Viikonloppuna oli kahdet juhlat: veljen tuparit ja siskonpojan synttärit. Tokihan sitä kortit piti askarrella.
Tuparikorttiin jäljensin Googlen kartasta ko. kodin asuinalueen kadut ja polut. Sydän on siellä, missä koti on. Koordinaatit (blogissa sensuroituna) vielä kortinkulmaan muistuttamaan sijainnista. Asuinalue oli jo itsessään kuin rinnassa sykkivä sydän verisuonineen.
Kummipojan kortti oli robottiteemainen, vaikka itse lahja olikin keppiheppa. Korttiaskarteluja varten tulee säilöttyä yhtä sun toista esitettä ja paperilappusta: tähänkin leikkelin jonkin desingkartan pahvikorttia. Tähdet, kortit ja numerot siirretty kortin pintaan retroilla raaputusarkeilla. Hamahelmirobotin kädet, pää ja jalat ovat liikkuvaista sorttia.
Kortteja on aina ihana saada, mutta itsetehdyissä korteissa on aina oma juttunsa, vai mitä mieltä ootte?
keskiviikko 19. helmikuuta 2014
tiistai 18. helmikuuta 2014
Keppiheppa
Ihhahhaa, ihhahhaa, hepo hirnahtaa! Kummipoikani täytti kaksi vuotta, lahjaksi ittäti (Krisse-täti) teki keppihevosen.
Hepan pään kaavat nappasin täältä: jätin vain kyseisen ohjeen avonaisen suun tekemättä. Yksi ylimääräinen sauma piti ommella, sillä kaverilta saadusta vanhasta villakangastakista ei olisi muuten heppaa pystynyt leikkelemään.
Huopaisiin silmiin otin mallia täältä, sillä aikomuksenani ei ollut tehdä millään lailla aidon näköistä hirnujaa. Silmät kannattaa applikoida pään sivukappaleisiin ennen pään kokoamista. Sopivan väristä huopaa oli onneksi varastossa.
Hepan harja on taiottu raidallisesta trikoosta. En suinkaan trikoota tätä tarkoitusta varten ostanut, vaan kyseessä on monen vuoden takaa veljen penkkaripukua varten hankittua rekvisiittaa. Leikkasin trikoon noin puolentoista sentin paksuisiksi suikaleiksi ja vedin suikaleet tuollaisiksi rulliksi. Vähän niin kuin lahjanarua olisi kihartanut, mutta työkaluna oli vain kynsi.
Taittelin suikaleet ja kiinnitin ne toisiinsa kevyesti ompelulangalla. Ompelin tukan kiinni hepan pään keskikappaleeseen ennen kuin kiinnitin pään muita kappaleita toisiinsa. Viimeistelin harjan neljällä säikeellä letitetyllä trikoolla. Neljällä letitys käy aivan kuin pullapitkon palmikointi ikään.
Kun pollen pollan kappaleet on ommeltu yhteen, alkaa pään täyttö. Ihan ensin hepan turpa on tietenkin täytettävä vanulla. Kepin kiinnitin jesarilla vanhaan villapaitaan, minkä jälkeen tuuppasin koko köntin hepan pään sisään. Näin keppi pysyy liikkumatta pään sisässä. Kepin kiinnittämisen jälkeen täytin pään kokonaan vanulla. Tuo keppikin on muuten omasta takaa! Kaikelle säilötylle roinalle löytyy tarkoituksensa, sanokaa mun sanoneen.
Hepan suitset ovat irrotettavaa sorttia, jos lapsi haluaakin ratsastaa villillä varsalla. Pojan mielestä oli kovin hauskaa, kun ittäti laukkasi hepalla, mutta itse hän jäi vielä tutustumaan talon uuteen asukkiin. Eiköhän tästäkin lelusta vielä innostuta, kun poika vähän kasvaa.
Hoplaa!
Hepan pään kaavat nappasin täältä: jätin vain kyseisen ohjeen avonaisen suun tekemättä. Yksi ylimääräinen sauma piti ommella, sillä kaverilta saadusta vanhasta villakangastakista ei olisi muuten heppaa pystynyt leikkelemään.
