tiistai 28. toukokuuta 2013

Lehtiä, lehtiä, lehtiä... ja arvonta!


Kuuluuko armaaseen lukijakuntaani muitakin lehtien plärääjiä? Onko nurkkiin kertynyt lehtipino jos toinenkin? Niin minullakin. Olkoonkin lehti aina joskus ilmaisjakeluna postilaatikkoon kolahtava Ruoka-liite, lehtien kuvia on aina yhtä mukava ihastella ja niiden sivuja hypistellä. Saavat iPadit ja muut täppärit ihan rauhassa yrittää vallata lehtimarkkinoita, ei paperista lehteä (saati kirjaa) korvaa yhtikäs mikään. Ja iPadista ei voi kyhätä varaistuinta vyön avulla, toisin kuin nurkkia valtaavista lehtipinoista.


Ideat käsitöihin, ruuanlaittoon ja sisustukseen tulee varastettua vähintäänkin alitajuisesti joko lehdistä, kirjoista, blogeista tai Pinterestistä. Fakta on kuitenkin se, että mökkilaiturilla aurinkoa palvoessa on paljon mukavampi tuntea ihka oikea lehti hyppysissään kuin pelätä kalliin läppärinsä sukeltavan järven pohjamutia.


Kotiin tilattuna minulle on tullut jos jonkinsorttisia lehtiä ihan lapsuudesta asti. On tullut pätkiä Rumbaa ja Soundia, Mondoa ja Modaa kuin myös Avotakkaa, Dekoa, Trendiä ja Oliviaa. Ikisuosikkini, Imagen, tilaamista olen jatkanut jo vuosikaudet. Suuri Käsityökerho -vuosikerrat (OI, NE KASARIT!) olen ennakkoperinyt vastikään äidiltäni ja siskon sisustuslehdet ovat kiertäneet ahkerasti perheen sisällä naiselta toiselle. Mammalta kulkeutuneet ja vintin kätköistä löytyneet vanhat lehdet ovat jo suorastaan aarteita. Ja onhan noita vanhoja lehtiä hauska selailla ihan noin vain ajankuvankin tähden.



Lehtikuninkaan tarjoaman yhteistyön innoittamana tilasin juuri kivalla aleprosentilla itselleni pitkästä aikaa muutaman numeron Divaani-lehteä. Lehden on oltava vähintäänkin yhtä hyvä kuin Divaani-sivuston ahkerasti koluamani blogit. Pakko myöntää, että kaupanpäälliseksi luvattu ihana Iittalan Kastehelmi-kulho ei edesauttanut peruuta-napin painamista.

Ja jotta lehdet voisivat ilahduttaa teitäkin, päätin myös arpoa lukijoitteni kesken pätkän erästä sisustuslehteä (jonka tarkempi sortti jääköön yllätykseksi). Osallistuaksesi arvontaan sinun tarvitsee vain kommentoida tätä postausta. Muista keksiä nimimerkki, jos kommentoit anonyymina, niin saan voittajaan yhteyttä. Kerro myös sähköpostiosoitteesi, jos nimimerkin kautta ei pääse blogiisi. Aikaa on vain tämän viikon perjantaihin (31.5.) asti! ARPAONNEA!

---
edit. Ennen kuin joku ulkomailta kirjoitteleva haluaa osallistua, on minun pakko tässä välissä muistuttaa, että lehden voi toimittaa vain kotimaiseen osoitteeseen! :)

maanantai 27. toukokuuta 2013

Penkeissä, puissa ja pensaissa

Nyt toukokuussa olen viettänyt huomattavan paljon aikaa puutarhassamme. Kasvimaan kääntäminen ja perustaminen haukkasi suuren osan vapaailloistani. Mikäs sitä pihalla touhutessa, kun aurinko lämmittää mukavasti poskipäitä.

Tuoksu kukkivassa puutarhassa on huumaava. Pian pihan valtaa omenankukanterälehtien valkoinen sade.










