Liivatteeton sitruunajuustokakku

Veljeni tytär sai eilen nimen. Kauniin nimen saikin. Juhlakalun vanhemmat pyysivät minulta juhlapöytään juustokakkua - ja tokihan minä sellaisen sitten tein.

Olen aika monta juustokakkua elämäni aikana tehnyt, mutta tämä kyllä kiilasi kärkikastiin helppoudellaan ja maukkaudellaan.

Kakun koristelin veljen pihasta poimimillani ruusuilla. Niiden tuoksu, se oli huumaava. Ja kauniita, niin kauniita. Helppo ja nopea tapa koristella kakku näyttävästi.

Juustokakun reseptin bongasin Suklaapossun blogista enkä muuttanut siitä mitään. Mitä nyt en rohjennut valkosuklaata mikrossa sulattaa vaan tein sen perinteisesti vesihauteessa.

Ainesosalista oli ihanan lyhyt. Tein kakun puolitoistakertaisena: siitä riitti 22-senttiseen vuokaan ja 16-senttiseen vuokaan juuri sopivasti.

Sitruunainen juustokakku ilman liivatetta

n. 20-senttiseen irtopohjavuokaan

Pohja:

15 Marie-keksiä
75 g valkosuklaata

Täyte:

2,5 dl Flora Vispiä
400 g maustamatonta tuorejuustoa
1-1,5 dl sokeria
n. 4 rkl (1 sitruunan) sitruunan mehua
1 sitruunan raastettu kuori 

Ohje:

1. Rouhi Marie-keksit pienemmiksi muttei täysin sileäksi muruksi. Sattumat on kivoja.  Sulata valkosuklaa vesihauteessa varovasti välillä sekoitellen (älä kuitenkaan sekoita liikaa). Sekoita keksimurska sulan valkosuklaan joukkoon.

2. Vuoraa 22-senttisen irtopohjavuoan pohja leivinpaperilla ja voitele sekä pohja että reunat. Voit myös vuorata kakkuvuoan reunat suojakalvoilla. Kaada keksi-valkosuklaamurska vuoan pohjalle ja levitä tasaiseksi.

3. Vatkaa Flora Vispi vaahdoksi. Pese sitruunan kuori hyvin, käytä apuna juuresharjaa. Raasta kuori pieneksi raasteeksi ja purista sitruunasta mehut talteen. Vatkaa joukkoon notkistettu tuorejuusto, sokeri, sitruunan mehu ja raastettu kuori.

4. Nostele täyte vuokaan pohjan päälle. Laita kakku jääkaappiin hyytymään ainakin kuudeksi tunniksi, mielellään yön yli. Kun täyte on hyytynyt, poista vuoan reunat (ja reunakalvot). 

5. Koristele ruusupensaasta napsituilla kukilla ja pistä nautiskellen!

Kakkukukka

Elokuun lopussa kaiken muuttokaaoksen keskellä rauhotuin iltaisin näpertämällä sokerimassasta synttärikakkuuni kukkakoristetta. Jollakin ihmeen viisillä tuollainen pieni piipertäminen auttaa hallitsemaan (pään sisäistä) suurta kaaosta. 

Kaulitsin sokerimassasta levyn, tein levystä roporeunaisella sydänmuotilla erikokoisia terälehtiä, painoin silikonisella leimasimella terälehtiin lehtiruodit, asettelin terälehdet lusikoiden päälle kovettumaan ja sivelin lehdille kultaista elintarviketomua. Lopuksi liimasin elintarvikeliimalla terälehtien takapuolelle elintarvikekäyttöön soveltuvat päällystetyt rautalangat. 

Kukan keskelle lainasin askartelupuolelta hieman heteitä, mutta tuon kultaisen keskustan tein ihan vain sokerimassasta muotoilemalla ja kultatomulla värjäämällä. Rautalankoja, kukkateippiä ja helmiheteitä lukuun ottamatta syötävää materiaalia koko kukka!

