maanantai 29. lokakuuta 2012

Muistutustaulu

Seuraava kuva sisältää mustaa sisäpiirihuumoria. Ei ehkä aukene kaikkine ulottuvuuksineen ilman perusteellista keskustelua kyseisen tupakan tarinasta, mutta muistuttaapahan elämän rajallisuudesta.


Kehys on kirpparilta ostettu ja edelliskesänä maalaustalkoissa maalattu. Nostin taustalevyä lasista laittamalla kehyksen nurkkiin pienet korkinpalaset. Lopuksi siistin reunat washi-teipillä kehysten takaa. Dymo yski moisia sanoja kirjoittaessa, mutta rosoisuus sopii aiheeseen. Tupakka  puolestaan on taannoin takavarikoitu.

Jos muuten mustasta huumorista pitää, niin suosittelen Jonathan Tropperin romaania Kuinka lähestyä leskimiestä (2009). Myös Seitsemän sietämättömän pitkää päivää (2011) alkaa harvinaisen koukuttavasti, lopusta en osaa vielä sanoa juuta enkä jaata. Ihanan absurdi mutta todenmukainen tapa käsitellä surua.

perjantai 26. lokakuuta 2012

Omena-porkkanakakku

Aiemmin tällä viikolla tuli leivottua omena-porkkanakakkua. Loman kunniaksi... tai ystävyyden kunniaksi... tai ihan vain herkuttelun kunniaksi. No kunhan leivoin silkasta leipomisen ilosta. Uusi hipihiljainen (ja tehokas!) Boschin sähkövatkain on avain leivontarauhaan. (Tämä mainos ei ole sponsoroitu.)


Selvittämättä jäi syy tummalle värille. Jonkin sortin kemiallinen reaktio? No ei väri kakkua pahenna, jos ei kakku väriä.


Omena-porkkanakakku

Pohja:
4 kananmunaa
3 dl sokeria
2 porkkanaa raastettuna
2 omenaa raastettuna
½ sitruunan kuoriraaste ja mehu
1 rkl hienonnettua tuoretta inkivääriä
75 g voita sulatettuna
3 dl vehnäjauhoja
2 tl ruokasoodaa
1 tl leivinjauhetta
2 tl kanelia
1 ½ tl vaniljasokeria
½ tl suolaa

Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita porkkana- ja omenaraaste, sitruunan kuoriraaste ja mehu, hienonnettu inkivääri ja sulatettu voi keskenään omassa kulhossaan ja kuivat aineet toisessa kulhossa. Yhdistä kaikki ainekset varoasti sekoittaen. Kaada taikina voideltuun ja jauhotettuun kakkuvuokaan ja paista uunin alatasolla 175 asteessa noin 50 minuuttia. Kokeile puutikulla, onko kakku kypsä. Anna kakun jäähtyä vuoassa ennen kumoamista. Kuorruta kakku.

Kuorrute:
½ dl kuohukermaa
100 g maustamatonta tuorejuustoa
neljännessitruunan mehu
kourallinen mintunlehtiä
1 tl vaniljasokeria
3/4 dl tomusokeria

nigellansiemeniä
mintunlehtiä

Vaahdota kerma. Sekoita tuorejuuston joukkoon sitruunan mehu ja hienonnetut mintunlehdet. Lisää sekaan vaahdotettu kerma ja mausta lopuksi sokerilla. Lusikoi kuorrute kakun päälle. Anna kuorrutteen valua reunoja myöten vadille. Koristele (ja mausta) kakku nigellansiemenillä ja tuoreilla mintunlehdillä.


keskiviikko 24. lokakuuta 2012

Jyväpussi

Nyt menee kyllä ihan mummoiluksi, mutta menköön tämän(kin) kerran. Onko hartialämmitin aka jyväpussi teille tuttu juttu? Meillä on kotikotona jyväpussi lojunut sohvan käsinojalla tai istuintyynyjen välissä jo monen monta vuotta. Niin monta vuotta, että en edes tiedä, onko ollut aikaa ennen jyväpussia? Jyväpussi on nerokas keksintö, ja nyt päivien kylmetessä tuli mieleeni tehdä itsellenikin sellainen. Tällä vilukissalla on aina hartiat jumissa.


