Varaslähtö jouluun: maukkaat lanttu- ja porkkanalaatikot

Nyt ei voi syyttää tämän neidin toimineen viime tingassa. Tuvassa pistettiin nimittäin jouluruuat tulille jo syyskuussa.

Kaikilla taitaa olla niitä suvussa kiertäviä takuuvarmoja joulureseptejä, joita ilman joulua ei vain tule. Meilläkin mamman tekemä imelletty perunalaatikko on tuntunut olevan vähintäänkin hämäläis-pohjalaista salatiedettä, jonka toteuttamiseen satakuntalaisella ei ole ollut mitään asiaa.

Viime vuonna minulla ja siskollani oli vankkana aikomuksena tehdä kaikki jouluruuat itse, mutta eipä siinä viikko ennen joulua sitten ruvettu enää itse harjoittelemaan lanttu-, porkkana- ja perunalaatikon loihtimista (emmekä halunneet Saarioisten äitien tekemää ruokaa, joten maksoimme laatikoista yhteensä monta kymmentä euroa). Mutta nyt, nyt aloitimme hyvissä ajoin näin syyskuussa!

Olisi pitänyt jo viime vuonna rohkaistua, sillä meistä tuli mestareita ihan harjoittelemattakin. En ole nimittäin koskaan syönyt yhtä hyvää lanttu- ja porkkanalaatikkoa. Jottei reseptejä tarvitse ensi kerralla metsästää internetin ja reseptikirjojen syövereistä, ovat ne nyt täällä hyvässä tallessa. (Valmiista lootista ei ole tällä kertaa kuvia (koska yö), mutta kyllä te tiedätte, miltä valmis lanttulaatikko näyttää.)

Seuraavana haasteena on maailman paras imelletty perunalaatikko. Pysykää linjoilla!

Hieno lanttulaatikko
(aavistuksen muokattu mammani reseptistä, joka on peräisin herralta nimeltä Erik Haack)

n. 1 kg lanttua
2 munaa
100 g voita
2 dl kermaa
1 dl siirappia
1/2 tl valkopippuria
1/2 tl inkivääriä
1/2 tl muskottikukkaa
korppujauhoja
voita

Kuutioi kuorittu lanttu noin peukalonpään kokoisiksi paloiksi ja keitä pehmeäksi. Survo esimerkiksi sauvasekoittimella tasaiseksi soseeksi. Lisää lämpimään soseeseen pehmeäksi vatkattu voi, keskenään kevyesti vatkattu kerma ja muna sekä mausteet.

Lusikoi seos voideltuihin vuokiin (yhteensä noin 2 litraa). Kuvioi pinta painemalla lusikan kärjellä. Ripottele pinnalle korppujauhoja niin, että sose peittyy kokonaan. Veistele pinnalle reilusti voinokareita.

Mitä hitaammin lanttulaatikko paistuu, sitä maukkaampi siitä tulee. Paistoimme laatikkoa muutaman tunnin noin 150 asteessa uunin keskitasolla.

Hellasoturin porkkanalaatikko 
(resepti peräisin täältä)


1 l täysmaitoa
2 dl puuroriisiä
500 g kotimaisia porkkanoita
2 munaa
1/2 tl valkopippuria
2 tl suolaa
1 dl siirappia
korppujauhoja
voita

Aloita koko lysti keittämällä riisistä ja maidosta puuro. Muista hämmennellä ahkerasti, ettei maito pala pohjaan.

Paloittele kuoritut porkkanat ja höyrytä kypsiksi. Survo tasaiseksi soseeksi esimerkiksi sauvasekoittimella.

Lisää riisipuuron joukkoon porkkanasose, munat, suola ja valkopippuri. Sekoita tasaiseksi, mutta älä vatkaa. Lisää siirappi ja tarkista maku. Seoksen pitäisi olla makea mutta samalla suolainen. Lisää suolaa tai siirappia sen mukaan, kumpaa mielestäsi tarvitaan.

Kaada seos vuokiin (seos on ennen paistoa huomattavasti löysempää kuin edellä olevan reseptin mukaan tehty lanttulaatikko). Pidä huolta, että laatikosta ei tule liian paksu. Ripottele pinnalle korppujauhoja sen verran, että pinta peittyy. Veistele pinnalle voikokkareita ja paista laatikoita uunin keskitasolla 200 asteessa noin tunti.