Kiinnitin terälehdet yksitellen kukan keskustan ympärille kukkateipillä liimaten.  Lähin ulottuvilla ollut sopiva kasausteline oli suodatinpussipakkaus, johon laskin keskeneräisen kukan aina välillä käsistäni. Kukkateipin kiinnittämisessä maltti oli valttia. Ja hellä ote.

Osa lehdistä pääsi murenemaan käsiini teippausvaiheessa, mutta muutoin kukan kasaaminen onnistui näin ensikertalaiselta melkoisen hyvin. Muutama huonohko terälehti jäi vähän harmittamaan, mutta melko hyvin ne rumemmatkin yksilöt sulautuivat joukkoon.

Oli siinä urakka, mutta tulipahan tehtyä!

Elämäni elokuvaa: kukkapuskia nimettömältä lähettäjältä

Kuulkaas naiset ja herrat, nyt ollaan jännän äärellä! Välillä elämässä tulee vastaan sellaisia juttuja, joiden ei uskoisi tapahtuvan kuin elokuvissa. Elämässäni on nimittäin paraikaa meneillään aivan ihana jännitysnäytelmä: kukkakaupan lähetti tuo ovelleni kukkia nimettömäksi jättäytyvältä lähettäjältä. Kimpun mukana ei siis tule viestiä, saati kerrota lähettäjän nimeä. Ihan mieletöntä, eikö?

Ensimmäinen kimppu saapui maaliskuun puolivälissä, viides kimppu kiikutettiin ovelleni viime perjantaina, nimipäivänäni. Kukkalähetysten mieltä ylentävä vaikutus on ilmeinen: hymy korvissa olen kerta toisensa jälkeen ihaillut maljakossa komeilevia leikkokukkia. Sanokaa mun sanoneen, mutta kyllä jokaisen naisen pitäisi saada kukkia ainakin kerran kuussa!

Minulla ei ole harmainta aavistustakaan, kuka kukkia lähettää. Kaikki epäilyni on kuitattu perättömiksi. Ystäväni seuraavat jännittyneinä tilanteen kehittymistä Facebookin kuvavirrasta. Kuten Instagramissa minua seuraavat ovatkin jo todenneet, päivittelen tilannetta myös sinne. (Jos sinuakin kutkuttaa tietää, kuinka tämän naisen vielä käy, Instagramissa nimimerkkini on kris_tii_na).

Joutilas juhannus järvellä

Juhannusta vietimme tänäkin vuonna Pohjois-Satakunnassa isovanhempieni mökillä. Saaressa oli ihanan rauhallista, ja sääkin oli huomattavasti parempi kuin meteorologit ennustuksissaan lupailivat. Välillä piskoi, välillä ropisi, mutta suurimman osan ajasta saimme nauttia lämpimästä ja tyynestä poutasäästä.

Tänäkin vuonna keskityimme hyvään ruokaan. Juhannuksemme erikoisuuksiin lukeutui tänä vuonna uunittomuus. Tulipahan todettua, että muun muassa esipaistetut patongit valmistuvat oikein näppärästi myös kaasugrillin yläritilällä. Olipa meillä erikoista ruokaakin, nimittäin lankoni Jäämereltä nappaamaa ruijanpallasta. Osa kalasta savustettiin, osa loimutettiin. Jäämereltä tuotu kissakalan pala paistetiin puolestaan pannulla. Alkuruuaksi oli lisäksi tuorejuustotäytteisiä lohirullia. Melko kalaisa juhannus siis.

Sunnuntaina söimme pää- ja jälkiruuaksi muurinpohjalettuja. Täyttelimme lettuja viikonlopun ruoantähteillä: kalalla, kanalla ja kasviksilla. Jälkiruokalettujen täytteeksi levittelelimme viime vuonna tekemääni kirsikkahilloa, omenahilloa ja kuusenkerkkäsiirappia. Kirsikkahillo oli juhannuksen hitti!

