keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

DIY: Origamilintuja

Tsirp!

Innostuin viikonloppuna näpertelemään värikkäistä papereista origamilintuja. Mitäpä muuta sitä ihminen kesäflunssaa potiessaan tekisi kuin katsoisi telkkaria ja taittelisi papereita.

Origamikurkien taittelu on yllättävän helppoa. Taitteluvaiheetkin oppii vaivatta muistamaan heti ensimmäisen linnun jälkeen. (Katselin Youtubesta tämän suomenkielisen ohjevideon. Klik!)





Ovathan nuo söpösiä ihan näin arkeakin sulostuttamassa, mutta vankkana aikomuksenani on saada lintuset kuljetettua kuukauden päästä järjestettäville synttäreilleni Ruissaloon.

tiistai 28. heinäkuuta 2015

Elämäni elokuvaa: kukkapuskia nimettömältä lähettäjältä

Kuulkaas naiset ja herrat, nyt ollaan jännän äärellä! Välillä elämässä tulee vastaan sellaisia juttuja, joiden ei uskoisi tapahtuvan kuin elokuvissa. Elämässäni on nimittäin paraikaa meneillään aivan ihana jännitysnäytelmä: kukkakaupan lähetti tuo ovelleni kukkia nimettömäksi jättäytyvältä lähettäjältä. Kimpun mukana ei siis tule viestiä, saati kerrota lähettäjän nimeä. Ihan mieletöntä, eikö?

Ensimmäinen kimppu saapui maaliskuun puolivälissä, viides kimppu kiikutettiin ovelleni viime perjantaina, nimipäivänäni. Kukkalähetysten mieltä ylentävä vaikutus on ilmeinen: hymy korvissa olen kerta toisensa jälkeen ihaillut maljakossa komeilevia leikkokukkia. Sanokaa mun sanoneen, mutta kyllä jokaisen naisen pitäisi saada kukkia ainakin kerran kuussa!








Minulla ei ole harmainta aavistustakaan, kuka kukkia lähettää. Kaikki epäilyni on kuitattu perättömiksi. Ystäväni seuraavat jännittyneinä tilanteen kehittymistä Facebookin kuvavirrasta. Kuten Instagramissa minua seuraavat ovatkin jo todenneet, päivittelen tilannetta myös sinne. (Jos sinuakin kutkuttaa tietää, kuinka tämän naisen vielä käy, Instagramissa nimimerkkini on kris_tii_na).

torstai 16. heinäkuuta 2015

Asunnosta kodiksi

Näin muuton kynnyksellä on hyvä hetki muistella nykyisen kodin vaiheita. Asunto on kahden vuoden aikana kokenut melkoisen muodonmuutoksen. Asunnosta on kahdessa vuodessa tullut koti, josta tekee kirpaisevan kipeää lähteä.

Muistatteko vielä minibudjetin keittiöremontin? Remonttia on esitelty osassa 1 (klik!), osassa 2 (klik!), osassa 3 (klik!), osassa 4 (klik!), osassa 5 (klik!) ja osassa 6 (klik!). Keittiö ei ollut suinkaan ainut osa asuntoa, joka sai maalia pintaansa.

Nähkääs, ennen pintaremonttia asunto näytti tältä:







Hioin ovenkarmit, ikkunankarmit ja eteisen puolipaneelin. Tasoitin seinät, parkettimies korjasi parketin. Maalasin seinät, karmit, patterit, putket sekä eteisen puolipaneelin muutamaan otteeseen. Voi sitä hien ja tuskan määrää! (Eteinen on muuten aiemmin ollut esillä täällä ja täällä.)

Mutta nyt - nyt näyttää tyystin toiselta. Niin toisenlaiselta, että en haluaisi muuttaa täältä pois. Jos keksitte oivan tavan kuljettaa kodin mukanaan toiselle paikkakunnalla, olen kuulolla.














Mutta tiedättekö mitä: asuntoon muuttaa ihana ystäväni. Pääsen siis tallustelemaan näillä parketeilla myöhemminkin!

Seinistä ja ovista


Kolmisen vuotta jaksoin hakata päätäni seinään. Lopulta opettelin sanomaan ei ja etsin oven. Nyt täällä järjestelen muuttoa, elämääni, päätäni. Valmistaudun sanomaan nähdään taas tälle rakkaalle kotikaupungilleni. Hyvästejä en ole ehkä koskaan valmis jättämään. Nyt katselen ympäristöäni aivan uusin silmin, mieleen kuvia talletellen.

Vanha kansa väittää, ettei oppi ojaan kaada. Ajattelin lähteä kokeilemaan, löydänkö itseni ojasta. Allikko on jo nähty. Muutan siis toiselle paikkakunnalle opiskelemaan. Jännittää niin maan himpskatisti. Tässä on pakko käydä vielä hyvin. Pakko. Iik!

