Makrameesängynpääty (DIY)

Viime juhannuksena mökillä auringossa paistatellessa päähäni pälkähti opetella tekemään makrameesolmuja. Läksin kaivelemaan mökin perukoita matonkuteitten löytämisen toivossa, ja johan tärppäsi! Löysin pari muovikassillista vanhoja trikookuteita (isoäidin matonkudonta-ajoilta), jotka päätyivät kokeilumateriaaliksi.

Hain liiterin alta ohuen puisen riman, katsoin pari videota netistä ja ryhdyin hommiin. Siellä minä istuin ulkona portailla tunnin jos toisenkin ja solmin menemään. Kokeilu oli sen verran onnistunut, että päätyi se ihan seinälle asti sängynpäädyksi.

Alun perin tekeleen oli tarkoitus olla väliaikainen viritelmä, mutta parempaa materiaalia ja uutta solmimispuuskaa odotellessa tuo saa kelvata. Tämän julkaisunkin olin jo päättänyt jättää unholaan, mutta tulin lopulta toisiin aatoksiin. Josko joku saisi tästä inspiraatiota ryhtyä itse makrameepuuhiin?

Joulun alla intouduin pujottelemaan solmujen sekaan myös led-valonauhaa. Voisihan tuota muutoinkin koristella. Pujottelisiko joukkoon puisia helmiä?

---

Edit.

- Käytin tässä vain perussolmua nimeltä "square knot", johon löytyy netistä paljon ohjeita. Käytä esimerkiksi hakusanoja "basic macrame knots" tai "macrame tutorial".

- Narua/nyöriä/kudetta kannattaa leikata piiiiitkät pätkät, jotka sitten taittaa puoliksi ja kiinnittää tuohon rimaan/oksaan/nyöriin. Huomaa, että jokainen solmu syö nyörin pituutta.

- Seuraavaan projektiin olen aikeissa hommata Paula-punoskudetta. Se ei jousta samalla tavalla kuin trikookude, joten se pitää kutinsa paremmin (ja sitä on ehkä myös helpompi solmia). Paula-punoskudetta saa ohuempana laatuna monina eri väreinä, paksumpana ainakin mustana ja luonnonvaaleana. Lankavan kudetta saa esimerkiksi heidän verkkokaupastaan täältä.

Kettukarkkilapaset (ja neulekaavio!)

Kaksi vuotta ystäväni ehti kettukarkkilapasista vihjailla. Ajattelin jo jossain vaiheessa, että ei hän niitä enää niin kovasti halua, mutta kun neiti vielä tänä talvena jaksoi niistä puhua, tartuin viimein tuumasta toimeen. Tämän postauksen kuvissa esiintyvä iloa pursuava ystäväni sai helmikuun puolivälissä lämpöiset kettukarkkilapaset syntymäpäivälahjaksi.

Suunnittelin lapasiin pienen ja suuren kettukuvion kaveriksi pihlajankukkia, jotta kaikki kolme väriä saisi mahdollisimman tasaisesti joka puolelle. Kuvioiden suunnitteluun käytin apunani Stichfiddle-sivuston ilmaisia työkaluja. Kaavio on tämän postauksen lopussa.

Kirjoneuleen neulomisessa kannattaa pitää huolta siitä, että langanjuoksut työn takana eivät kiristä. Yli viiden silmukan mittaiset langanjuoksut on myös hyvä sitoa työn taakse, jotteivät ne pääse käytössä ta kertumaan sormiin. Vasta tänä talvena opin, miten pitkät langanjuoksut voi sitoa vasta seuraavalla kerroksella. Tällöin neulominen nopeutuu huomattavasti ja kuviosta tulee ainakin minulla siistimpi. (Olin ennen tämän oppimista ehtinyt neuloa toisen lapasista. Ero oli huima.)

Kolmella langalla neuloessa myös langanohjain voi auttaa (itse en ole vielä sellaista hankkinut). Kiinnitä huomiota myös lankadominanssiin, jotta kuvio tulee esiin mahdollisimman selvästi. Oiva video kirjoneuleen tekemiseen (mm. tuohon seuraavalla kerroksella langan sitomiseen) löytyy täältä.

Lankana minulla oli 7 veljestä (keltainen) ja Lauri (valkoinen, punainen ja musta). Seiskaveikan ostin varta vasten, mutta Laurit löytyivät vähän turhankin suuriksi kertyneistä lankavarastoistani. Puikot olivat kokoa 3,5 mm.