Huopaisiin silmiin otin mallia täältä, sillä aikomuksenani ei ollut tehdä millään lailla aidon näköistä hirnujaa. Silmät kannattaa applikoida pään sivukappaleisiin ennen pään kokoamista. Sopivan väristä huopaa oli onneksi varastossa.
Hepan harja on taiottu raidallisesta trikoosta. En suinkaan trikoota tätä tarkoitusta varten ostanut, vaan kyseessä on monen vuoden takaa veljen penkkaripukua varten hankittua rekvisiittaa. Leikkasin trikoon noin puolentoista sentin paksuisiksi suikaleiksi ja vedin suikaleet tuollaisiksi rulliksi. Vähän niin kuin lahjanarua olisi kihartanut, mutta työkaluna oli vain kynsi.
Taittelin suikaleet ja kiinnitin ne toisiinsa kevyesti ompelulangalla. Ompelin tukan kiinni hepan pään keskikappaleeseen ennen kuin kiinnitin pään muita kappaleita toisiinsa. Viimeistelin harjan neljällä säikeellä letitetyllä trikoolla. Neljällä letitys käy aivan kuin pullapitkon palmikointi ikään.
Kun pollen pollan kappaleet on ommeltu yhteen, alkaa pään täyttö. Ihan ensin hepan turpa on tietenkin täytettävä vanulla. Kepin kiinnitin jesarilla vanhaan villapaitaan, minkä jälkeen tuuppasin koko köntin hepan pään sisään. Näin keppi pysyy liikkumatta pään sisässä. Kepin kiinnittämisen jälkeen täytin pään kokonaan vanulla. Tuo keppikin on muuten omasta takaa! Kaikelle säilötylle roinalle löytyy tarkoituksensa, sanokaa mun sanoneen.
Hepan suitset ovat irrotettavaa sorttia, jos lapsi haluaakin ratsastaa villillä varsalla. Pojan mielestä oli kovin hauskaa, kun ittäti laukkasi hepalla, mutta itse hän jäi vielä tutustumaan talon uuteen asukkiin. Eiköhän tästäkin lelusta vielä innostuta, kun poika vähän kasvaa.
Hoplaa!
torstai 13. helmikuuta 2014
Punajuuri-linssicurry
Nyt on kuulkaa kyseessä jo moneen kertaan hyväksi todettu arkiruokaresepti. Kauhaa ja rakkautta -blogin Eeva julkaisi tämän ohjeen blogissaan jo joskus puolitoista vuotta sitten, mutta vasta nyt saan aikaiseksi kehua tätä täälläkin.
En ole kovin orjallisesti noita reseptin ainesosien määriä tuijotellut vaan olen heitellyt pataan kaikkea silleen sopivasti. Arkiruokaa rennolla otteella. Tuoretta inkivääriä olen raastanut sekaan huomattavasti enemmän, kuin myös chiliä. Kaikki kokkaavat makunsa mukaan! Turkkilaista jogurttiakaan ei jääkaapissa ollut, mutta kermaviili meni sen asemesta oikein hyvin. Kannattaa kokeilla!
Punajuuri-linssicurry (Eeva Kolun tapaan)
(4 annosta)
En ole kovin orjallisesti noita reseptin ainesosien määriä tuijotellut vaan olen heitellyt pataan kaikkea silleen sopivasti. Arkiruokaa rennolla otteella. Tuoretta inkivääriä olen raastanut sekaan huomattavasti enemmän, kuin myös chiliä. Kaikki kokkaavat makunsa mukaan! Turkkilaista jogurttiakaan ei jääkaapissa ollut, mutta kermaviili meni sen asemesta oikein hyvin. Kannattaa kokeilla!