Arvonnan voittaja

KUI Designin Kartta-pellavapyyhe on nyt arvottu! Oli hauska lueskella teidän suhdettanne Turkuun. Ihana kaupunki yhtä kaikki!

Sen pidemmittä puheitta asiaan. Voittaja on...

Onnittelut Hennalle. Lähetän sinulle piakkoin sähköpostia!

Näsinneula-tuolin verhoilu (ja KUI Design -arvonta!)

Pitkällisen odotuksen jälkeen tuoli on kuin onkin vihdoin valmis. Kunnostusprojektin viimeinen osa, verhoilu, osoittautui pitkällisemmäksi projektiksi kuin osasin odottaa.

(Projektin ensimmäiseen osaan voit tutustua täällä, toiseen täällä ja kolmanteen täällä.)

Aikani tuskailin Porin huonoa verhoilukangasvalikoimaa. Kiersin kaikki (kaksi) porilaiset kangaskaupat tuloksetta. Kävin muutamassa verhoiluliikkeessä tuloksetta. Olin jo hilkulla tilata verhoilukankaan rapakon toiselta puolelta Yhdysvalloista.

Onneksi ymmärsin olla menemättä merta edemmäs ka... kangaskauppaan. Koska iso osa sydämestäni sykkii yhä entiselle kotikaupungilleni Turulle, keksin kysyä turkulaiselta KUI Designilta mahdollisuutta tilata tuolin verhoilukankaaksi heidän valikoimaansa kuuluvaa vanhaa Turun karttaa (vuodelta 1837). Oikean kokoista palaa ei ollut valmiina, mutta tytöt painoivat varta vasten sopivan palan* verhoilua varten. Mahtavaa palvelua!

Siinä se nyt sitten on – valmis Näsinneula-tuoli!

Istuinosan pehmusteena on sentin verran vaahtomuovia ja kankaan ja vaahtomuovin välissä vielä levyvanua, joka pitää kankaan hyvin paikoillaan. Vaahtomuovin liimasin suihkutettavalla maalilla puun pintaan, ja lopuksi naputtelin koko komeuden istuinosaan kiinni verhoiluun tarkoitetuin nupinauloin.

Tuolista tuli, noh, kuta kuinkin täydellinen. Melkein kuin uusi. 

Kiitos ja kumarrus KUI Designille!

  

Nyt sinullakin on mahdollisuus saada pala Turkua kotiisi, sain nimittäin mahdollisuuden arpoa osallistujien kesken KUI Designin Kartta 1837-pellavapyyhkeen! 

Osallistuminen on helppoa: kerro, millainen suhde sinulla on Turkuun. Mainitse kommentissa myös, haluaisitko voittaessasi mieluummin mustan vai valkoisen pyyhkeen. Jätä lisäksi sähköpostiosoitteesi, jotta voittajaan saadaan helposti yhteyttä. 

Aikaa osallistua on viikko (1.9. asti), voittaja arvotaan perjantaina 2.9.

P.S. KUI Designin myymälä sijaitsee Turussa Läntisellä rantakadulla historiallisessa Fortuna-korttelissa. Kannattaa ehdottomasti poiketa!---*Verhoilukangas saatu KUI Designilta bloginäkyvyyttä vastaan.

Reppu Normaali (DIY)

Facebookin Ompeluelämää-ryhmässä vallitsee reppuvillitys. Aikani muiden upeita tekeleitä seurattuani päätin itsekin ryhtyä tuumasta toimeen. Apunani käytin Villa & Villa -blogin kuvitettua ohjetta.

Repun mustavalkoinen kangas on 50 sentin kirpparilöytö. Aikaisemmassa elämässään reppukangas oli paneeliverho. (Ihan vain tiedoksi, että yhdestä paneeliverhosta jäi vielä jäljelle kolmisenkymmentä senttiä.) Muutoin en kaupoilla käynyt: vuorikangas oli vanha lakana, neppari arkistoerää, kovikehuopa jämäpala vuosien takaisesta patakinnasprojektista ja kahteen suuntaan aukeava vetoketju on purettu vanhasta läppäripussista (josta neopreenikangas käytettiin kuusi vuotta sitten tähän kameralaukkuun). Hintaa materiaaleille tuli siis tasan 50 senttiä.