Kukkapenkkien kirous, vuohenputki, valtaa kukkamaita. Rikkaruohojen kitkeminen ei ole sitä herkuinta hommaa, mutta elintärkeää niille kasveille, joiden soisi elää. Seuraavaksi ajattelin ottaa tuon syötävän rikkakasvin lehdet talteen ja pistää muhennokseksi tai salaatiksi. Ehkä panen myös simaa tulemaan! Sopisikohan maahumala mausteyrtiksi suolaisaan vuohenputkipiirakkaan?

sunnuntai 26. toukokuuta 2013

Pallontallaajan passipussi

Ystäväni on kova tyttö matkaamaan. Kuten kaikilla, suuri osa matkailuharrastuksesta on todellisuudessa nojatuolimatkailua ja tulevien reissujen haaveilua. Ensi viikolla tyttö lähtee isolla porukalla reissuun, niinpä surrautin hälle syntymäpäivälahjaksi näin matkan alla passipussin jämäkankaista.



Passipussin päällikangas on Hemtexistä ostetun tekstiilivahakangasliinan jämäpala. Pöytäliinassa on helppohoitoinen kevyt vahakäsittely, minkä ansiosta reissussa rähjääntyvää pussukkaa saa huoletta pyyhkiä kostealla liinalla. Saapa tuon koko komeuden pistää koneeseenkin, kunhan ei käytä liian voimakasta pesuainetta eikä huuhteluainetta. Kangas on myös siitä kiva ommeltava, että se ei rispaannu.



Oranssi vetoketju tarttui matkaani Viro-ajoillani jättiläismäisestä Abakhanista, joka sijaitsi sopivasti kämppäni nurkilla. Sen muistan, että hinnalla sitä ei ollut pilattu.


Vuorikankaana on äidin kätköistä löytynyttä keltaista tiheään kudottua puuvillakangasta. Ihanan raikas kokonaisuus tuli ihan näinkin yksinkertaisista materiaaleista.


Kuulemma tuli tarpeeseen. Kyllä ystävä ystävän tuntee. Tällainen kaulassa roikotettava pussukka on siitäkin kätevä, että sen saa sujautettua vaikka paidan alle uhkaavan tilanteen sattuessa. Esimerkiksi metroissa ja muissa julkisissa miljoonakaupunkien kulkuvälineissä allekirjoittaneella on tapana suojella omaisuuttaan hyvinkin lähellä ihoa. Pitäisköhän surrauttaa toinen ihan itellekin...

lauantai 11. toukokuuta 2013

Stop!

Toisinaan tulee aina tehtyä juttuja lahjaksi ihan tilauksestakin. Äitini pyysi minua tekemään kankaisen ovenpysäyttimen makuuhuoneensa oven ja lasisen liukuoven väliin, jottei välioven kahva pääse pamahtamaan lasista läpi. Tarkoitus oli tehdä pysäytin äidilleni jo syntymäpäivälahjaksi, mutta kiireiden takia ompelu siirtyi tälle viikolle. Olkoon tuo sitten äitienpäivälahja!

Raitakankaan ostin viikonloppuna Ikeasta. Äiti sai ihan itse kuosin valita, minun tehtäväkseni jäi kuitenkin kaikki muu. Tein ensin tuollaisen tetraedrin muotoisen sisäpussin kierrätetystä lakanakankaasta, jonka vuorasin levyvanulla. Pussin täytin koristehiekalla, joka ei ole vuosiin nähnyt päivänvaloa ja joka oli jo saanut siirtotuomion kellarivarastoon. Vääränvärisen koristehiekan hyötykäyttöä parhaimmillaan. Ei tarvinnut lähteä öiselle hiekkolaatikkolapioinnille kommandopipo päässä.


Saumat ompelin ompelukoneella, vain alasauman jätin auki, jotta sain sisäpussin täytteineen ujutettua raitaiseen ulkokuoreensa. Viimeisen sauman suljin piilotikein Suomi-Ranska-matsia katsellessani. 

Ovistopparista tuli juuri sellainen kuin suunnittelinkin. Tai noh, ensin ajattelin tehdä pyramidin muotoisen stopparin (siis että alaosa olisi neliö), mutta päädyinkin lopulta siihen tulokseen, että alakappalekin on parempi kolmion muotoisena. 