Punajuuri-linssicurry (Eeva Kolun tapaan)
(4 annosta)
300 g tuoretta punajuurta
200 g porkkanaa
1 sipuli
2-3 valkosipulinkynttä
2 tl raastettua tuoretta inkivääriä
1 dl punaisia linssejä
reilu loraus kookosöljyä tai esim. oliiviöljyä
1 tl juustokuminansiemeniä
1/2 tl korianterinsiemeniä
1/2 tl ruskeita sinapinsiemeniä
5 dl vettä
1 tl jauhettua kurkumaa
hyppysellinen chiliä
2 laakerinlehteä
1 dl turkkilaista jugurttia
suolaa
mustapippuria
200 g porkkanaa
1 sipuli
2-3 valkosipulinkynttä
2 tl raastettua tuoretta inkivääriä
1 dl punaisia linssejä
reilu loraus kookosöljyä tai esim. oliiviöljyä
1 tl juustokuminansiemeniä
1/2 tl korianterinsiemeniä
1/2 tl ruskeita sinapinsiemeniä
5 dl vettä
1 tl jauhettua kurkumaa
hyppysellinen chiliä
2 laakerinlehteä
1 dl turkkilaista jugurttia
suolaa
mustapippuria
tarjoiluun: tuoretta korianteria
Kuori ja viipaloi porkkana ja punajuuri. Punajuuri kypsyy hitaasti, joten sitä ei kannata jättää kovin suuriksi paloiksi.
Kuori ja leikkaa sipuli ja valkosipuli. Huuhtele linssit.
Kuori ja leikkaa sipuli ja valkosipuli. Huuhtele linssit.
Kuumenna pannulla öljy. Lisää siemenet sekä inkivääri ja paista 30 sekunnista minuuttiin. Lisää sipuli ja valkosipuli ja kuullota läpikuultavaksi (varo käräyttämästä valkosipulia ja inkivääriä). Lisää sen jälkeen porkkana ja punajuuri ja kuullota muutama minuutti. Lisää joukkoon linssit, vesi, kurkuma, chili ja laakerinlehdet. Kuumenna kiehuvaksi, laske lämpötila keskilämmölle ja anna porista, kunnes porkkana ja punajuuri on kypsää. Tarvittaessa voit lisätä vettä.
Sekoita viimeiseksi joukkoon turkkilainen jugurtti. Mausta suolalla ja mustapippurilla ja tarjoile silputun tuoreen korianterin kera.
lauantai 8. helmikuuta 2014
Surku mulle, lapaset sulle
Päätinpä tuossa vuodenvaihteen jälkeen oikein repäistä ja neuloa pitkästä aikaa itselleni jotakin. Bongasin Yhteishyvästä kivan lapasohjeen, jota sitten päätin hyödyntää.
Sattuneesta syystä (melkein valmiista) lapasista on olemassa vain tuo yksi surullinen kännykkäotos. Lanka loppui kesken tokan lapasen peukalonkärjen kohdalla. Ensi kerralla voisin laskea menekin vähän tarkemmin. No se siitä. Neuloin peukalonkärjen jämälankapussista löytyneellä valkoisella langalla - lopputulos oli ihan menettelevä. Sainpahan pari kerää pois varastoista... ja ei jäänyt jämälankoja nurkkiin pyörimään. Tykästyin lopulta lapasiin kovin. Neulomisjälkikin oli siistiä yltä ja alta.
Lapaset pääsivät neitsytmatkalleen Helsinkiin tuossa pari viikkoa sitten. Kävin ostamassa rautatieaseman Ärrältä HSL:n vuorokausilipun ja hilpaisin sieltä kauhealla kiireellä metroon. Arvatkaa, kenen lapaset jäi Ärrälle. Arvatkaa myös, olivatko ne kadonneet sieltä silmänräpäyksessä. Kuvitelkaa hei, meitsi ehti olla viisitoista minuuttia (!) Helsingissä, ja lapaset olivat jo kadonneet. Ehkä Yhteishyvän ohjeella tehdyt lapaset oli tarkoitettu yhteiseksi hyväksi?
Että toivottavasti lapaset jättävät näppisi kylmiksi, sinä ikävä pitkäkyntinen ihminen. Tai toivottavasti tuli edes tarpeeseen. Jos bongaat tällaiset lapaset ohikulkijalla, kerro terkkuja tekijältä.
P.S. Saman viikon alussa unohdin salille hiusharjan, parin päivän päästä kännykän. Ne sain molemmat onneksi takaisin. Lauantaina hukkuivat nuo lapaset. Olen melko varma, että olisin kadottanut myös pääni, jos se ei olisi niin tiukasti kiinni minussa.