Huomasithan erillisen postauksen juhannuksen jälkiruuasta, mansikka-limejuustokakusta?

Puhelimen hillitty muodonmuutos

Miltei pari vuotta vanha puhelimeni sanoi sopimuksen irti muutama viikko sitten. Takuuta oli jäljellä vielä pari kuukautta, joten sain tilalle uuden nokialaisen. Toisin kuin minä, suurin osa ihmisistä olisi varmaan hihkunut onnessaan, kun saa upouuden puhelimen vanhan tilalle.

Onpa se maskuliinisen näköinen.
Aivan valtavan kokoinen puhelin!

Itsehän valitsen kaiken ostettavan elektroniikankin esteettisin perustein.

Tällä Lumia 830:n näytöllä on kokoa viisi tuumaa, runko on mustaa metallia ja takakansi mustaa muovia. Mustaa, mustaa, mustaa. Vaikka pidän mustasta värinä noin muuten, en kuitenkaan halunnut puhelimeni olevan musta. Suuren kokonsa vuoksi puhelin ei mahdu edes vanhan puhelimen suojapussiin.

Joku oli selvästi aistinut notkahduksen maailmani estetiikassa ja väritasapainossa ja päätti samana päivänä lähettää kotiovelleni aivan uskomattoman kauniin kimpun kukkia.

Puhelimen oli koettava muodonmuutos. Päädyin tilaamaan puhelimelle läpinäkyvän, silikonisen suojakuoren. Mobiilitukun seitsemän euron hinta postikuluineen tuntui kohtuulliselta. Toimituskin oli varsin vikkelä!

Mutta kukkakimpusta se ajatus sitten lähti. Otin uudella Lumiallani valokuvan jaloleinikistä, tulostin kuvan näppärällä valokuvatulostimellani ja leikkelin kuvasta kaiken ylimääräisen pois.

Prototyyppi on aina prototyyppi. Jostakin selittämättömästä syystä menin leikkelemään nuo aukot oikealla kädellä. OIKEALLA! Minä, vasenkätinen. Toisinaan en selvästikään tiedä, mitä käteni tekevät.

Vaikka näyttääkin vähän oikealla kädellä hutaistulta, niin välttää se nyt ainakin niin kauan, että keksin paremman ratkaisun.

Penkeissä, puissa ja pensaissa

Nyt toukokuussa olen viettänyt huomattavan paljon aikaa puutarhassamme. Kasvimaan kääntäminen ja perustaminen haukkasi suuren osan vapaailloistani. Mikäs sitä pihalla touhutessa, kun aurinko lämmittää mukavasti poskipäitä.

Tuoksu kukkivassa puutarhassa on huumaava. Pian pihan valtaa omenankukanterälehtien valkoinen sade.

Kukkapenkkien kirous, vuohenputki, valtaa kukkamaita. Rikkaruohojen kitkeminen ei ole sitä herkuinta hommaa, mutta elintärkeää niille kasveille, joiden soisi elää. Seuraavaksi ajattelin ottaa tuon syötävän rikkakasvin lehdet talteen ja pistää muhennokseksi tai salaatiksi. Ehkä panen myös simaa tulemaan! Sopisikohan maahumala mausteyrtiksi suolaisaan vuohenputkipiirakkaan?

Kimppu

Tänään kävin ottamassa siskosta ja langosta hääkuvia. Hääpäivän kaatosade piti huolen että silloin kuvia ei otettu. Rämmittiin keskellä peltoa, siksi kumisaappaat. 

Kuvauksia varten piti tehdä myös uusi morsiuskimppu. Kaikki kukat poimin siskon omasta pihapiiristä. Suuri osa on peräisin keväällä istutetuista siemenistä. Budjettiin sopivaa ja somaa. Heinä- tai elokuussa naimisiin meneville hyvä vinkki, kesäkuuksi kukat eivät ehtineet.