NEULEKAAVIO

Linkki neulekaavioon on tässä. (Lisään varmuuden vuoksi myös kuvakaappaukset tuohon alle, jos sattuu käymään niin, että tuo linkki lakkaa joskus toimimasta.)

Lapaset neulotaan 50 silmukalla. Ranneosassa on kaksi pätkää 1 oikein, 1 nurin -joustinneuletta (kaaviossa nurjia silmukoita kuvaamassa musta piste). Joustinneuleen oikeat silmukat neuloin kierteellä (ns. silmukan takaa). Joustinneuleen voi kuitenkin neuloa ihan ilman kierrettäkin.

Ranneosan kettujen silmät voi joko neuloa mustalla (näin tein itse) tai silmukoida työhön jälkikäteen. Kämmenselän ison ketun silmät kannattaa silmukoida jälkikäteen.

Ohjeen harmaat ruudut merkkaavat tyhjiä ruutuja (kavennuksia). Kolme mustaa ruutua on peukalokiilan alun paikalla. Toisen lapasen kämmenpuoli tehdään peilikuvana.

Jos et halua tehdä peukalokiilaa, tee tavallinen peukalo haluamaasi kohtaan. Peukalon pituutta kannattaa sovittaa tehdessä, sillä joskus ainakin itsestä tuntuu, että ohjeissa on kamalan pitkät peukalot – vaikkei oma peukalo mitenkään epänormaalin lyhyt ole. Sovita ja muokkaa omaan käteen sopivaksi!

(Virheitä saattaa olla, olen aivan noviisi tällaisissa kaavioissa. Heitäpä kommenttiboksiin korjausehdotuksia, jos sellaisia ilmenee.)

Ohje tarkoitettu vain yksityiseen käyttöön. Ei kaupalliseen tarkoitukseen.

Kuvat voi klikata suuremmaksi!

Vegaaniset kesäkurpitsabrowniet

Tämä leivonnainen sijoittuu virallisella nam-asteikolla ylimpään luokkaan (asteikko yhdestä namista viiteen namiin) – namnamnamnamnam.

Törmäsin parisen vuotta sitten tähän amerikkalaiseen kesäkurpitsabrowniereseptiin. Sen mukaan lopputulos on ooey, gooey and super fudgy – eikä kyllä vedä nenästä laisinkaan. Tuo resepti ei ole täysin vegaaninen, mutta läheltä piti, joten päätin tarttua tuumasta toimeen ja muokata reseptistä täysin vegaanisen. Ja kyllä kannatti!

Älkää antako kesäkurpitsan häiritä. Itsepintaisinkaan vegaaniruokaa vastustava ukon möllykkä ei varmasti keksi syövänsä kesäkurpitsaa sisältävää leivonnaista, saati sitten että herkku on vieläpä täysin vegaaninenkin.

Kesäkurpitsan ansiosta taikina ei kaipaa kananmunaa laisinkaan, ja kuorrute on helppo toteuttaa käyttämällä kookosrasvaa ja kasvimaitoa. Jos et vegaanista leivonnaista tavoittele, voit hyvin käyttää kookosrasvan tilalla voita ja kauramaidon tilalla tavallista maitoa.

Vegaaniset kesäkurpitsabrowniet

Pohja:
4,75 dl vehnäjauhoja
1,25 dl kaakaojauhetta
1,5 tl ruokasoodaa
1 tl suolaa
1,25 dl rypsiöljyä
3,5 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
1 keskikokoinen kesäkurpitsa raastettuna (noin 400 g / 5 dl)
1–5 rkl vettä (kesäkurpitsan nestepitoisuuden mukaan)

1. Sekoita jauhot, kaakaojauhe, ruokasooda ja suola keskenään. 
2. Sekoita sokeri rypsiöljyn sekaan. Lisää öljy-sokeriseos jauhoseokseen. 
3. Lisää joukkoon kesäkurpitsaraaste ja anna seistä viitisen minuuttia, jotta kesäkurpitsan nesteet ehtivät imeytyä taikinaan.
4. Lisää lopuksi tarpeen mukaan vettä. Taikinan tulisi olla paksua, mutta ei lainkaan jauhomaista. Liian löysä massa taas tekee lopputuloksesta kuivakan. 
5. Levitä seos leivinpaperilla vuoratulle pellille ja paista pohjaa 175 asteessa 25–30 minuuttia.