Jyväpussi on siis tuollainen sateenkaaren muotoinen pussi, joka on täytetty puolilleen kauranjyvillä. Jyväpussia voi käyttää kahdella tavalla: Sen voi laittaa mikroon (noin minuutiksi; edit. tai kunnes jyvät ovat riittävän lämpimiä), minkä jälkeen säkki heitetään harteille ja annetaan lämpimien jyvien lämmittää ja rentouttaa harteita. Jyväpussin voi myös pistää pakastimeen, minkä jälkeen pussia voidaan käyttää kylmähoidossa, esimerkiksi urheilun aiheuttamiin lihasvaurioihin.  

Ompelin jyväpussin mamman kätköistä löytyneistä kankaanpaloista. Meillä on muuten mökillä tuvassa samasta kankaasta ommellut verhot! Ensin olin, että hei tuohan on Marimekon Muijaa, mutta eipäs olekaan. Tulipahan nyt hyödynnettyä tuo vuosikymmeniä varastoissa lojunut kolmikymmensenttinen kankaansuiru. Tämän pussin jyvät on napattu vanhasta (rikkoutuneesta) jyväpussista, mutta nyt talven tullen isoista marketeista löytyy linnunruuaksi tarkoitettuja kauranjyviä pilvin pimein.

Jyväpussi on oiva joululahja hartiakipuiselle äidille, mummolle tai ystävälle. Sopii se toki myös isänpäivälahjaksi isukille tai taatalle. Jos innostut tällaisen nyt tekemään, niin muista ommella ja huolitella saumat tarpeeksi tiheällä tikillä, jottei jyvät karkaile hartiapussia retuuttaessa.

Ohjeet:
  1. Tarvitset kaksi kaavan mukaan (ks. kuva alla) leikattua palaa. Leikkaa osat kaavan mukaisesti taitteelta.
  2. Aseta kankaat oikeat puolet vastakkain ja ompele kaikki muut sivut paitsi toinen lyhyistä saumoista, jotta saat kaadettua jyvät sisään. Käännä työ.
  3. Toiset tykkäävät tikata pussin neljään osioon, jolloin kaikki jyvät eivät pääse valahtamaan toiseen reunaan säkkiä. Jos haluat tehdä niin, kaada pussiin jyviä vain yhden osion verran (jokainen osio vain puolilleen jyviä) ja tikkaa kiinni yksi pussinneljännes kerrallaan. Jos et halua jakaa pussia osioihin, kaada pussi noin puolilleen jyviä. Älä laita liikaa jyviä, jottei siitä tule liian painava ja jotta se mukautuu harteille hyvin. 
  4. Ompele avoin pussinsuu kiinni tihein pistoin joko käsin tai koneella. Itse ompelin käsin, jotta sain sauman piiloon. Helpompaa kuin heinänteko!


Liitänpä tänne vielä kaavankin jpg-muodossa (koska en tiedä, miten tänne saisi liitettyä pdf-tiedostoja). Tulostaessasi mukauta kaava A4-arkin kokoiseksi, niin mittasuhteet pysyvät oikeina.


P.S. Koska jyväpussia lämmitetään mikrossa, muistathan paloturvallisuuden kankaita ja lankoja valitessasi. Älä missään nimessä käytä minkäänlaisia metalliosia (esim. vetoketjuja tai nappeja).

keskiviikko 17. lokakuuta 2012

Teipittää

Haluaisin teipata valokuvia albumeihin, kirpparilta ostettua lampunjalkaa, onnittelukortteja ja lahjapaketteja. Olen jo pitkään haikaillut japanilaisten washi-teippien perään ja selaillut Teippitarhan aivan hullun suurta valikoimaa.




Toimitusta odotellessa voi inspiroitua muiden teippailuista. Teipistä on moneksi.

tiistai 16. lokakuuta 2012

Lempiasioita

Minä itte haastoi minut mukaan Mokon haasteeseen listaamaan 10 lempiasiaani. Lempiasioihin ei selvästikään lukeudu lempi-ihmiset, joten heittelen tänne nyt ihan summanmutikassa arjen pieniä suuria asioita.



1. Syksyn kukat. Kotikoti sijaitsee kaupungissa, jossa viljellään asukkaiden iloksi auringonkukkia. Kävin poimimassa sylillisen. Kotona pitäisi aina olla vaasissa kukkia ilostuttamassa arkea.



2. Sateiset ja harmaat syyspäivät, jolloin kynttilöitä voi hyvin mielin polttaa koko päivän. Tuikun palaessa kahvinpavuista irtoava tuoksu lämmittää mieltä siinä missä vetoisassa huoneilmassa lepattavat liekitkin.


