosittelen heittämään kattilaan hieman runsaammin marjoja.

Kerma-rahkatäyte

1 tlk (2 dl) vispikermaa
1 prk (250 g) maitorahkaa
1/2 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria

Kostutukseen n. 2 dl maitoa tai omenamehua

Krissen huomautus: Kakun täytteet ovat niin nestemäisiä, että mielestäni kakkulevyjen erillistä kostutusta ei tarvita. Kakku tekeytyy jääkaapissa yön yli, joten kakkulevyt ehtivät hyvin imeä itseensä kosteutta.

Pinnalle

3 tlk (à 2,5 dl) Flora Vispiä
1 1/2-2 rkl sokeria
1 1/2 tl vaniljasokeria
pari tippaa punaista elintarvikevärigeeliä
2 rkl mustikkamehua

Krissen huomautus: Kermavaahtoa oli aivan liikaa. Yhden purkillisen voi suosiolla jättää vispaamatta. Tosin lankoni kyllä kehui, että ”kerrankin kakun päällä on kunnolla kermavaahtoa!” Kulhoon jäi kyllä silti melkoisesti ylimääräistä kermavaahtoa.

Kakun valmistus:

  1. Vatkaa huoneenlämpöiset munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita kuivat aineet keskenään ja siivilöi seos muna-sokerivaahtoon varovasti sekoittaen.
  2. Kaada taikina voideltuun ja korppujauhotettuun kakkuvuokaan (tilavuus 3 l). Paista 175 asteessa uunin alimmalla tasolla noin 35 minuuttia. Tarkista kypsyys tikulla. Valmiin kakun reunat ovat aavistuksen irti vuoasta. Kumoa pohja hieman jäähtyneenä.
  3. Sulata mustikat ja ota talteen 1 rkl 2 rkl mustikkamehua. Sekoita kattilassa vesi, sokeri ja vadelmat. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä seosta koko ajan sekoittaen 2 minuuttia. Lisää mustikat ja siirrä kattila levyltä. Sekoita vesi ja perunajauhot keskenään. Kaada suurus ohuena nauhana kattilaan samalla sekoittaen. Siirrä kattila takaisin liedelle ja anna kiisselin pulpahtaa kerran. Jäähdytä kiisseli kylmäksi. Viilenemistä voi vauhdittaa viemällä kattilan vaikkapa parvekkeelle. Allekirjoittaneella sattui olemaan jo melkoinen hoppu tässä vaiheessa.
  4. Vaahdota kerma kerma-rahkatäytettä varten. Sekoita joukkoon rahka ja sokerit.
  5. Leikkaa kakku kolmeen osaan. Vuoraa kakkuvuoka kelmulla ja kokoa kakku vuokaan. Täytä kakku siten, että molempiin väleihin tulee kerroksittain kuningatar- ja kerma-rahkatäytteitä. Kannattaa levittää ensin kuningatartäyte, sillä se on huomattavasti jähmeämpää kuin kerma-rahkatäyte. (Kostuta kakkulevyt maidolla. Totesin, että kerma-rahkatäyte päästää niin paljon kosteutta, että ohuita kakkulevyjä on turha erikseen kostutella.) Anna kakun kostua jääkaapissa yön yli.
  6. Vatkaa Flora Vispi vaahdoksi. Mausta sokerilla ja vaniljasokerilla. Levitä vaahtoa kakun pinnalle ja reunoille ohuelti (n. 2 dl).
  7. Ota sivuun 5 dl 4 dl vaahdotettua vispiä ja jätä se valkoiseksi. Jaa loput kahteen osaan ja värjää toinen mustikkamehulla (1 rkl 2 rkl) violetiksi ja toinen punaisella elintarvikevärillä hennon vaaleanpunaiseksi. (Vatkaa tarvittaessa vaahtoja paksummaksi värin lisäämisen jälkeen.)
  8. Aloita reunapursotuksista: pursota pieniä ruusupursotuksia vieri viereen tähtityllalla siten, että aloitat kuvion pursottamisen keskeltä kiertäen. Pursota alin kerros violetilla ja toinen kerros vaaleanpunaisella. Pursota lopuksi kakun pinnalle valkoisia ruusukkeita. 

sunnuntai 19. huhtikuuta 2015

Toilettilaukku: DIY

Vihdoin täällä! Suuri toilettilaukkupostaus! (No postaus ei ole edes kovin suuri, mutta kovan vaivan takana tämä on tuntunut olevan.) Katsokaahan,

- joulukuussa 2014 äitini toivoi joululahjaksi toilettilaukkua
- joulukuussa 2014 Krisse ompeli äidille kullanhohtoisen toilettilaukun (ensin toki pinkin testiversion itselleen)
- huhtikuussa 2015 Krisse sai aikaiseksi postata aiheesta.