Tähän reppuun mahtuu passelisti 13,3-tuumainen läppäri ja paljon paljon muuta. Jos uuden repun vielä väkerrän, teen etutaskusta suuremman ja käytän vahvempaa tukikangasta. (Nyt siis käytin sellaista tukikangasta, jota nyt vain sattui kaapista löytymään). Seuraavaan reppuun tulee myös pidemmät hihnat ja vahvistettu pohja ja selkäosa.

Tuoli nimeltä Näsinneula (kunnostusprojektin osa 3)

Tuoli nimeltä Näsinneula oli hionnan ja pesun jälkeen vielä kovin alaston ja kolhuinen (kunnostusprojektin ensimmäiseen osaan voit tutustua täällä ja toiseen osaan täällä). On siis aika pistää suti heilumaan!

Koska pöydänkunnostusprojektista oli jäänyt roimasti valkoista puuvahaa yli, päätin käsitellä myös tuolin puuosat samaisella vahalla (nollabudjetti ja sitä rataa). Ainakin puupinta saa nyt osakseen hieman hoivaa ja hellänpitoa. Vahan levitin tälläkin erää ohuella vaahtomuovisiveltimellä, jolla maalikerroksesta saa riittävän ohuen. Aloitin kyllä hommat tavallisella siveltimellä, mutta ei, ei siitä mitään tullut. Vaahtomuovisivellin ja vaha yhteen soppii. 

Kaksi kerrosta vahaa, ja tuoli alkoi näyttää aivan erilaiselta (kuvassa tosin vasta yksi kerros) Toisaalta olisi ollut kiva jättää puuosat puun värisiksi, mutta puunsyistä hohkava vanha musta maali sai minut lopulta päätymään peittävämpään vaihtoehtoon. Tällä mennään!

Nahan paikkaus

Kun olin huomannut, että nahkaosa on aivan rei'illä, ryhdyin etsimään ratkaisua tilanteen korjaamiseen. Kyselin paikalliselta suutarilta vinkkejä, mutta vedin vesiperän. Lopulta bongasin netistä tällaista nahan paikkaamiseen tarkoitettua ainetta, ja minähän pistin tilaten. Ei ollut mitään muuta menetettävää kuin valmiiksi reikäinen selkänoja. 

Suutarilta ostin mustaa nahkamaalia, jolla päätin nahkaosan maalata. Samaisella nahkamaalilla värjäsin myös tuota nahanpaikkausainetta hieman tummemmaksi, jotteivät paikkauskohdat loistaisi aivan valtavasti maalin alta.

Pesin nahkaosan huolellisesti nahanpuhdistusaineella ennen paikkausurakkaa. Lisäsin paikkausainetta reikäkohtiin ohuin kerroksin, välillä kovetin ja kuivasin paikkausainetta hiustenkuivaajalla.

Suurin reikä (ja palkeenkieli) oli käsinojassa. Aiemmin se näytti siis tältä. Monta kerrosta mönjää tuo vaati, mutta lopulta reikä oli niin täynnä, että olin tyytyväinen.

Nahan maalaus

Nahan maalaamiseen käytin suutarilta ostamaani mustaa nahkamaalia. Maali kuivui niin nopsaan, että siinä piti olla melkoisen ripeä liikkeissään. Maali kupli ja meinasi jättää rantuja. Ihan hyvä siitä lopulta kuitenkin tuli.

"Ihan ku ei ois koskaan maalattukaan!", sano.

Siinä se sitten on. Verhoilua vaille valmis. Viimeistä postausta saadaankin odotella tovi, sillä tilaamani verhoilukangas saapuu vasta heinäkuun lopussa. Iih, en malta odottaa!

Tuoli nimeltä Näsinneula (kunnostusprojektin osa 2)

Kun tuoli nimeltä Näsinneula oli saatu riisuttua (kunnostusprojektin ensimmäiseen osaan voit tutustua täällä), oli aika ryhtyä hiomaan puupintoja. Tämä on aina yhtä jännittävä vaihe, kun ei tiedä, mitä maalikerroksen alla odottaa.

Tämän tuolin maalipinnan alta paljastui mitä ilmeisimmin saarnipuuta. Mikään puuasiantuntija en ole, mutta ainakin syyt muistuttivat kovasti biljardikeppien puukuviota. Syyt olivat imeneet maalia syvyyksiinsä ja puussa oli jos jonkinmoisia vekkejä siellä täällä. Puussa oli jälkiä myös kosteusvaurioiden seurauksena. Aivan sileäksi en edes yrittänyt puuta saada: vanha tuoli saa myös näyttää elämää nähneeltä.

