Sain viime viikonloppuna koko perheellisen ihania ihmisiä kylään. Kiertelimme
Aura Street Marketissa ja siellä lastenvaatteita hypistellessämme menin möläyttämään, että kyllä minäkin voin tehdä
tytölle-jolla-ei-ole-vielä-nimeä mekon jos toisenkin. Lyylin (mun mielestä kaikkia tyttövauvoja vois kutsua lyyleiksi) äidin toiveena oli, että mekko ei olisikaan mekko, vaan pussihousumainen. Materiaalitoiveena oli "jotain kierrätettyä" ja mielellään seitkytlukua.
Aiemmin ompelemani
retrotöppöset menivät samalle lyylille. Kuosi oli ollut mieluinen, joten päätin toteuttaa myös nutun samasta kankaasta. Kaavat piirsin itse, kunhan ensin hahmottelin 55-senttisen ihmisen kokoa jonkun ikivanhan käsityökerholehden trikoopotkuhousuista. Olkaimiin laitoin kahdet nepparit, joten nutussa on vähän säätövaraakin. Tällainen siitä sitten tuli. Pussihousumekko pikkuiselle. Toivottavasti passaa!
Söpö!
VastaaPoistaEllan työnimi oli aikoinaan Lyyli, ristiäisiin asti. Kutsun vieläkin Lyyliks <3
Sanna
Lyyli on just hyvä työnimi :)
VastaaPoistaIhana. Hei tuu ny oikeesti pitämään mullekin ompelukerhoa. Mä lupaan oppia. Teen vaikka tämmösen varastoon. Vaikka niinku heti. Tai ainakin pian. Jooko?
VastaaPoistaTää oli helppo tehdä. Ei mitään ylimääräisiä härpäkkeitä :) Jos nyt ensin opetan vaikkapa jäljentämään kaavat ja kokoamaan jonkin vaatteen ohjeen mukaan, esim. se mekko siitä yhdestä lehdestä :)
VastaaPoistaOnks sul muuten joku nepparien painokone? Vai miten laitoit? -Sanna
VastaaPoistaVasaralla löin kiinni. Noi oli jotku äidin varastoista löydetyt. Old school -meininkiä kato.
VastaaPoistaTämä pussimekko on kertakaikkisen ihana!! Ja varsinkin kun noi retrokankaat on mun mieleen! Eksyin tänne sun blogiin toisen blogin kautta ja ihastuin ensi näkemältä näihin sun tuotoksiin eli musta sait kyllä uuden lukijan :)
VastaaPoista- jenni
Oi kiitos! On aina ilo saada uusia lukijoita! :)
VastaaPoista