lauantai 22. lokakuuta 2011

Poroa sarvista

Toisinaan askarteluprojektien valmistuminen kestää noin 14 vuotta. Vietimme edellisvuosikymmenellä leirikouluviikon Raattamassa, hellässä kevättalven syleilyssä Suomi-neidon kainalossa. Näin ensimmäistä kertaa elämässäni poroja ihan ihka elävinä.

Saimme mahdollisuuden askarrella poronsarviavaimenperiä ja -koruja (eli katsoimme vierestä, kun poromies leikkasi sarvista toivomiamme paloja). Olin ainut, joka halusi tehdä korvakorut. Kiltti poromies porasi poronsarvipaloihin sopivankokoiset reiätkin valmiiksi korviskoukkuja varten. Koukkuja korvikset saivat odotella aina tähän päivään asti.




4 kommenttia:

  1. Oolalaa.. aika pitkä projekti. Sä olit silloin jo tosi ajan hermolla. Missäköhän mun avaimenperä on?

    VastaaPoista
  2. Mulla ei oo kans mitään hajua, missä se mun avaimenperä on. Kyllä mä sellasenkin tein, kun jokaiselle sellainen avainrinkula jaettiin. Pitäisköhän kattoa taas se leirikouluvideo? Missä ois VHS-soitin? :D

    VastaaPoista
  3. Ma niiiiin tiedan tunteen! Mulla ei nyt ihan 14 vuotta sentaan oo hurahtanut, mutta useampi kuitenkin! Naa on aivan alyttoman ihanat! Tosi kauniit. Valilla oikeen harmittaa, etta omien korvien reiat on 8 milliset aukot, eika niihin siis saa mitaan kivoja korviksia..

    VastaaPoista
  4. Kiitos! Tää on kyllä melkoinen äärimmäistapaus projektin venähtämisessä. Usein mulla jää joku sukka odottamaan pitkäksikin aikaa sitä uutta inspiraatiota. Sata rautaa tulessa AINA! :D

    VastaaPoista

Psst! Kiva, että kävit vierailulla blogissani. Ilahduttaisitko minua vielä kommentoimalla näkemääsi ja lukemaasi?