maanantai 25. huhtikuuta 2016

Masukakku - not a piece of cake

Amerikkalaiset tavat ovat hiipineet suomalaiseen kulttuuriin, ja alkaa olla enemmänkin sääntö kuin poikkeus järjestää vauvakutsut jo ennen vauvan syntymää. Suomalaiseen kulttuuriinhan kuuluvat vanhastaan rotinat ja varpajaiset, joita juhlitaan vasta vauvan synnyttyä.

Taikauskoisia emme ole, joten järjestimme juhlat ajan hengen mukaisesti hyvissä ajoin ennen laskettua aikaa. Onnistuimme yllättämään tulevan äidin aurinkoisena arki-iltana pienimuotoisilla baby shower -juhlilla. 

Minä lupauduin leipomaan juhliin masukakun (amerikkalaisittain kakku tunnetaan nimellä baby bumb cake tai pregnant belly cake). Voi tyttäret, kuinka työläs kakku tuo olikaan! 


Kuulin, että on olemassa kakkuvuokia, joilla saa näppärästi pyöräytettyä esimerkiksi jalkapallokakun tai tällaisen mahakakun, mutta enhän minä moista raaskinut ostaa. Päädyin siis leipomaan kakun ihan tavallisilla kakkuvuoilla.

Suklaakakun leivoin tällä ohjeella. Tuosta määrästä riitti hyvin 24-senttiseen ja 20-senttiseen vuokaan  (= maha) sekä kahteen noin 10-senttiseen vuokaan (= povi). Taikina oli melko löysää, mikä pisti hieman jänskättämään, mutta kyllä siitä oikein hyvät kakut saatiin. (Siinä leipoessani mietin, että tuostapa saisi näppärästi myös vegaanisen suklaakakun aikaiseksi, kun laittaisi piimän tilalle jotakin muuta vastaavaa nestettä. Pitänee kokeilla joku päivä sitäkin.)

Kasasin 24- ja 20-senttiset kakut mahaksi. Veitsellä pyöristelin muotoja, minkä osasin. 


Vadelmakreemiin löysin ohjeen täältä ja tavalliseen sokerikreemiin täältä. Vadelmakreemiä oli alun perin tarkoitus käyttää vain täytteenä, mutta sitä jäikin niin paljon yli, että vuorasin vadelmakreemillä koko kakun. 

Tuon kreemin silotus olikin sitten melkoista puuhaa. Jos tuohon yksikin ryppy jää, näkyy se vuorenvarmasti myös sokerimassakuorrutteen läpi. Mitä siloisempi, sen parempi. 


Kaulin vaahtokarkkimassasta ensin pienemmän suikaleen poven päälle ja sitten suuremman levyn mahan päälle. Yllätyksekseni tämä vaihe sujui muitta mutkitta. Kuorrutteen alle tein myös pienen jalanpohjan yksityiskohdaksi sekä poven ja masun väliin nauhan ja kukan koristeeksi. (Massan värjäsin geelimäisillä elintarvikeväreillä.)




Mehevä suklaakakku teki hyvin kauppansa, joten täytyypi panna resepti talteen. Sattuuko siellä olemaan muita rohkeita masukakun kyhänneitä? Mielelläni käyn kurkkimassa muidenkin aikaansaannoksia!

keskiviikko 20. huhtikuuta 2016

Marimekko-villasukat (+ neulekaavio)

Mitä yhteistä on räsymatolla, lokilla, kaivolla, kivillä, palloilla ja muijalla? Ne ovat kaikki Marimekon kuoseja.

Toisinaan käsityön toteuttamiseen kuluu tuhottoman paljon aikaa. Näihin villasukkiin sain inspiraatiota jo joskus parisen vuotta sitten, kun Hupsistarallaan Terhi ja Eilen tein -blogin Hanne loivat puikoilla Marimekko-aiheisia tekeleitä. Kun sattumalta törmäsin blogosfäärissä näihin villasukkiin, se oli menoa. Lisävinkkinä annettakoon täältä löytyvä ohje Räsymatto-villasukkiin.