P.P.S. Onnistuin katkaisemaan yhden noista bambuisista puikoistakin tuossa viimeisten silmukoiden aikana. Tästä lähin taidan tehdä käsitöitä vain lahjaksi.
Sattuneesta syystä (melkein valmiista) lapasista on olemassa vain tuo yksi surullinen kännykkäotos. Lanka loppui kesken tokan lapasen peukalonkärjen kohdalla. Ensi kerralla voisin laskea menekin vähän tarkemmin. No se siitä. Neuloin peukalonkärjen jämälankapussista löytyneellä valkoisella langalla - lopputulos oli ihan menettelevä. Sainpahan pari kerää pois varastoista... ja ei jäänyt jämälankoja nurkkiin pyörimään. Tykästyin lopulta lapasiin kovin. Neulomisjälkikin oli siistiä yltä ja alta.
Lapaset pääsivät neitsytmatkalleen Helsinkiin tuossa pari viikkoa sitten. Kävin ostamassa rautatieaseman Ärrältä HSL:n vuorokausilipun ja hilpaisin sieltä kauhealla kiireellä metroon. Arvatkaa, kenen lapaset jäi Ärrälle. Arvatkaa myös, olivatko ne kadonneet sieltä silmänräpäyksessä. Kuvitelkaa hei, meitsi ehti olla viisitoista minuuttia (!) Helsingissä, ja lapaset olivat jo kadonneet. Ehkä Yhteishyvän ohjeella tehdyt lapaset oli tarkoitettu yhteiseksi hyväksi?
Että toivottavasti lapaset jättävät näppisi kylmiksi, sinä ikävä pitkäkyntinen ihminen. Tai toivottavasti tuli edes tarpeeseen. Jos bongaat tällaiset lapaset ohikulkijalla, kerro terkkuja tekijältä.
P.S. Saman viikon alussa unohdin salille hiusharjan, parin päivän päästä kännykän. Ne sain molemmat onneksi takaisin. Lauantaina hukkuivat nuo lapaset. Olen melko varma, että olisin kadottanut myös pääni, jos se ei olisi niin tiukasti kiinni minussa.
P.P.S. Onnistuin katkaisemaan yhden noista bambuisista puikoistakin tuossa viimeisten silmukoiden aikana. Tästä lähin taidan tehdä käsitöitä vain lahjaksi.
perjantai 7. helmikuuta 2014
Huopahemmon elämää
Noppa, Repa, Sipe, Pöntsä, Lemppari, Koo, Pike ja Sepi |
Kun viralliset perhepotretit oli ikuistettu, päättivät he yhdessä tuumin kokeilla eläinpyramidin rakentamista. Ja hienostihan se sujui!
Mutta heillä oli kaikilla vielä yksi suuri toive: he halusivat lentää!
Koelento keittiössä sujui niin mallikkaasti, että he päättivät kääriytyä lahjapaperiin ja yllättää tyttövauvan jouluaattona. He halusivat lentää kaikki yhdessä tytön pinnasängyn yllä. Tyypeistä tuli mobile!
P.S. Kuvassa ripustuslangoissa on vielä säätövaraa, jotta huopahemmot saa roikkumaan sopivalle tasolle. Itse teossa mobilesta ei (vielä) valitettavasti ole kuvaa.
torstai 6. helmikuuta 2014
Gaggui
Turus avataa lauantain 8. helmikuut uus ihana kaffela. Gaggui nimeltään. Siä o ihana tunnelma, ihanat ihmiset, ihana sisustus, ihanii gaggui, ihanaa kaffee ja mitä vaa ihanaa ihmisel voi miälee tul.
Kaik o turkulaist. Sisustus o turkulaist (mm. Saana ja Olli) tairet. Kaffekupit ja tassit o turkulaist käsityät (Terraviiva). Kaffeki o turkulaist (Turun kahvipaahtimo) - ja nii maa hyvää, et ei tosikaa.
Mää sai kunnia käyd siä jo maistaa tota taivaallist "Vähä liia tuhtii", joka oli kyl yht ihanaa ku ravintolapäivän muutama vuas sit Gaggugallerias. (Ny tais men poriks, ku se o ainoo murre, mitä mää osaa puhuu.)