Kuorrutus:
0,5 dl kookosrasvaa sulatettuna
ripaus suolaa
3 rkl kaakaojauhetta
4,75 dl tomusokeria
1 rkl vaniljasokeria
0,5 dl kauramaitoa

1. Sekoita suola lämpimään kookosrasvaan.
2. Siivilöi joukkoon kuivat aineet ja sekoita. Lisää kauramaito ja sekoita tasaiseksi. Jos seos on kovin jämäkkää, lämmitä sitä varovasti vesihauteessa, niin kookosrasva muuttuu nestemäiseksi. 
3. Levitä seos jäähtyneen pohjan päälle ja leikkaa annospaloiksi.


*namnamnamnamnam*

 

264 sydäntä

Näissä sukissa kelpaa ystävänpäivää juhlia. Laskujeni mukaan yhdessä sukassa on neulottuna peräti 132 sydäntä, joten sitä voi nämä jalassa tepastella menemään 264 lisäsydämen kera.

Ihastuin tähän keltainen-harmaa-tummanharmaa-väriyhdistelmään työn tiimellyksessä aina enemmän ja enemmän. Lankoja jäi niin paljon projektista yli, että saatanpa hyvinkin neuloa vielä uudet samanmoiset.

Varteen lisäsin pohjavärin vaihtelun vuoksi muutaman ylimääräisen rivin, mutta onneksi tämän neidin sääri ei noin vain lopu kesken. Ohjeen mukainen jalkaterä oli tosin omaan 39-kokoiseen jalkaani liian pitkä, joten viimeinen kuvio jäi vallan neulomatta. Seuraavaan pariin aionkin tehdä jalkaterään muutaman muutoksen.

Kiitos Niina Laitiselle ihanasta sukkaprojektista. Ohje ilmestynee Ravelryyn lähipäivinä. Huhujen mukaan pääsiäiseksi on luvassa taas uusi yhteisneulontaprojekti! Neuloosi on sen verran vakavalla tolalla, että pakkohan sitä on taas ilmoittautua mukaan. 

Ei ole lahjasukkien suuhun katsomista

Toisinaan sukkien neulominen lahjaksi on äärimmäisen hankalaa. Etenkin, jos lahjasukkien saaja on kolmevuotias neito, joka on kärkäs ilmaisemaan mielipiteensä murto-osasekunnissa.

Tulin neuloneeksi hälle jo kahdet sukat, joista kumpikaan pari ei neidille kelvannut. Ilmeisesti vääränvärisiä ovat, sillä jalkaansa hän ei näitä suostu laittamaan. Ei tiennyt tyttö, että lahjasukkien suuhun ei ole katsomista.

Kukkasukat olen neulonut Nallesta, siksaksukat Laurista. Molemmissa resori on palmikkojoustinneuletta. Kukkasukissa silmukoita muistaakseni 56 ja siksaksukissa 40.

Onneksi lähisuvussa on toinenkin pikkuneiti. Hän ei osaa vielä puhua, mutta hymyilee sitäkin enemmän. Hän saa nyt luvan tyytyä näihin ja vaatia sitten isompana oikeanvärisiä sukkia kuten serkkunsakin. Siksaksukissa on tosin niin paljon kasvunvaraa, että neiti oppinee siihen mennessä ilmaisemaan mielipiteensä, kun nuo ovat sopivat.

Pidetään peukkuja, että seuraavat kelpaavat.

Some-sukkia

Oletteko osallistuneet sosiaalisessa mediassa yhteisneulontaprojekteihin? On ollut syyssukkia, joulukalenterisukkia, adventtisukkia sun muita. Pian on oiva tilaisuus osallistua, sillä Facebookissa starttaa näillä näppäimillä (lue: ylihuomenna) ystävänpäiväsukkayhteisneulontaprojekti (iih, mikä yhdyssana!). Lähdetkö mukaan ystävänpäiväsukkien neulontaan?

Samalla iski tajuntaani, että enpä ole täällä blogin puolella vielä joulukalenterisukkiani esitellyt. Facebookissa ne kyllä ovat vilahtaneet Voihan villasukka! -ryhmässä ja Instragram-tilillänikin keskeneräisinä ja valmiina (sinne linkki on muuten vasemmassa laidassa).

Nämä sukat valmistuivat neljän eri langan yhdistelmästä, vaikka alkuperäisessä ohjeessa käytettiinkin vain kahta eri lankaa. Sukkia oli oikein mukava neuloa ja lopputuloskin istuu jalkaani täydellisesti. Uutena juttuna opettelin leveän nauhakavennuksen, jonka aion tästä lähtien tehdä kaikkiin sukkiin! Heittämällä liisivät lempparisukiksi! 

Ohjetta ei tarvitse näin jälkikäteen Facebookista nyppiä palasina, sillä Niina Laitisen suunnittelema joulukalenterisukkien ohje on nyt kokonaan myös Ravelryssä. 