Nahkaisen selkänojan putsasin marseillesaippualla. On se kyllä ihme ainetta. Kuvissa aurinko nyt antaa hieman anteeksi virheitä, mutta ihmeen hyvin sillä sai maaliroiskeetkin nahasta sienen avulla hangattua. Reikäiseksi nahka silti jäi, vaikka muuten muuttuikin hämmästyttävän hyvännäköiseksi.

Seuraavaksi maalaus ja nahan paikkaus! Pysykää linjoilla!

Häätipuset

Sain jo hyvissä ajoin alkuvuodesta viestin eräältä blogini lukijalta, joka tiedusteli mahdollisuutta saada hääkakkuunsa samantyyliset linnut kuin askartelin siskoni hääkakun koristeeksi nelisen vuotta sitten. Tottahan minä suostuin.

Tuumasta tartuin toimeen vasta nyt kesäkuussa, kun pahimmat kiireet olivat helpottaneet. Kun aikaa olisi maaliskuussa ollut yllin kyllin, ei koko Porista tahtonut löytyä valkoista Fimo-massaa. Kun vihdoin Fimoa löysin, ei aikaa enää tahtonut askarteluun olla.

Mutta valmista tuli. Hieman suuremmat nämä ovat kuin esikuvansa. Siipiäkin hieman muokkasin. Herkkiä tipusia yhtä kaikki.

 

Sinne lähtivät postin armoille. Toivottavasti eivät saavu siipirikkona perille.

Tuoli nimeltä Näsinneula (kunnostusprojektin osa 1)

Ostaa täräytin kirpparilta Askon vanhan tuolin. Tai luotan myyjän sanaan, että kyseessä todella on Askon valmistama tuoli, mitään leimaa tuolissa kun ei ole. Pikaisella googlettamisella en samanlaisia tuoleja mistään kuitenkaan löytänyt.

No hällä väliä, pidän tuolin muodoista yhtä kaikki. Tuolin kunto puolestaan – se ei ollut alkuunkaan niin hyvä kuin myyntikuvasta saatoin päätellä. Yllätyksekseni tuoli oli yltä päältä maalinroiskeissa ja nahkaosakin oli riivitty puhki puulle asti. 

(Se, miksi tuolin nimi on Näsinneula, selviää tämän postauksen lopusta.)

Hommat aloitin irrottamalla istuinosasta kangaspäällisen. Tai siis päälliset, niitähän oli kaksin kappalein. Kankaiden alta löytyi vielä vanukerros ja vanukerroksen alta vaahtomuovikerros. 

Kankaiden irrottaminen ei käynyt aivan käden käänteessä. Päällimmäinen kangas oli naulattu nupinauloilla, jotka olivat ajan saatossa päässeet ruostumaan. Nauloja napsahteli poikki sitä mukaa kun niihin pihdeillä koski. Osa naulan tyngistä jäi puuhun sisään, mutta suurimman osan nypin sinnikkäästi irti. 

Toinen kangas oli puolestaan niitattu kiinni puuhun. Ja tottahan toki myös niitit olivat ruosteessa kuin mitkä. Hampaat irvessä niitä revin tovin jos toisenkin.

Melkoisesti oli tuolin istuinosa päässyt kärsimään monien verhoilujen seurauksena, mutta eiköhän tuosta vielä tuoli saada.

Mutta mutta, mitäs sieltä paljastuikaan! Tuolin istuinosan kylkeen oli riipusteltu sana NÄSINNEULA! Sinne nämä on kaiken maalais- ja kaupunkijärjen mukaan tehty. Tällä tuolillahan on tarina!

Jo alkoi armoton googlettaminen – etsintä, joka lopulta jopa tuotti tulosta. Kovasti näyttää siltä, että siellä he syövät Näsinneulan ravintolassa vuonna 1971 samanmoisilla tuoleilla. Nyt täytyy selvitellä, saisinko tuolista vielä lisätietoja jostain. Erityisesti kiinnostaisi, kuka tuolin on suunnitellut.

Jatkoa seuraa, pysykää kuulolla!

Liivatteeton sitruunajuustokakku

Veljeni tytär sai eilen nimen. Kauniin nimen saikin. Juhlakalun vanhemmat pyysivät minulta juhlapöytään juustokakkua - ja tokihan minä sellaisen sitten tein.

