Vauvanvaatteita

On ehtinyt kulua melkein kuukausi edellisestä päivityksestä! Vanhojen kansanuskomusten (ainakin virolaisten, jos ei suomalaistenkin) mukaan onnellista uutta vuotta ei saa toivottaa enää loppiaisen jälkeen, joten en toivottele sellaisia enää, vaikka vuosikin tässä välissä ehti vaihtua.

Vuoden ensimmäisenä käsityönä ompelin vaatteita siskoni pyttyasukille (siskoni mies kutsuu siskoni mahaa pytyksi). Vaatteet ovat eriparia ihan tarkoituksella, sillä mielestäni kuosia rauhoittamaan on hyvä pukea edes jokin yksivärinen vaatekappale.

Pitkähihainen body on 62-senttinen ja pöksyt ihan vastasyntyneen. Bodyn kaavat piirsin valmiista bodysta (vähän muokkasin) ja pöksyjen kaavaa muuttelin niin paljon, ettei niitä voi sanoa edes tämän kaavan mukaan tehdyiksi. Voipi olla, että vauva on jo valmiiksi niin iso, ettei housuja voi koskaan käyttää, mutta kelpaavathan sitten edes nukenvaatteiksi.

Kirjekuorikaula-aukko helpottaa vauvan pukemista, sillä kaula-aukko aukeaa niin suureksi, että siitä sujahtaisi vaikka koko vauva sisään. Kirjekuorikaula-aukon ompeleminen oli vähintäänkin mielenkiintoista. Piti etukäteen miettiä monta askelta eteenpäin, ettei saumat joudukaan lopulta väärään paikkaan. Myös neppareiden kiinnitys on oma taitolajinsa. Tällä kertaa onnistuin lyömään yhden neppareista väärinpäin kankaaseen, mutta onneksi sain väännettyä sen irti talttapäisellä ruuvimeisselillä. Virheistään oppii.

Mustavalkoinen puuvillatrikoo oli entisessä elämässään XL-kokoinen teeppari. Mika Piirainen on suunnitellut kyseisen kuosin Marimekolle (kuosin nimi on minulle yhä mysteeri). Punaisen resorin ostin uutena kangaskaupasta. Huomautan nyt vielä, että resorin ompelussa on hyvä muistaa venyttää sitä voimakkaasti, jottei resorista tule liian löysä. Vauvanvaatteiden ompelulla ei tuntipalkoille pääse, mutta on ne niin söpöjä! Tuitui.

---

Edit. Kuosin nimi on turkinkukka! Jee!