Olin suunnitellut uuden toilettilaukun ompelemista jo pitkän tovin. Vanha toilettilaukkuni oli vuosien saatossa päässyt räjähtämään melko pahoin. Vuori oli revennyt ja pohjassakin oli pieni reikä. Kaikkihan sen tietää, reissussa rähjääntyy. Kun äitini toivoi joululahjaksi uutta toilettilaukkua, tartuin vihdoin tuumasta toimeen.



Toilettilaukku on ainakin omaan käyttööni täydellisen kokoinen (n. 20 cm x 20 cm x 9 cm): sinne mahtuu kaikki matkan aikana tarvittavat puhdistusaineet sun muut. Sanottakoon nyt vielä, että meikkejä kuljetan erillisessä pussissa.



Tämän postauksen venymiseen on kyllä syynsä: tein nimittäin vielä kolmannenkin (!) toilettilaukun tänä viikonloppuna. Tuo kolmas toilettilaukku on siskolleni. Tällä kertaa otin vähän enemmän kuvia työvaiheista, jotta voin kuvien avulla näyttää innokkaille ompelijoille tarkat ohjeet.

Toilettilaukut on tehty tekstiilivahakankaasta ja vettä hylkivästä ulkoiluvaatekankaasta (vuorina). Lisäksi tarvitaan 30-senttinen vetoketju ja jonkin verran kärsivällisyyttä, etenkin jos on yhtä köykäinen ompelukone kuin allekirjoittaneella. Seitsemän kangaskerrosta tuntui olevan koneraukalleni vähän liikaa.

Tämä on periaatteessa yksinkertainen ommella, mutta työvaiheita on niin monta, että malttamattomimmat saattavat tuskastua työn määrään. Mutta on se sen vaivan väärti. Ja minäkin maltoin tehdä kolme!

---

OHJEET

Tarvikkeet:
- 30 - 40 cm päällikangasta (esim. tekstiilivahakangasta tai vahakangasta)
- 30 - 40 cm vuorikangasta (esim. ulkoiluvaatekangasta)
- 30-senttinen vetoketju

Leikkaa tekstiilivahakankaasta seuraavan kokoiset palat:
- 21,5 cm x 53 cm (= keskikappale)
- 11 cm x 19 cm (x2) (= päätykappaleet)
- 11 cm x 3 cm (x2) (= päätykappaleiden yläreunan huolitteluun)
- 18 cm x 3,5 cm (x2) (= kahva)
- 3 cm x 53 cm (x2) (= "nauha" reunojen huolitteluun)
- 10 cm x 4 cm (= vetoketjun pään huolitteluun)

Leikkaa vuorikankaasta seuraavan kokoiset palat:
- 21,5 cm x 50 cm (= keskikappaleen vuori)
- 21,5 cm x 36 cm (= vuoriin kiinnitettävät taskut)
- 11 cm x 19 cm (x2) (= päätykappaleiden vuori)

Ompelu:
1) Vuori ja taskut
- Huolittele vuorin taskukappaleen (21,5 cm x 36 cm) kapeat sivut taittamalla reunaa noin sentin verran nurjalle. Ompele. (Jos vuorikankaasi on purkautuvaa sorttia, muista myös huolitella reuna.)
- Kohdista taskukappaleen keskikohta vuorikankaan keskikappaleen keskikohtaan ja kiinnitä nuppineuloin. Ompele taskukappale kiinni keskikappaleeseen pitkiltä reunoiltaan. 
- Pohja: Mittaa taskukappaleen keskikohdan molemmin puolin laukun pohjan reunat. Pohjan leveys on 9 senttiä, joten laita merkki 4,5 senttiä keskikohdan molemmin puolin. Tikkaa pohjan saumat.
- Tikkaa taskukappaleeseen haluttu määrä taskuja, esim. kaksi tai kolme taskua molempiin kylkiin.


2) Vuorin kiinnitys päällikankaaseen
- Kohdista keskikappaleen vuorikangas (21,5 cm x 50 cm) päällikankaan (21,5 cm x 53 cm) keskelle. Molempiin päihin jää 1,5 senttiä huolitteluvaraa. Ompele vuori kiinni päällikankaaseen pitkiltä sivuiltaan.
- Ompele päätykappaleisiin (11 cm x 19 cm) vuorit.
- Huolittele päätykappaleiden yläreunat "huolittelusuikaleilla" (11 cm x 3 cm). Aseta suikale päätykappaleen yläreunaan oikeat puolet vastakkain. Ompele paininjalan etäisyydeltä ja käännä loppuosa "reunan yli" vuoripuolelle. Käännä huolittelematon reuna taitoksen sisään. Tikkaa taitoksen reunasta.
- Huolittele keskikappaleen kapeat sivut taittamalla ylimääräinen reuna vuorin päälle.