Marimekon kuosien pohjalta suunnittelin Stitch-nimisellä älypuhelinsovelluksella kirjoneulemalleja, joista sitten valkkasin lopulta vain osan näihin sukkiin neulottavaksi.


Väreiksi valikoitui lankakorista löytyneiden kerien perusteella valkoinen, musta ja pinkki. Pinkki oli ylijäämää näistä sukista, ja mustat minilankakerät löysin lankakorin pohjalta ikivanhasta Anttilan muovipussissa. Lienevät nekin perua mamman siskon lankavarastoista. Isoa työtä niin pienistä lankakeristä ei olisi hullukaan ruvennut neulomaan (en edes minä), mutta tällaiseen kirjoneulesukkaan ne sopivat oikein hyvin.


Pohjaan päädyin neulomaan pystyraitaa, sillä näissä sukissa kyseinen ratkaisu on ollut oikein toimiva. Vahvistettu kantapää on neulottu 30 silmukalla. (Neuloin ensin pinkillä pari kerrosta sileää ennen kuin ryhdyin varsinaista vahvistettua kantapääneuletta tekemään.)

Ensimmäistä kertaa otin kirjoneuleessa tietoisesti huomioon myös lankadominanssin. Etenkin tuossa pohjan raitaneuleessa lankadominanssin merkitys korostui. Kun valkoinen lanka poimitaan ikään kuin mustan alta, korostuu valkoinen lanka kuviossa selvemmin. Tällä videolla lankadominanssista on kerrottu tarkemmin.



Kuvioissa on käsityöteknisistä syistä eri määrä silmukoita, joten välillä pitää silmukoiden lisäilyssä ja kaventelussa olla tarkkana. Kerrottakoon nyt kuitenkin, että varren pinkissä joustinneuleessa on 64 silmukkaa, kuoseissa ylhäältä kohti kantapäätä 65 silmukkaa, 63 silmukkaa, 64 silmukkaa ja 60 silmukkaa. Jalkaterässä päällikuvioissa on 29 silmukkaa, 30 silmukkaa ja 29 silmukkaa. Kantapään ja pohjan raidat tein 30 silmukalla.

Koska maailmalla on liikkeellä melko paljon muiden suunnittelijoiden töistä vaikutteita saaneita neulekuvioita, uskallan tämän kuvakaappauksen suunnittelemistani neulekuvioista tännekin laittaa. Myyntiin en suosittele tuotteita näillä kuoseilla tehtävän, jotteivat isot pahat sedät ilmesty ovelle syytteiden kera.





Toivottavasti kaavioista on teillekin iloa. Eiku kuvioita valkkaamaan ja puikkoja heiluttamaan!


sunnuntai 17. huhtikuuta 2016

Mustekaloja vauvoille

Innostuinpa minäkin tekemään hyvää virkkaamalla Satakunnan keskussairaalan pikkuisille keskosvauvoille. Virkatut mustekalan lonkerot tuovat lohtua vauvoille, kun pikkuiset viettävät elämänsä ensimmäisiä päiviä teho-osastolla. Turvalonkerot ovat myös siitä oiva keksintö, että vauvan pienet sormet pysyvät erossa kaikista johdoista, kun käsillä on muuta tekemistä.

Ja eipä sitä vauvan tarvitse keskonen olla näistä isosilmäisistä lonkerotyypeistä tykätäkseen. Pistäkääpä koukut heilumaan, näitä on nopea ja helppo tehdä!







Keltainen ja sininen lanka ovat puuvillasekoitelankaa (Novitan Miamia), beige ja vaaleanpunainen sataprosenttista (luomu)puuvillaa. Silmät virkkasin pikkukoukulla kirjontalangasta.

Turvalonkeroiden virkkausohje löytyy esimerkiksi täältä.