3. Höyryävä mukillinen kahvia ja tuorejuustovaahdolla kuorrutettu omenapiirakka. (Ja ne omenat, joita naapurustossamme on jaossa joka talon nurkalla.)


4. Itse tehty ruoka ja hetki nauttia siitä.


5. Viikko täynnä vapaapäiviä.


6. Viro, viron kieli ja niihin liittyvät ihanat muistot. Viime viikolla sain vihdoin kaikki vaihtokevään kuvat kansien väliin. Olipa jälleen sarjassamme projekti, joka kesti kaksi vuotta.


7. Toimiva tietokone. Humanistista on moneksi.


8. Musiikki. Sen avulla jaksaa läpi harmaan arjen. Täältä voit kuunnella (koko ajan muokkautuvaa) syksyn soittolistaani.


9. Ompeleminen. Tai noh, käsityöt ylipäänsä. Onni on myös löytää vintiltä ompelukoneen säilytykseen juuri passeli vanha nahkasalkku.


10. Oppiminen. Lokakuun aikana olen muun muassa viettänyt pari iltaa pimiökurssilla. Voi sitä riemua, kun on onnistunut säätämään kontrastin, valotuksen sekä aukon nappiin, ja valkoiselle paperille alkaa hahmottua kuva. Koukuttavaa touhua.

---

Näin osallistut haasteeseen:
  1. Listaa tämän hetken kymmenen (10) lempiasiaasi (voit halutessasi kopioida haastepostaukseen yllä olevan blogihaastekuvan ja/tai käyttää omia kuviasi)
  2. Jaa haaste vähintään viidelle (5) tykkäämällesi blogille ja ilmoita siitä heille
  3. Voit halutessasi myös osallistua Mokon myymäläinstallaatioprojektiin sekä Mokon lahjakortin arvontaan lähettämällä oman lempiasiat -listasi osoitteeseen mokomarket@moko.fi otsikolla: Minun lempiasiani. Ilmoitathan meilissä yhteystietosi. Kaikista lähetyistä lempiasioista valitaan osa ja nämä valitut aiheet tulevat olemaan osa Moko Marketissa järjestettyä esillepanoinstallaatiota, jota päivitetään viikottain teidän lähettämillä lempiasioilla. Jokaisen esiteltävän lempiasian yhteydessä mainitaan lempiasian kertojan nimi ja paikkakunta. Voit seurata myymälän installaatioita Facebook-sivuilta. Kaikkien osallistujien kesken arvotaan 3 kpl 50€ lahjakortteja Moko Markettiin (arvo yht. 150€). Teidän lempiasioiden mukaan elävä Lempiasioita -näyttely rakennetaan viikolla 41 ja arvontaan voi osallistua 3.10 - 2.11.2012. Moko Oy pidättää oikeuden muutoksiin.
  4. Muista nauttia listaamistasi lempiasioista mahdollisimman usein!
---

Haastan mukaan kaikki lukijani! Nauttikaa elämästä!

lauantai 13. lokakuuta 2012

Suorin vartaloin kerien

Tätä kudetta saadakseni ei pitänyt kaivaa kuvetta. Löysin kotikotoa vintiltä viisikiloisen trikookuderöykkiön. Ensin sieltä ei meinannut löytyä päätä eikä häntää, mutta äkkiä langanpäitä ja -häntiä olikin jo niin monta, ettei tiennyt, mistä langasta ottaisi kiinni ja vetäisi.


Makoilin lattialla, selvittelin sotkuja ja pyörittelin keriä. Tämä viikko meni punaisen langan selvittämisessä, ensi viikolla jatkan sinisen kuteen selvittelyä. Pian pääsee koukkuamaan, se käykin sitten ihan lihaskuntotreenistä.

perjantai 12. lokakuuta 2012

Yksi sivusto, 300 blogia, tuhat ideaa

Aiemmin syksyllä vihjailin tulevista uudistuksista blogimaailmassa. Lokakuun aikana avataan Indiedays Inspiration -sivusto, jonne on kutsuttu minun blogini lisäksi 299 vähintään yhtä kivaa blogia. Avautuvalta sivustolta löytää varmasti aina uutta luettavaa ja inspiroivia ideoita.


Blogini lukijoilla on mahdollisuus päästä ensimmäisten joukossa tutustumaan sivuston beta-versioon tämän linkin kautta. Mee ny, niinku oisit jo!

Vaavin sukat vol. 2

Vaavin varpaat valkoisissa villasukissa. Samaisista sukista kerroin aiemmin täällä.