3) Kahva
- Ompele kahvakappaleiden (18 cm x 3,5 cm) pitkät sivut yhteen niin, että saumavarat on käännetty kappaleiden sisään. Huom.! Valmis kahva on noin 2 - 2,5 senttiä leveä.
- Ompele kahva kiinni toiseen päätykappaleeseen haluamallesi korkeudelle. Vaihtoehtoisesti voit kiinnittää kahvan päätykappaleeseen samalla kun ompelet pystysaumoja (= vaihe 4).




4) Laukun kokoaminen
- Ompele päätykappaleiden alareunat kiinni keskikappaleen pitkien sivujen keskelle nurjat (!) puolet vastakkain. Saumavarat jäävät siis ulospäin. Jätä molemmista kulmista 0,5 cm ompelematta.
- Leikkaa halkiot päätykappaleiden alakulmiin. Ks. yllä oleva kuva. (Eli tuo 0,5 senttiä, joka jätettiin ompelematta.)
- Ompele päätykappaleen pystysivut keskikappaleeseen nurjat puolet vastakkain.

Nyt laukun pitäisi näyttää tältä:


5) Reunojen huolittelu
- Huolittele reunat päällikankaasta leikkaamillasi nauhoilla (ks. kuvat alla). Tämä on ehkä ompelun kinkkisin vaihe. Yritä saada kulmat kääntymään nätisti.
- Taita yläreunaan törröttämään jääneet ylimääräiset suirut alla olevien kuvien osoittamalla tavalla.


Nauhojen yläreunojen huolittelu:





6) Vetoketju
- Ompele vetokejun loppupäähän huolittelukappale niin, että kapeat saumavarat (n. 4 mm) ovat käännettynä sisään. Taita siis huolittelukappale kaksin kerroin ja ujuta vetoketju huolittelukappaleen sisään.

Huomaa! Vetoketjun loppupää jää ylipitkäksi roikkumaan, jotta laukun suun saa kokonaan auki.

- Ompele vetoketju kiinni keskikappaleen yläreunoihin. 




VALMIS!


P.S. Ohjeistuksessa on hyvin todennäköisesti jotakin epäselvää. Kysy rohkeasti, jos jokin asia jäi mietityttämään. Kannattaa lukea ohjeet alusta loppuun asti ennen kuin ryhdyt hommiin!

P.P.S. Kuvan toilettilaukussa vetoketjun huolittelukappale on vähän hassun muotoinen siitä syystä, että kangas oli loppua kesken. Koko kangaspalasta jäi jälkelle vain pienen pieni tilkku. Koskaan en ole kangasta näin tarkkaan saanut hyödynnettyä!

perjantai 17. huhtikuuta 2015

Puhelimen hillitty muodonmuutos

Miltei pari vuotta vanha puhelimeni sanoi sopimuksen irti muutama viikko sitten. Takuuta oli jäljellä vielä pari kuukautta, joten sain tilalle uuden nokialaisen. Toisin kuin minä, suurin osa ihmisistä olisi varmaan hihkunut onnessaan, kun saa upouuden puhelimen vanhan tilalle.

Onpa se maskuliinisen näköinen.
Aivan valtavan kokoinen puhelin!

Itsehän valitsen kaiken ostettavan elektroniikankin esteettisin perustein.

Tällä Lumia 830:n näytöllä on kokoa viisi tuumaa, runko on mustaa metallia ja takakansi mustaa muovia. Mustaa, mustaa, mustaa. Vaikka pidän mustasta värinä noin muuten, en kuitenkaan halunnut puhelimeni olevan musta. Suuren kokonsa vuoksi puhelin ei mahdu edes vanhan puhelimen suojapussiin.

Joku oli selvästi aistinut notkahduksen maailmani estetiikassa ja väritasapainossa ja päätti samana päivänä lähettää kotiovelleni aivan uskomattoman kauniin kimpun kukkia.


Puhelimen oli koettava muodonmuutos. Päädyin tilaamaan puhelimelle läpinäkyvän, silikonisen suojakuoren. Mobiilitukun seitsemän euron hinta postikuluineen tuntui kohtuulliselta. Toimituskin oli varsin vikkelä!

Mutta kukkakimpusta se ajatus sitten lähti. Otin uudella Lumiallani valokuvan jaloleinikistä, tulostin kuvan näppärällä valokuvatulostimellani ja leikkelin kuvasta kaiken ylimääräisen pois.





