Tacoveneellä maukkaimmilla vesillä

Postaus on toteutettu yhteistyössä Santa Marian kanssa.

Aurinko tarkoittaa kesää, ja kesä tarkoittaa kesäjuhlia. Toukokuinen aurinko lämmitti terassin parinkymmenen asteen paremmalle puolen, joten kaivoimme sombrerot naftaliinista ja kiikutimme päivällisen pilvettömän taivaan alle. 

Sain Santa Marialta kokeiltavakseni muutamia tex mex -tuotteita, jotka innostivat näpertämään juhlaväelle myös pienet alkupalaveneet Santa Marian mini taco tubs -kuorista. Veneen pohjalle levitin itse tehtyä guacamolea ja tuoretta tomaattisalsaa ja päälle heittelin muun muassa fetaa, chorizo-makkaraa ja kurkkua.

Santa Marian minitortillat olivat juuri sopivan kokoisia ihmiselle, joka haluaa maistella eri makuyhdistelmiä, muttei jaksa vedellä kitusiinsa tavallisen kokoisia tortillalettuja kahta enempää. Olivatpa nuo sopivan kokoisia myös lasten annoksiin.

Meidän perheemme on kovin perso sinihomejuustolle, joten sitä löytyy lähes aina myös tex mex -pöydästä. Suosittelen! Koska tortillakokeilut eivät toivottavasti tule koskaan loppumaan, haluaisin tietää, onko sinulla povitaskussa jokin mainio lisuke tortilloihin tai tacoihin, jota kannattaisi kokeilla?

Näin alkukesästä eivät edes hyttyset kiusanneet, ja meno oli muutoinkin ihanan rennon letkeää. Toivottavasti tällaisia kesäpäiviä on vielä monta edessä, jotta pääsemme nauttimaan terassiaterioista ainakin kymmenentoista kertaa (kuten kummipoikani sujuvasti laski).

Kristalleja ja hopealankaa

Nikkeliallergikon koruvalikoima on kovin pieni - ellei ryhdy itse hommiin tai pulita valmiista koruista pientä omaisuutta. Syksyllä päätin vihdoin kokeilla, miten meikätytöltä sujuu hopean työstäminen. Kävin kansalaisopiston hopeakorukurssin, jossa pääsin kokeilemaan hopealangan muotoilua pihdein ja veivein. Lisäksi osallistuin vielä paikallisen kultasepän yksityiskurssille joulun alla. Näiden tuokioiden aikana sain aikaiseksi tehtyä itselleni hopealangasta neljä rannekorua, kolme sormusta sekä muutaman parin korviskoukkuja.Monet muut kurssilaiset olivat alalla jo konkareita. Rouvilla oli mukanaan omat pakit täynnä korunippeliä, pihtejä, veivejä ja sahoja. Kurssilla näytettiin kuitenkin meille noviiseille kädestä pitäen, miten hopealangasta saadaan veivattua "vieteripötköjä" ja niistä sahattua hopeisia lenkkejä. Meille opetettiin, miten lenkkejä linkitetään oikeaoppisesti toisiinsa, ja ohjeistettiin tekemään hieman monimutkaisempiakin koruviritelmiä.

 

Tällaiset kapistukset kurssilla lyötiin nokan eteen: ruuvipenkki, veivi, hopealankaa ja saha. Hopealankaa veivattiin ruuvipenkissä tuollaisen kammen ympärille, minkä jälkeen "vieteripötkö" sahattiin yhdeltä reunalta poikki, jotta saatiin aikaiseksi pieniä, yhtä suuria lenkkejä. Siellä me sitten silmä kovana pistimme korupihdeillä niksutellen ja naksutellen.

Kuningasketju siitä lopulta syntyi.

Pitäisi enemmän mennä kokeilemaan uusia käsityön muotoja vastaavanlaisille kursseille. Onkohan ensi syksynä vihdoin aika mennä kutomaan mattoja?