maanantai 25. huhtikuuta 2016

Masukakku - not a piece of cake

Amerikkalaiset tavat ovat hiipineet suomalaiseen kulttuuriin, ja alkaa olla enemmänkin sääntö kuin poikkeus järjestää vauvakutsut jo ennen vauvan syntymää. Suomalaiseen kulttuuriinhan kuuluvat vanhastaan rotinat ja varpajaiset, joita juhlitaan vasta vauvan synnyttyä.

Taikauskoisia emme ole, joten järjestimme juhlat ajan hengen mukaisesti hyvissä ajoin ennen laskettua aikaa. Onnistuimme yllättämään tulevan äidin aurinkoisena arki-iltana pienimuotoisilla baby shower -juhlilla. 

Minä lupauduin leipomaan juhliin masukakun (amerikkalaisittain kakku tunnetaan nimellä baby bumb cake tai pregnant belly cake). Voi tyttäret, kuinka työläs kakku tuo olikaan! 


Kuulin, että on olemassa kakkuvuokia, joilla saa näppärästi pyöräytettyä esimerkiksi jalkapallokakun tai tällaisen mahakakun, mutta enhän minä moista raaskinut ostaa. Päädyin siis leipomaan kakun ihan tavallisilla kakkuvuoilla.

Suklaakakun leivoin tällä ohjeella. Tuosta määrästä riitti hyvin 24-senttiseen ja 20-senttiseen vuokaan  (= maha) sekä kahteen noin 10-senttiseen vuokaan (= povi). Taikina oli melko löysää, mikä pisti hieman jänskättämään, mutta kyllä siitä oikein hyvät kakut saatiin. (Siinä leipoessani mietin, että tuostapa saisi näppärästi myös vegaanisen suklaakakun aikaiseksi, kun laittaisi piimän tilalle jotakin muuta vastaavaa nestettä. Pitänee kokeilla joku päivä sitäkin.)

Kasasin 24- ja 20-senttiset kakut mahaksi. Veitsellä pyöristelin muotoja, minkä osasin. 


Vadelmakreemiin löysin ohjeen täältä ja tavalliseen sokerikreemiin täältä. Vadelmakreemiä oli alun perin tarkoitus käyttää vain täytteenä, mutta sitä jäikin niin paljon yli, että vuorasin vadelmakreemillä koko kakun. 

Tuon kreemin silotus olikin sitten melkoista puuhaa. Jos tuohon yksikin ryppy jää, näkyy se vuorenvarmasti myös sokerimassakuorrutteen läpi. Mitä siloisempi, sen parempi. 


Kaulin vaahtokarkkimassasta ensin pienemmän suikaleen poven päälle ja sitten suuremman levyn mahan päälle. Yllätyksekseni tämä vaihe sujui muitta mutkitta. Kuorrutteen alle tein myös pienen jalanpohjan yksityiskohdaksi sekä poven ja masun väliin nauhan ja kukan koristeeksi. (Massan värjäsin geelimäisillä elintarvikeväreillä.)




Mehevä suklaakakku teki hyvin kauppansa, joten täytyypi panna resepti talteen. Sattuuko siellä olemaan muita rohkeita masukakun kyhänneitä? Mielelläni käyn kurkkimassa muidenkin aikaansaannoksia!

8 kommenttia:

  1. Kummallista.en haluaisi "avata"masua.-nana-

    VastaaPoista
  2. Oli kieltämättä melko ristiriitaiset fiilikset tuota kakkua leikatessa. Huumorilla sekin otettiin. Hauskaa oli! :)

    VastaaPoista
  3. Vau minkä kakun oot väsännyt! Uskon että oli työläs, mutta lopputulos on kyllä mieletön - hauska yksityiskohta tuo jalka :) Itse en varmaan uskaltaisi edes yrittää moista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rohkeasti yrittämään vaan! :) Ja kiitos!

      Poista
  4. Mielettömän hieno kakku ja tuo jalka.
    Hyvää vappua!
    Tuuppas käymään Aurinkokujalla ja osallistu arvontaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Minäpä tulen vastavierailulle!

      Poista

Psst! Kiva, että kävit vierailulla blogissani. Ilahduttaisitko minua vielä kommentoimalla näkemääsi ja lukemaasi?