Prototyyppi on aina prototyyppi. Jostakin selittämättömästä syystä menin leikkelemään nuo aukot oikealla kädellä. OIKEALLA! Minä, vasenkätinen. Toisinaan en selvästikään tiedä, mitä käteni tekevät.

Vaikka näyttääkin vähän oikealla kädellä hutaistulta, niin välttää se nyt ainakin niin kauan, että keksin paremman ratkaisun.

perjantai 10. huhtikuuta 2015

Itte tein ja kierrätin: puhdistava puhelinpussukka

Ihan tässä hiljan tuli uunista ulos Madam B.C. -blogin kirjoittajan, Mariko Palomaan, kierrätyskäsitöihin keskittyvä kirja Itte tein ja kierrätin.

Jo kirjan suunnitteluvaiheessa Mariko järjesti ideakilpailun, jonka parhaimmat ideat valittiin mukaan kirjaan. Kirjassa on kuin onkin jo aiemmin täällä blogissakin esitelty ihka oma ideani - puhdistava puhelinpussukka ompeluohjeineen!







Kirja on tilattavissa melkeinpä kaikista suomalaisista verkkokirjakaupoista. Hinta näyttäisi olevan siinä parinkympin hujakoilla. Oma kappaleeni on jo huolellisesti selattu pariin otteeseen. 

Jos haluat kokeilla onneasi, Madam B.C. arpoo blogissaan kaksi kappaletta Itte tein ja kierrätin -kirjoja. Arvonta päättyy jo huomenna, joten hopi hopi!

tiistai 7. huhtikuuta 2015

Yksi kaava, kahdet housut

Pari kuukautta sitten (krhm) kummipoikani täytti kolme vuotta. Hän on ollut pienestä pitäen traktorifani. Näihin pöksyihin löytyi kangas syksyn kädentaitomessuilta (Kyllä, tuhlasin siellä ehkä euron tai kaksi). Räväkän vihreälle trikookankaalle painetut mustat traktorit ovat mainioita! Kyseistä kangasta voi tilata myös Pienen hattutehtaan verkkokaupasta täältä.






Kaavat piirsin ystäväni pojan hyviksi osoittautuneista housuista. Housuissa ei ole lainkaan etu- tai takasaumaa, vaan ne on ommeltu resorien lisäksi tasan kahdesta kappaleesta. Koristeeksi ompelin housuihin pyöreäsuiset paikkataskut mustasta trikoosta (jonka saksin vanhasta topista). Leveiden resoreiden ansiosta housujen käyttöikä on ainakin kokonsa puolesta pitkä.

Samalla kaavalla ompelin housut myös kummipoikani pikkusiskolle. Niihin kierrätin materiaalin jättikokoisesta collegehupparista, jonka nappasin mukaani saa ottaa -kasasta.

Kuvanottohetkellä (helmikuussa) tyttö ei vielä rohjennut ilman tukea kävellä, mutta nyt hän painelee jo eteenpäin kuin vanha tekijä.








Pienet ovat ihmisen ilot. Olin ihan täpinöissäni, kun käytössä oli ystävän punainen saumurilanka! Pitänee laajentaa omaakin saumurilankavarastoa. Iloa riittää täältä sinne ruudunkin taakse, ottakaa kiinni!

maanantai 30. maaliskuuta 2015

Lapasesta jos toisestakin

Nyt on kyllä lähtenyt aivan lapasesta tämä blogitauko. Tämä ei ollut mikään tarkoituksellinen blogitauko, postausten välinen aika on vain venynyt venymistään.

Yritys on ollut hyvä jo tuolloin, kun olen nämäkin valokuvat napannut siinä ohuen ohuessa päivänvalon siivussa, jota tammikuun lopussa tarjoiltiin. Innostuin nimittäin neulomaan itselleni (!) lapaset. (Edelliset itselleni neulotut surullisen kuuluisat lapaset esittelin vuosi sitten tässä postauksessa.) 



Värit olin valinnut jo syksyllä kädentaitomessuilla mutta kuosin valitsemiseen sain tuhrautumaan tovin jos toisenkin. Inspiroiduin näistä liukuväri-idealla toteutetuista kynsikkäistä niin kovasti, että päätin röyhkeästi ryöstää idean ja neulaista lapaset.



Lanka on silkki-villasekoitetta, joka ikävä kyllä on käytössä päässyt jo hieman nuhjuuntumaan. Pyhälapasina näitä kai pitäisi malttaa käyttää.


Tässä välillä Turkua hemmoteltiin jo 12 asteen lämpötiloilla, tänään taivaalta lenteli kasvoille jääkylmiä tiskirättejä. En siis pakkaa näitäkään lapasia ihan vielä säilöön.