Mut Turus Humalistokadul lähel rautatieasemaa avataa lauantain aiva ihana kaffela. Junal pääsee kätevästi kauempaaki. Menkää sin niinku oisitte jo!
[Tää ei muute sit oo maksettu mainos.]
Kaik o turkulaist. Sisustus o turkulaist (mm. Saana ja Olli) tairet. Kaffekupit ja tassit o turkulaist käsityät (Terraviiva). Kaffeki o turkulaist (Turun kahvipaahtimo) - ja nii maa hyvää, et ei tosikaa.
Vähä liia tuhti / gaggui.fi |
Mää sai kunnia käyd siä jo maistaa tota taivaallist "Vähä liia tuhtii", joka oli kyl yht ihanaa ku ravintolapäivän muutama vuas sit Gaggugallerias. (Ny tais men poriks, ku se o ainoo murre, mitä mää osaa puhuu.)
Mut Turus Humalistokadul lähel rautatieasemaa avataa lauantain aiva ihana kaffela. Junal pääsee kätevästi kauempaaki. Menkää sin niinku oisitte jo!
[Tää ei muute sit oo maksettu mainos.]
sunnuntai 2. helmikuuta 2014
Kummipojan kylpytakki
Joskus ennen joulua ompelin pukinkonttiin kummipojalleni kylpytakin. Koska poika on melkoinen autohullu, oli teema varsin selvä. Aiemmin syksyllä sain Nappikauppa Punahilkasta (klik!) yllätyslahjana muutaman autonapin, jotka päätyivät kylpytakkia koristamaan.
Kankaana käytin jättikokoista pyyhettä, sillä kangaskaupasta kivaa froteeta oli kovin vaikea löytää. Eipä tuonkaan froteen laatua kehua voinut, sillä turkoosin nukan määrä oli sanoinkuvaamattoman suuri. Ennen ompelua pesin pyyhkeen kuudessakympissä, rullasin teippiharjalla ja vieläpä imuroin nukkasuuttimella. Kaipa se riitti, sillä siskoni mukaan kylpytakki ei ollut ensimmäisessä pesussa enää nukkaa juuri irrottanut.
Helmaan ja etuliepeisiin tikkasin leveää mustaa nauhaa; eteen pujottelin lisäksi heijastinnauhaa autotietä imitoimaan. Hupun reunassa ja hihansuissa on tavallista mustaa kanttinauhaa. Takin saa kiinni näppärästi neppareilla, jos vyötä ei ehdi vauhdin huumassa solmia.
Pohjana käytin Ottobre-lehden (6/2011) Robot dog -kylpytakin kaavaa (92 cm). Muokkasin sitä kuitenkin jonkin verran ihan vain kangasvalintojenkin takia.
Tuote testattu toimivaksi ja pesunkestäväksi. Ittettätti (Krisse-täti) kuittaa.
Kankaana käytin jättikokoista pyyhettä, sillä kangaskaupasta kivaa froteeta oli kovin vaikea löytää. Eipä tuonkaan froteen laatua kehua voinut, sillä turkoosin nukan määrä oli sanoinkuvaamattoman suuri. Ennen ompelua pesin pyyhkeen kuudessakympissä, rullasin teippiharjalla ja vieläpä imuroin nukkasuuttimella. Kaipa se riitti, sillä siskoni mukaan kylpytakki ei ollut ensimmäisessä pesussa enää nukkaa juuri irrottanut.
Helmaan ja etuliepeisiin tikkasin leveää mustaa nauhaa; eteen pujottelin lisäksi heijastinnauhaa autotietä imitoimaan. Hupun reunassa ja hihansuissa on tavallista mustaa kanttinauhaa. Takin saa kiinni näppärästi neppareilla, jos vyötä ei ehdi vauhdin huumassa solmia.
Pohjana käytin Ottobre-lehden (6/2011) Robot dog -kylpytakin kaavaa (92 cm). Muokkasin sitä kuitenkin jonkin verran ihan vain kangasvalintojenkin takia.
Tuote testattu toimivaksi ja pesunkestäväksi. Ittettätti (Krisse-täti) kuittaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)