P.S. Pitäisköhän tolle ikkunanlaudalle tehdä jotain? :D

keskiviikko 24. helmikuuta 2016

Elämänlankalapaset

Muistatteko te vielä jälkikäteen, mitä olette miettineet, kun neuloitte jotakin työtä? Minulla on tapana purkaa stressit ja murheet neulomuksiini. Moneen käsityöhön jää muistijälki siitä, mitä tekohetkellä on ollut sydämellä. Tämä lisää tietynlaista henkistä sidettä tekeleisiin.

Syksyllä mieltäni vaivasivat muiden muassa muutto-ongelmat ja sairastelusta aiheutunut hillitön opiskelukiire. Rentouduin neulomalla lapasia. 


On ehkä jo käynyt selväksi, että pidän kirjoneuleista. Tämänkin ohjeen löysin DropsDesignin mallistosta. Nimeltään kuosi on Moonflower, suomalaisittain kuukukka, virallisesti kai kyseessä on kasvi nimeltä elämänlanka. Miten oivallisesti tuo kasvin nimi sopiikin tähän aiheeseen?


Kaikki lankani ja käsityötarvikkeeni olivat varastossa odottamassa lopullista muuttoa, joten astelin markettiin ja nappasin mukaani yhden kerän kirjavaa ja yhden kerän mustaa Novitan Nalle-lankaa. Vahvuudeltaan lanka vastaa melko hyvin Dropsin Fabelia, mikä vaikutti myös ohjeen valintaan.




Lopputulos oli parempi kuin osasin odottaa. Tykkään väriyhdistelmästä ja kuviosta, mutta kaiken lisäksi käsiala on täydellisen joustavaa ja käsineen koko juuri omaan käteen passeli. Varsi on niin pitkä, että siitä riittää hyvin lämmittämään myös rannetta. Näistä tuli välittömästi ylivoimaiset lempparilapaset.

tiistai 23. helmikuuta 2016

Pyöreän pöydän kunnostus (DIY)

Suurin osa omistamistani huonekaluista on joko perittyjä, ilmaiseksi saatuja tai kirpparilta haalittuja. Ruokapöytäni kuuluu ensimmäiseen sarjaan. Ikää pöydällä on enemmän kuin minulla.


Samaisen pyöreän pöydän ääressä on juhlittu ensimmäiset syntymäpäivät ja syöty lukuisia lauantaisaunamakkaroita. Nelivuotiaan Krissen ilmeestä päätellen hetket ovat myös olleet onnentäyteisiä.  (Hieman huvittaa myös tuo vuoden 1989 näkemys nakukakusta. Toivon, että se on britakakku.)


Muutama vuosi sitten päätin kaivaa pöydän kotikodin vintiltä takaisin käyttöön. Jalat oli ruuvattu pöytään uudelleen jo niin monta kertaa, että oli vaikea löytää levystä uusi "puhdas" kiinnityskohta. Aikomuksenani oli jo silloin kunnostaa pöydän pinta, mutta Turussa asuessani ei sopivaa paikkaa ja aikaa kunnostamiselle ollut. Nyt muutettuani takaisin Poriin tuli vihdoin hyvä mahdollisuus pistää pöytä uuteen uskoon.



Ensin hioin pöydän pinnasta tasohiomakoneella vanhan lakkakerroksen irti. En ollut koskaan ennen tasohiomakonetta käyttänyt, mutta eipä se vaikeaa ollut. Yllättävän nopeasti hiomapaperin pinta kului, joten kannattaa varata vaihtureita reilusti. Suosittelen myös ottamaan ihan alkuun melko karkean paperin, jotta paksun lakkakerroksen saa tämän vuosituhannen puolella katoamaan. Vaikka oli pelit ja vehkeet käytössä, meni hiomiseen muutama päivä.

Sisätiloissa en rupeaisi lainkaan hiomaan, sen verran pölyistä puuhaa oli. Melko varovainen sai myös olla, ettei hionut liikaa: kun lakka on poissa, ei viilua parane hioa yhtään enempää (ainakaan, jos viilu on yhtä ohutta kuin minun pöytälevyssäni).