Yltiösöpö pikkuinen ihminen hän kyllä on. Sain Tirpukalta luvan julkaista kuvan täällä blogissani.

tiistai 9. lokakuuta 2012

Valkoiset vauvasukat

Ihana ystäväni sai noin kuukausi sitten piskuisen pojan. En ole vielä kiireiltäni ehtinyt pienokaista näkemään, mutta lahja on jo valmiina. Täytyy ehtiä halimaan vauvaa ennen kuin sukat ovat jo liian pienet!



Sukat on neulottu 2,5 millin sukkapuikoilla, silmukoita on 40. Sukan pohja on sileää neuletta, mutta sukan päällä jatkuu koko matkan varresta asti joustinneule. Valmiin sukan pituus on reilut kymmenen senttiä. Ohje löytyy täältä. Lankana käytin jälleen kerran isotädiltä perittyä villalankaa: kerän kääreessä lukee "Made in West Germany".

keskiviikko 3. lokakuuta 2012

Lempilapaset

Kävin kaivelemassa pipot, myssyt, huivit, säärystimet ja lapaset talvivarastosta esille. Huomasin lempilapasissani pienen tahran peukalossa, joten päätin pesaista ne ennen lapaskauden alkamista. Fiksuinta olisi ollut pestä lapaset jo ennen talvisäilöön panemista, mutta muutto kolmen asunnon välillä ei jättänyt aikaa loogiselle ajattelulle.


Nämä lapaset minulla on ollut ahkerassa käytössä jo kolme talvea. Näitä neuloessani harjoittelin kuovioneuleen tekoa, kuuntelin Audioslavea ja murehdin opiskelijan arkea. Vähän on langankireyttä paikka paikoin havaittavissa, mutta eipä se käytössä ole haitannut. 

Pesun jälkeen käsineet ovat taas melkein kuin uudet. Lanka on Drops Designin Karismaa (100 % puhdasta villaa), ohje löytyy täältä. Harmi ettei Dropsin lankoja saa enää Turun Lankabaarista, painii (tai neuloo) meinaan aivan eri sarjassa kuin Seitsemän veljestä ja Isoveli. Ei nukan nukkaa!

tiistai 2. lokakuuta 2012

Piirustuskassista pannulapuiksi

Lauantaina ompelin pitkästä aikaa jotain pientä. Itselleni ei ole aikaa ommella juuri mitään, mutta ystäville haluan aina antaa lahjaksi jotain käsintehtyä. Hetken tuparilahjavaihtoehtoja pohdittuani päädyin lopputulemaan, että pannulappuja tai patakintaita ei ole koskaan liikaa. Ahkerasti kokkailevan kintaat ovat jatkuvasti pesussa.


Tiesin ystäväni suorastaan rakastavan keltaista. Äitini oli sattumalta aiemmin viikolla tyhjentänyt ja pessyt vanhan keltakuvioisen piirustuskassinsa, jota kuusikymmenluvun koulutyttönen on olallaan kantanut kotoa kouluun ja takaisin. Kassi saikin nyt uuden elämän pannulappuina.


Istuin tovin jos toisenkin keittiönpöydän ääressä miettien miten kangas täytyy taitella, jotta selviän mahdollisimman vähillä saumoilla ja lopputuloksesta tulee siisti. Perusteellisen suunnittelun ansiosta vikatikeiltäkin säästyttiin. Netti on varmasti pullollaan vastaanvanlaisia viritelmiä, mutta aivonystyröilleni teki ihan hyvää joutua välillä hahmottelemaan avaruudellisia muotoja.


Kaikki käytetty materiaali (kankaat, vanu ja langat) löytyi äidin komeroista. Samoja materiaaleja riittäisi vielä toiseen pannulappupariin, joten saatanpa hurrauttaa piankin lisää näitä, kun malli on jo kehiteltynä. Toisella puolella pannulappua on näppärät taskut sormille. Jos taskuja ei halua käyttää, niin pannulappuja voi käyttää ihan perinteiseenkin tapaan. Harjoitus tekee mestarin, sillä tällä kertaa ymmärsin jopa sujauttaa ripustuslenksut saumojen väliin jo nuppineulavaiheessa. Niiden tekemiseen hyödynsin muuten kangaskassin kahvoja.

--

Pahoittelen rumia kuvia. Syytän kuvausolosuhteita (= pimeä muuttokaaos). Päivänvalo, missä olet?