keskiviikko 30. marraskuuta 2011

Paperikuutiovalosarja

Hurahdin jo viime talvena origameihin. Paperiaskartelu saa aivan uuden ulottuvuuden origamitaitosten myötä. Koska olen laittanut viime vuonna askartelemani origamitähdet liian hyvään talteen, tänä vuonna ei taideta tässä asunnossa ihastella joulukoristeita. Innostuin kuitenkin ehostamaan vanhan led-jouluvalosarjan paperikuutioilla. Paperikuutiovalosarjan heitin verhotangon yli sivuverhojen päälle tuomaan iloa ja valoa talven pimeyteen.



P.S. Pidä huolta, että valosarjan polttimot eivät kuumene käytössä (palovaara!). Paperikuutioita voi käyttää vain led-valosarjojen kanssa.

tiistai 29. marraskuuta 2011

Häähumua

Viikonloppuna tanssittiin ystävieni häitä. Tälläkin kertaa tuore aviopari sai lahjaksi jotain itse tekemääni. Aiemmin syksyllä (marraskuu on kaiketi vielä syksyä) päätimme yhteistuumin Jennyn ja Suvin kanssa valaa kynttilöitä laseihin (omani löysin kirpparilta). Kynttilämassan keitteleminen ja sen koostumuksen tarkkaileminen oli mielenkiintoista puuhaa, kaikista peloista huolimatta vaikeaa se ei ollut laisinkaan. Muutama kikka kolmonen oli hyvä tietää, esimerkiksi että muottia ei sovi täyttää yhdellä kaadolla, vaan kahdessa kerroksessa. Kun kynttilämassa jäähtyy, pukkaa sydämen ympärille jäämään kuoppa, joka sitten massan kovetuttua tasoitetaan uudella (ohuemmalla) kynttilämassakerroksella.


Jostain syystä en ymmärtänyt ottaa valmiista koristetyynystä kuvaa. Ompelin tyynynpäällisen (40x40) paksusta puuvillakankaasta. En laittanut liinaan vetoketjua tai nappeja, vaan tyyny pujotetaan liinan sisälle takapuolella olevasta aukosta. Tyynyn pujottaminen toimii siis samalla tavalla kuin perinteisissäkin tyynyliinoissa. Aukon reunan huolittelin mustalla vinonauhalla, joka antaa samalla vähän särmää tyynyn vaaleaan ilmeeseen. Liinan päälle "painoin" hääpäivän ja sen kirkon koordinaatit, jossa pari vihittiin. Lainausmerkeissä painaminen on siksi, että ei siinä mitään painettu, vaan lähinnä hangattiin. En halunnut liian voimakasta mustan ja valkoisen kontrastia, joten en painanut kuvaa perinteisellä tavalla kangasväreillä sapluunan avulla. Tulostin (lasertulostimella!) halutun kuvan paperille peilikuvana, laitoin paperin kuvapuolen kangasta vasten, tuputtelin vanupuikolla kuvan takapuolelle kynsilakanpoistoainetta ja hankasin puutikulla kuvan kiinni kankaaseen. Pitäisi olla pesunkestävä lopputulos.


Kuvissa näkyvään kierrätyspitsillä koristeltuun origamirasiaan päätyi neljä valikoitua suklaatryffeliä. Perustin perjantaina tryffelitehtaan ja tein kokeiluja muutamalla eri maulla: yhden erän maustin minttuviinalla, yhden rommilla ja yhden vaniljalla. Päälle pyörittelin kookoshiutaleita, kaakaojauhetta, tomusokeria ja keksiraepalluroita. Tryffelit ovat niin suklaisia, että puolikas yhtä makua riittää (ainakin minulle) oikein hyvin.




Ruskeassa paperikääreessä oli vielä yksi lahja hääparin toivelistalta. Se jääköön tällä kertaa salaisuudeksi.

tiistai 22. marraskuuta 2011

Savutuvan piparit


Ehkä nyt on joulu niin lähellä, että tämänkin postauksen kehtaa kaivaa taas esiin arkistoista. Näitä on kehuttu PALJON. Muutama vuosi sitten sain tämän reseptin käsiini eräältä opiskelijakollegalta, joka ei kyllä yhtään valehdellut sanoessaan, että näitä pipareita maistettuaan ei vanhaan ole enää menemistä. Ohje on helppo, ja taikinaa on miellyttävä kaulita, kunhan muistaa riittävän alustan ja kaulimen jauhotuksen. Piparkakkutaloon en usko tämän taikinan soveltuvan, pipareista kun tulee ihanan murenevaisia ja suussasulavia. Eiku leipomaan!

Savutuvan piparit
250 g voita (siis EI margariinia!)
4 dl fariinisokeria
3 tl kanelia
3 tl kardemummaa
2 tl inkivääriä
2 tl neilikkaa
½ tl suolaa
(½ tl pippuria -> oma lisäykseni tähän reseptiin)
2 kananmunaa
6 dl vehnäjauhoja
2 tl soodaa
- voi, sokeri ja mausteet kiehautetaan, annetaan jäähtyä hieman (ettei munat paistu!)
- munat ja jauho-soodaseos lisätään, sekoitetaan nopeasti
- anna taikinan odottaa jääkaapissa seuraavaan päivään
- piparkakkuja (edit: taikinasta tulee yli sata piparia) paistetaan 175 asteessa n. 10 minuuttia
P.S. Kuorrutukseen tarvitset yhden munanvalkuaisen ja n. 3 dl tomusokeria. Vatkaa sokeri ja valkuainen pehmeäksi seokseksi ja lusikoi pieneen muovipussiin. Leikkaa pussin kulmaan pieni (!) reikä ja pistä kuorrutellen!

Anekdoottina kerrottakoon, että viime vuonna itsenäisyyspäivänä ystävän siskon mieheltä tuli ihan puskista kommentti: “Mun täytyy kyllä sanoa, että nää on parhaita pipareita, joita olen koskaan syönyt.” Leipuriminän sydän suli.

keskiviikko 16. marraskuuta 2011

Se on siinä.

Oppia 40 opintopisteen verran mustiin pukeutuneena ja kultaisin yksityiskohdin koristeltuna.


Ei sitä tyhjästä nyhjäisty. Sitä ajatteli aamuisin heti sängystä noustessaan ja iltaisin viimeisenä hetkenä ennen nukahtamista. Sitä yritti kaikin mahdollisin keinoin valmistella maailmalle päästettäväksi. Joskus sitä vain tuijotteli silmä kovana koko päivän kauhunsekaisin tuntein. Sille toivoi pelkkää hyvää, mutta pelkäsi aina pahinta. Toisinaan siitä näki painajaisiakin.

Se vaati paljon KAHVIA, itsekuria, turkinpippureita, unettomia öitä, hermonmenetyksiä ja noidannuolen. Se vaati lukuisia tunteja kirjastoissa ja monta kirjakiloa tietoa. Se vaati hermonlepuutuksia Facebookissa, blogimaailmassa ja käsitöiden parissa. Se vaati sekasortoa, pölypalloja, tiskaamattomia tiskejä, henkistä tasapainottelua ja aimo annoksen kuntonyrkkeilyä. Se vaati myös laiminlyötyjä ihmissuhteita: kiitos että jaksoitte silti kannustaa loppuun asti. Ilman ystäviä noiden mustien kansien välissä ei olisi yhtikäs mitään.



HUH.