Seuraavaksi vahasin koivuviilupinnan valkoiseksi. Käytin kotimaista Osmo Coloria (sävy lumi), joka ei sisällä eliömyrkkyjä eikä säilöntäaineita. Vaha oli helppo levittää tasaiseksi vaahtomuovipensselillä, mutta melkoiset huurut siitä irtosi, joten hyvin ilmastoiduissa tiloissa näitäkin hommia on tehtävä. Ensimmäisen vahakerroksen puupinta imaisi miltei kadoksiin, joten sivelin parin vuorokauden kuluttua pintaan vielä uuden vahakerroksen.

Vahattu pinta on hengittävä ja kestävä, ja pinta hylkii myös värjääviä aineita, kuten kahvia ja punaviiniä. Näin muutaman kuukauden käytön jälkeen ei pinnassa näy lainkaan käytön jälkiä, mutta jos pinta ajan saatossa kuluu, voi sen vahata uudelleen. Kauppiaan mukaan vaha säilyy purkissaan ainakin viisi vuotta, joten ei tarvitse edes mennä ihan heti uudelleen ostoksille, jos pinta pitää uusia.


Joskus eivät edes rautakaupan valikoimat riitä, vaan on käytävä miesten Tiimarissa, jotta löytäisi tarvittavat aineet ruokapöytänsä kunnostukseen. Jynssäsin aavistuksen ruostuneet, kromatut jalat Motonetista löytämälläni metallinpuhdistus- ja kiillotusaineella entiseen loistoonsa. Samaisella aineella, jolla karvanoppajonnet kiillottavat mautojensa vanteita.





Työtunteja meni niin monta, että en kärsi edes laskea. Lopputulos on kuitenkin niin hyvä, että ei sillä niin ole väliäkään. Sellainen siitä tuli: melkein kuin uusi. Kaiken vaivan väärti.

perjantai 25. joulukuuta 2015

Iloista joulua!


Kaunista joulua kaikille blogini lukijoille! Kiitos, että seurailette siellä, vaikka postaustahti ei ole päätä huimannut. Olkoon vuosi 2016 aktiivisempi blogivuosi :)

lauantai 21. marraskuuta 2015

Joulupallot helmipuvuissa

Meikäläisen joulufiilis on vielä teillä tuntemattomilla, mutta äitini luona joulupallot on jo kaivettu esille. Äitini on nimittäin innostunut pujottelemaan helmistä koristeita vanhojen joulupallojen päälle.

Kyselin äidiltä, mistä hän on ohjeen napannut, mutta vedin vesiperän: hän on pujotellut helmet ihan vain kuvan perusteella hieman soveltaen.

Onneksi Pinterest on pullollaan ohjeita tämänmoisiin koristeisiin, joten jos innostut, löytyy ohjeita yllin kyllin. Naputtele hakusanoiksi sanat beaded ornament cover ja edessäsi on tuossa tuokiossa runsain määrin ohjeita (tai ainakin kuvia kauniista joulukoristeista).





Pitäisiköhän sitä itsekin pujotella muutamat helmikoristeet? Olen tainnut pujotella helmiä viimeksi joskus yläasteikäisenä, ja voi tylleröt, kuinka paljon niitä helmiä silloin pujottelinkaan! Innostuin jopa askartelemaan siskoni ylioppilasjuhlia varten hänen kuoviviinilasinsa jalkaan metallilankaan pujotellun helmikoristeen. Ohjetta siihen ei ollut, enkä tiedä, mahtaako tekeleestä löytyä edes kuvamateriaalia (kuvia toki otettiin, mutta kamerat olivat vielä siihen aikaa maailmaa mallia filmi). Sen muistan, että aikaa siihen meni ja hieno siitä tuli. Ja sen, että tuotekehittely ei ollut edennyt niin pitkälle, että koristeen olisi voinut rikkomatta lasin jalasta poistaa.