Häähumua

Viikonloppuna tanssittiin ystävieni häitä. Tälläkin kertaa tuore aviopari sai lahjaksi jotain itse tekemääni. Aiemmin syksyllä (marraskuu on kaiketi vielä syksyä) päätimme yhteistuumin Jennyn ja Suvin kanssa valaa kynttilöitä laseihin (omani löysin kirpparilta). Kynttilämassan keitteleminen ja sen koostumuksen tarkkaileminen oli mielenkiintoista puuhaa, kaikista peloista huolimatta vaikeaa se ei ollut laisinkaan. Muutama kikka kolmonen oli hyvä tietää, esimerkiksi että muottia ei sovi täyttää yhdellä kaadolla, vaan kahdessa kerroksessa. Kun kynttilämassa jäähtyy, pukkaa sydämen ympärille jäämään kuoppa, joka sitten massan kovetuttua tasoitetaan uudella (ohuemmalla) kynttilämassakerroksella.

Jostain syystä en ymmärtänyt ottaa valmiista koristetyynystä kuvaa. Ompelin tyynynpäällisen (40x40) paksusta puuvillakankaasta. En laittanut liinaan vetoketjua tai nappeja, vaan tyyny pujotetaan liinan sisälle takapuolella olevasta aukosta. Tyynyn pujottaminen toimii siis samalla tavalla kuin perinteisissäkin tyynyliinoissa. Aukon reunan huolittelin mustalla vinonauhalla, joka antaa samalla vähän särmää tyynyn vaaleaan ilmeeseen. Liinan päälle "painoin" hääpäivän ja sen kirkon koordinaatit, jossa pari vihittiin. Lainausmerkeissä painaminen on siksi, että ei siinä mitään painettu, vaan lähinnä hangattiin. En halunnut liian voimakasta mustan ja valkoisen kontrastia, joten en painanut kuvaa perinteisellä tavalla kangasväreillä sapluunan avulla. Tulostin (lasertulostimella!) halutun kuvan paperille peilikuvana, laitoin paperin kuvapuolen kangasta vasten, tuputtelin vanupuikolla kuvan takapuolelle kynsilakanpoistoainetta ja hankasin puutikulla kuvan kiinni kankaaseen. Pitäisi olla pesunkestävä lopputulos.

Kuvissa näkyvään kierrätyspitsillä koristeltuun origamirasiaan päätyi neljä valikoitua suklaatryffeliä. Perustin perjantaina tryffelitehtaan ja tein kokeiluja muutamalla eri maulla: yhden erän maustin minttuviinalla, yhden rommilla ja yhden vaniljalla. Päälle pyörittelin kookoshiutaleita, kaakaojauhetta, tomusokeria ja keksiraepalluroita. Tryffelit ovat niin suklaisia, että puolikas yhtä makua riittää (ainakin minulle) oikein hyvin.

Ruskeassa paperikääreessä oli vielä yksi lahja hääparin toivelistalta. Se jääköön tällä kertaa salaisuudeksi.