 

P.S. Jokaiseen neuleeseen kuuluu vähintään yksi virhe. Löydätkö?

Nasta korkkitaulu! (DIY)

Mitä tehdä miltei 200 viinipullonkorkilla?

Työpöytäni yläpuolinen seinä on jo pitkään huutanut jonkinlaista sisustuksellista elementtiä puoleensa. Tähän ideaan olin törmännyt joskus vuosia sitten Pinterest-seikkailuillani, mutta vasta nyt sain aikaiseksi toteuttaa tällaisen itsellenikin.

Muutaman pullon saa kumota, jotta taulusta tulisi edes kohtalaisen suuri. Onnekseni äiti suostui luopumaan korkkikokoelmastaan, jota oli kartuttanut vuosikymmenten saatossa. Jos omasta takaa korkkeja ei löydy ja hinku päästä näpertämään korkkitaulua on hillitsemätön, suosittelen piipahtamaan kotikaupungin ravintoloissa tiedusteluretkellä.

Korkit liimasin kuumaliimalla puisen viinilaatikon kanteen (n. 35 x 55 cm). Viinilaatikko sattui olemaan alun alkaenkin musta, mutta äkkiäkös sen maalaa mieluisakseen. Puisia viinilaatikkoja voi käydä tiedustelemassa lähimmästä Alkosta. Huhujen mukaan kaikki Alkot eivät niitä asiakkailleen anna, mutta aina sopii kysyä!

Ennen liimaamista korkit on hyvä sommitella kannen päälle. On nimittäin huomioitava, että osa korkeista on paksumpia tai pidempiä, osa paksumpia ja pidempiä. Viivasuoriin riveihin lienee turha edes pyrkiä. Vinksin vonksin on hyvä.

Liukuvärjätty pätkistäytekakku

Tällä kakulla kelpaa juhlistaa vaikkapa uutta vuotta tai myöhemmin ystävänpäivää. Meillä tämä toimi  hiljan kahvipöydän kaunottarena, kun oltiin kerrankin isolla porukalla isovanhempia myöten koolla.

Noudatin orjallisesti tätä ohjetta, mitä nyt värjäsin kerman punaisella enkä sinisellä geelivärillä. Jotta lopputulos oli mahdollisimman överi, heitin päälle vielä koristeeksikin Pätkis-suklaata viipaloituna ja kokonaisina paloina. (Vinkkinä kerrottakoon, että Pätkis-palat kannattaa ostaa karkkilaareista, ei valmiina pussina. Kilohinta laareissa aika paljon edullisempi!)

Tämä kakku kannattaa täyttää jo edellisenä iltana, jotta se ehtii kunnolla tekeytyä ennen hoohetkeä.

Pätkistäytekakku

Pohja

3 kananmunaa
2,5 dl sokeria
50 g voita sulatettuna
1 dl maitoa
3 dl vehnäjauhoja
0,5 dl tummaa kaakaojauhetta
2 tl leivinjauhetta

Valmista kakkupohja. Voitele ja jauhota pieni irtopohjavuoka (Ø 20 cm). Taita kaksi leivinpaperiarkkia kaksinkerroin. Laita arkit kiertämään vuoan sisäreunoja.

Vaahdota kananmunat ja sokeri kuohkeaksi. Lisää keskenään sekoitettu voisula ja maito. Yhdistä jauhot, kaakaojauhe ja leivinjauhe keskenään. Lisää jauhoseos taikinaan. Kääntele tasaiseksi taikinaksi. Älä sekoita turhaan. Kaada taikina vuokaan.

Paista 175 asteessa uunin alatasolla noin 50 minuuttia tai kunnes kakku on kypsä. Peitä vuoka leivinpaperilla paistamisen loppuvaiheessa, jos pinta tummuu liikaa. Kumoa kakku hieman jäähtyneenä. Leikkaa pohja neljään osaan.

Pätkistäyte
1 tlk (2 dl) vispikermaa
1 prk (250 g) maitorahkaa
1 ps (140 g) Fazerin Pätkis-paloja
0,5 dl sokeria

Vaahdota vispikerma ja sekoita joukkoon rahka. Raasta tai rouhi suklaapalat hienoksi muruksi veitsellä. Sekoita suklaa ja sokeri täytteeseen.