Raitakangas on ihanan pirtsakka näin kesäisinä päivinä. Kustannuksia koitui yhteensä ehkä viitisenkymmentä senttiä, sillä kaikki muu paitsi raitakangas lojui jo omassa käsityövarastossa odottaen vuoroaan päästä osaksi jotain näin kivaa.

maanantai 6. toukokuuta 2013

Maalari maalas ikkunaa telalla ja piimällä

Äitini ei uskonut sitä, minä en tahtonut uskoa sitä, mutta niin se vain on. Jo aiemmin täällä blogissakin pohdin, miten toteuttaa ulko-oveni lasien eteen näkösuoja. Vastauksena oli jääkaapissani saaristolaisleipää varten ostettu piimä. Ei leivottu leipää ei, sen sijaan nappasin minitelan askartelusopestani ja painelin piimäkulhon kanssa eteiseen.



Ikkunan tuunaus vei hurjat viisi minuuttia sunnuntaistani. Ensin mietin, että härskiintyykö tuo piimä ikkunassa. Sitten mietin, että peittääköhän tuo piimähuurre mitään. Turhaan kulutin aivonystyjäni moiseen, hyvin peittää ja ei haise niin yhtikäs miltään! Ongelmana on nyt pikemminkin se, että en näe, kuka oveen kolkuttaa. Saattaapi olla, että vielä pesaisen piimät pois, taiteilen jonkinlaisia kuvioita ikkunaan ja jätän johonkin nurkkaan pienen "ovisilmän". Piimällähän on perinteisesti maalattu joulumaisemia akkunaan, nyt vain ei ole lasiin kuvattuna lumihankia. Halpaa maitopiimälasia, sano!






Hyvästi ulkopuolisten uteliaat katseet, tervetuloa luonnonvalo!

(Oli niin kiire ottamaan kuvia, etten ehtinyt edes popoja pistää ojennukseen. Kuraiset saappaat osoittavat teille, kuinka ahkerasti olen kykkinyt kasvimaalla viikonloppuna.)

keskiviikko 1. toukokuuta 2013

Katse puutarhaan päin!

Olin naapureiden kanssa grillaamassa taloyhtiön puutarhassa, kun pihaan kurvasi naapurini ystävä Päivi Lehtonen perheineen. Päivin takakontista sain ostaa näin vapunpäivän kunniaksi uunituoreen Kotipuutarhan keittokirjan.



Ja siinäpä vasta on keittokirja! Opuksessa yhdistyy luonnonläheisyys, käytännöllisyys, kauneus ja herkullisuus, mitä muuta keittokirjalta voi haluta? Reseptit on jaoteltu vuodenaikojen mukaan keväästä alkaen. Mikä parasta, kirjaa lukee kuin vuoden koukuttavinta romaania.



Päivi Lehtonen on alkujaan ekologian alalta väitellyt biologi, joka on sittemmin opiskellut ravintolakokiksi. Biologitaustan ansiosta keittokirjassa on myös vankkaa tietoa puutarhan kasveista. Tiesitkö esimerkiksi jauhosavikan runsaasta oksaalipitoisuudesta tai pihatähtimön ravinteikkuudesta? Ai etkö? No en mäkään ennen tätä kirjaa.



Resepteissä hyödynnetään pääasiassa puutarhan "rikkakasveja", villiyrttejä ja runsassatoisten puiden ja pensaiden antimia. Kirja suorastaan pursuaa ideoita - aion juosta sakset ojossa puutarhaan heti kun nokkoset ja vuohenputket putkahtavat maasta, jotta pääsen pikimmiten panemaan vuohenputki-nokkossimaa. Kesemmällä voi sitten tehdä valoisten iltojen ratoksi raparperimojitoa.



Kirjan kuvat ovat Jani Kosken ottamia - ahh, niin kauniita nekin. Kirjaa voi nyt ostaa melkeinpä kaikista kirjakaupoista, esimerkiksi täältä tai täältä.