Olen aika monta juustokakkua elämäni aikana tehnyt, mutta tämä kyllä kiilasi kärkikastiin helppoudellaan ja maukkaudellaan.

Kakun koristelin veljen pihasta poimimillani ruusuilla. Niiden tuoksu, se oli huumaava. Ja kauniita, niin kauniita. Helppo ja nopea tapa koristella kakku näyttävästi.

Juustokakun reseptin bongasin Suklaapossun blogista enkä muuttanut siitä mitään. Mitä nyt en rohjennut valkosuklaata mikrossa sulattaa vaan tein sen perinteisesti vesihauteessa.

Ainesosalista oli ihanan lyhyt. Tein kakun puolitoistakertaisena: siitä riitti 22-senttiseen vuokaan ja 16-senttiseen vuokaan juuri sopivasti.

Sitruunainen juustokakku ilman liivatetta

n. 20-senttiseen irtopohjavuokaan

Pohja:

15 Marie-keksiä
75 g valkosuklaata

Täyte:

2,5 dl Flora Vispiä
400 g maustamatonta tuorejuustoa
1-1,5 dl sokeria
n. 4 rkl (1 sitruunan) sitruunan mehua
1 sitruunan raastettu kuori 

Ohje:

1. Rouhi Marie-keksit pienemmiksi muttei täysin sileäksi muruksi. Sattumat on kivoja.  Sulata valkosuklaa vesihauteessa varovasti välillä sekoitellen (älä kuitenkaan sekoita liikaa). Sekoita keksimurska sulan valkosuklaan joukkoon.

2. Vuoraa 22-senttisen irtopohjavuoan pohja leivinpaperilla ja voitele sekä pohja että reunat. Voit myös vuorata kakkuvuoan reunat suojakalvoilla. Kaada keksi-valkosuklaamurska vuoan pohjalle ja levitä tasaiseksi.

3. Vatkaa Flora Vispi vaahdoksi. Pese sitruunan kuori hyvin, käytä apuna juuresharjaa. Raasta kuori pieneksi raasteeksi ja purista sitruunasta mehut talteen. Vatkaa joukkoon notkistettu tuorejuusto, sokeri, sitruunan mehu ja raastettu kuori.

4. Nostele täyte vuokaan pohjan päälle. Laita kakku jääkaappiin hyytymään ainakin kuudeksi tunniksi, mielellään yön yli. Kun täyte on hyytynyt, poista vuoan reunat (ja reunakalvot). 

5. Koristele ruusupensaasta napsituilla kukilla ja pistä nautiskellen!

Tacoveneellä maukkaimmilla vesillä

Postaus on toteutettu yhteistyössä Santa Marian kanssa.

Aurinko tarkoittaa kesää, ja kesä tarkoittaa kesäjuhlia. Toukokuinen aurinko lämmitti terassin parinkymmenen asteen paremmalle puolen, joten kaivoimme sombrerot naftaliinista ja kiikutimme päivällisen pilvettömän taivaan alle. 

Sain Santa Marialta kokeiltavakseni muutamia tex mex -tuotteita, jotka innostivat näpertämään juhlaväelle myös pienet alkupalaveneet Santa Marian mini taco tubs -kuorista. Veneen pohjalle levitin itse tehtyä guacamolea ja tuoretta tomaattisalsaa ja päälle heittelin muun muassa fetaa, chorizo-makkaraa ja kurkkua.

Santa Marian minitortillat olivat juuri sopivan kokoisia ihmiselle, joka haluaa maistella eri makuyhdistelmiä, muttei jaksa vedellä kitusiinsa tavallisen kokoisia tortillalettuja kahta enempää. Olivatpa nuo sopivan kokoisia myös lasten annoksiin.

Meidän perheemme on kovin perso sinihomejuustolle, joten sitä löytyy lähes aina myös tex mex -pöydästä. Suosittelen! Koska tortillakokeilut eivät toivottavasti tule koskaan loppumaan, haluaisin tietää, onko sinulla povitaskussa jokin mainio lisuke tortilloihin tai tacoihin, jota kannattaisi kokeilla?

Näin alkukesästä eivät edes hyttyset kiusanneet, ja meno oli muutoinkin ihanan rennon letkeää. Toivottavasti tällaisia kesäpäiviä on vielä monta edessä, jotta pääsemme nauttimaan terassiaterioista ainakin kymmenentoista kertaa (kuten kummipoikani sujuvasti laski).