Kostutus
1,5 dl Valion Eila Latte -minttumaitokahvijuomaa

Nosta alin kerros tarjoiluvadille. Voit suojata tarjoilulautasen leivinpaperista leikatuilla suikaleilla. Kostuta pohja maitokahvijuomalla. Levitä päälle täytettä ja nosta toinen pohjalevy päälle. Jatka samoin ja kostuta myös päällimmäinen kerros. Siirrä kakku jääkaappiin tekeytymään mielellään seuraavaan päivään.

Kuorrutus
1 tlk (2 dl) vispikermaa
pari tippaa punaista geeliväriä

Vaahdota vispikerma. Ota noin 1/3 vaahdosta kulhoon ja värjää se elintarvikevärillä vaaleanpunaiseksi. Levitä kakun päälle kauttaaltaan ensin ohut valkoinen kermavaahtokerros. Tee liukuvärjäys mintunvihreällä kermavaahdolla aloittaen kakun alareunasta ja pyyhkäisemällä lastalla alhaalta ylöspäin. Poista leivinpaperit ja nosta kakku tarjolle.

(Halutessasi voit koristella kakun Pätkis-suklaalla, kuten kuvassa. Varaa sitä varten noin 100 g Pätkis-suklaata.)

Vaaleat vanttuut

Tänä talvena on valmistunut neulomus jos toinenkin. Näiden lapasten neulominen oli pimenevissä illoissa yllättävän hankalaa: pätkävärjätyn Nalle-langan vaalein kohta ei tahtonut erottua valkoisesta Nallesta. Olisi melkein pitänyt siirtyä heiluttelemaan puikkoja kirkasvalolampun alle. Valmista kuitenkin tuli, vaikka monta pitkää taukoa pidinkin neulontatuokioiden välillä. Lopputulos on hempeän vaalea.

Lapaset on tehty Garn studion ohjeella Rainbow Mitts. Vasta lapasia neuloessani mieleeni tuli, että olen samaisella ohjeella neulonut jo aiemmin ystävälleni lapaset. Kaunis malli yhtä kaikki! Pidän näiden käsineiden pitkistä varsista, niin ei vilku paljas iho takin alta kurotellessakaan. Suosittelen etenkin talvipyöräilijöille!

Pupureppu (DIY)

Siskontyttäreni täytti hiljan kolme vuotta. Jumppapäivinä neiti on joutunut kilvan pakkaamaan tossut veljensä kanssa yhteiseen reppuun, mutta eipä enää! Maailman parhaan tädin pokaalia kiillotteleva Kisse-täti ommella surrutteli neidille söpöäkin söpömmän pupurepun.

Idea lähti tästä Sew Much Ado -blogin reppusöpöläisestä, mutta enpä tuon blogin ohjetta juuri noudatellut, sillä olin ehtinyt tekemään Villa & Villa -blogin ohjeilla jo yhden aikuisten repun. Summittaiset mitat kuitenkin sieltä otin.

Päällikankaan hankin Eurokankaasta (noin 30 sentin pala), loput tarvikkeet löytyi omasta takaa. Tekoturkista on jäljellä vielä ala- ja yläasteaikaisilta pehmoleluinnostuskausilta. Silloin tuli muutama nalle, lehmä ja possu ommeltua!

Korvien kohdalla ompelukone hieman yski, kun kangaskerrosten paksuus alkoi olla äärirajoilla. Muutoin oli oikein kiva ommeltava! (Kuvissa repun hihnojen päät on vielä sulattamatta, älkää antako sen häiritä.)

Valohimmeli (DIY)

Törmäsin sattumalta kaupassa alehyllyssä pönöttäviin paksuihin pilleihin - ja siitä se sitten lähti. Paketissa oli mustia ja läpinäkyviä tavallista paksumpia suoria 20-senttisiä mehupillejä, jotka huusivat päästä himmeliksi. Seitkytäviis senttiä.

Himmeliohjeita on netti pullollaan, joten sitä en nyt enää tässä sen enempää ohjeista. Kasasin timantin muotoisen himmelini ensin ohuella metallilangalla (pysyy ojennuksessa). Pisimmät osat ovat 20-senttisiä, vaakapillit 10-senttisiä ja alaosan pillit 12-senttisiä.

Lopuksi pujottelin ohuen led-valolankasarjan pilleihin sisään. Paristoilla toimivassa valosarjassa on lamppuja 40 kappaletta viiden sentin välein. (Omani ostin Tokmannilta alle kuudella eurolla.) Aivan jokaiseen pilliin valoja ei riittänyt, mutta haitanneeko se.

Sanomattakin kai selvää, että inspiraation lähteenä toimi TaitoShopin valohimmeli. Pitäisikö vielä muutama timantti tuohon ripustaa?