__

Kuva täältä.

keskiviikko 24. kesäkuuta 2015

Joutilas juhannus järvellä

Juhannusta vietimme tänäkin vuonna Pohjois-Satakunnassa isovanhempieni mökillä. Saaressa oli ihanan rauhallista, ja sääkin oli huomattavasti parempi kuin meteorologit ennustuksissaan lupailivat. Välillä piskoi, välillä ropisi, mutta suurimman osan ajasta saimme nauttia lämpimästä ja tyynestä poutasäästä.




Tänäkin vuonna keskityimme hyvään ruokaan. Juhannuksemme erikoisuuksiin lukeutui tänä vuonna uunittomuus. Tulipahan todettua, että muun muassa esipaistetut patongit valmistuvat oikein näppärästi myös kaasugrillin yläritilällä. Olipa meillä erikoista ruokaakin, nimittäin lankoni Jäämereltä nappaamaa ruijanpallasta. Osa kalasta savustettiin, osa loimutettiin. Jäämereltä tuotu kissakalan pala paistetiin puolestaan pannulla. Alkuruuaksi oli lisäksi tuorejuustotäytteisiä lohirullia. Melko kalaisa juhannus siis.





Sunnuntaina söimme pää- ja jälkiruuaksi muurinpohjalettuja. Täyttelimme lettuja viikonlopun ruoantähteillä: kalalla, kanalla ja kasviksilla. Jälkiruokalettujen täytteeksi levittelelimme viime vuonna tekemääni kirsikkahilloa, omenahilloa ja kuusenkerkkäsiirappia. Kirsikkahillo oli juhannuksen hitti!


Huomasithan erillisen postauksen juhannuksen jälkiruuasta, mansikka-limejuustokakusta?

Juhannuksen raikas mansikka-limejuustokakku

Ruokajumalat päättivät tehdä juhannuksen ruuanlaitosta asteen verran haastellisemman kuin tavallisesti: ikivanhan sähköuunin vastukset päättivät lakata toimimasta ja kaasukin oli yllättäen päässyt loppumaan. Ilman kaasua emme edes yrittäneet pärjätä, vaan sitä lähdettiin aattona vielä kaupungista varta vasten hakemaan.

Onneksi kakun ei uuniin tarvinnut päästä: tein nimittäin juhannuspöytään jälkiruuaksi mansikka-limejuustokakkua. Ohjeen löysin Lunni leipoo -blogista toukokuun lopussa, ja pitihän sitä päästä mahdollisimman pian kokeilemaan! Oli herkkua!

Mansikat maksoivat... noh, mansikoita. Porin torilla puolesta litrasta pyydettiin viisi euroa. Sinänsä ihan hyvä ostos oli kuitenkin, sillä rasiaan ei ollut päässyt yhtään mätää yksilöä. Tätä kakkua kannattaakin kokeilla ehkä hieman tuonnempana, kun mansikkasato on ehtinyt kypsyä. Minä soseutin täytteeseen viimevuotisia mansikoita pakastimesta, tuoreita mansikoita käytin vain koristeluun.





Vinkkinä kerrottakoon vielä, että mansikka-limejuustokakun kaveriksi passasi paremmin kuin hyvin australialainen kesäisen raikas ja pirskahteleva roseeviini Princess Butterfly Moscato 2014.


sunnuntai 31. toukokuuta 2015

Kuparia kukkaruukkuihin


Kun on tällainen kuin minä olen, saattaa viimeisillä rahoillaan ennen palkkapäivää heräteostaa purkillisen kuparinväristä spraymaalia. Tällä heräteostoksella ei itseään vararikkoon syössyt, sillä purkki maksoi vain sen nelisen euroa.

Arvoin aikani hyllyn ääressä kullan ja kuparin välillä, lopulta päädyin sävyistä lämpimämpään. Äkkäsin, että punertava metallin sävy toimii kivana kontrastina kasvien vihreälle.

Kymmenen vuotta vanhat (alun perin tummansiniset) suojaruukut ovat nyt uuden väripintansa ansiosta melkein kuin uudet.



Kävihän siinä sitten niin, että innostuin ruiskimaan myös vintin perukoilta löytyneet värinsä menettäneet muovieläimet samaisella maalilla. Lempparini on tuo strutsi, joka on jotenkin veikeän veistoksellinen tapaus.

Kuvien kasvit sain huhtikuussa kaveriltani pistokkaina. Nukkumaija (vai onko tuo nukkumatti?) puskee uutta lehteä, minkä ehtii. Tuo ensimmäisessä kuvassa esiintyvä vehka (mutta mikä?) tekee myös uutta lehteä mutta hieman verkkaisempaan tahtiin kuin ikkunalautakaverinsa nukkumaija. Sattuuko lukijoissani olemaan oman elämänsä hortonomeja, jotka osaisivat auttaa kasvien nimeämisessä?