perjantai 30. elokuuta 2013

Ollaan vaan ja bussaillaan

Kyllä sitä toisinaan joutuu pohtimaan, että minkälaisen tädin Suomen eskarit ja iltapäiväkerhot ovatkaan menettäneet, kun teippaan ja leikkaan pahvinpalasia monta tuntia ihan intoa pinkeänä. Oliskohan musta sittenkin pitänyt tulla kerhotäti?

Saanko esitellä teille lomaviikon ensimmäisen päivän ensimmäisen aikaansaannokseni: sydämellinen pahvibussi. Niin mikä? No pahvi! Pahvista tehty bussi.


No joo, en minäkään tuota lasivitriiniin paraatipaikalle ajatellut laittaa. Kyseessä on veljeni häihin väkerretty bensakolehtilipas, sillä kyllä hyvää hyvyyttään häävieraita kuljettava linja-autokuski ansaitsee itselleen vähintäänkin bensarahat muutaman tunnin ajeluista. Kyllähän ne rahat voisi sujauttaa vaikka muovipussiin, mutta multa nyt tunnetusti lähtee toisinaan bussi käsistä.'

Lähtökohtana oli siis tämä viinilasien pakkausmateriaali. Siinä se lojui viikon keittiönpöydällä odottamassa väkerrysintoani. Se iski sitten maanantaiaamuna.


Pian keittiöpöydällä komeili tällainen hahmotelma.


Siihen sitten vähän maalarinteippiä, putkiteippiä sekä valkoista ja mustaa kontaktimuovia. Koristeeksi jos jonkinlaista washiteippiä ja tarraa. Puhekupla- ja sydäntarrat löysin pari viikkoa sitten pilkkahintaan Tigerista, sitähän meinasit juuri kysyä.



Koskaan ikinä milloinkaan ei saa heittää pois mitään, etenkään vanhan kajal-kynän korkkia, jos meinaa itselleen pahvibussin rakentaa. Siitä meinaan tuli oiva pakoputki.


Renkaat ovat mustalla putkiteipillä päällystetyn talouspaperirullan puolikkaat. Valkoinen kontaktimuovi on pohjana, mustasta kontaktimuovista sai just hyvät ikkunat. Tätä bussia ei muuten rakennettu viivottimen tarkkuudella: vapaalla kädellä leikkelin kaiken ja teippasin kasaan. Kaikki on vinksin vonksin tai ainakin heikun keikun.


Toivottavasti pahvibussi kerää hääbussissa katseiden lisäksi myös rahaa. Nami nami ja busi busi.

--

P.S. Muistakaa osallistua arvontaan, jos ette niin ole vielä tehneet!

torstai 29. elokuuta 2013

Pääasia on pääasia

Olen vähän tällainen viime hetken hääräilijä. Tapanani ei ole myöhästellä, tämän ystävänikin kaiketi kuittaavat, mutta jotenkin sitä ei vain saa aikaiseksi ruveta hommiin ajoissa. Toiset pakkaavat matkalaukkunsa monta päivää tai jopa viikkoa ennen reissua, kun taas minä alan keräillä tavaroita aikaisintaan edellisenä päivänä. 

Tässä tapauksessa on kyse hääjuhla-asun etsiminen. Toiset nappaavat loppukesän juhlia varten asukokonaisuuden jo juhannusalennusmyynneistä, kun minä lähden aikaisintaan viikkoa ennen mekonmetsästysreissulle. Mekko löytyi lopulta (huh!), ja tänään sain näperrettyä mekkoon sopivan hiuskorunkin, jota voi kyllä käyttää myös rintakoruna hakaneulan ansiosta.


Olen tehnyt vastaavanlaisia kukkahärpäkkeitä ennenkin. Niistä on blogissa juttua täällä. Tälläkin kertaa materiaalina oli samaista valkoista kierrätettyä verhoa, mustaa tekonahkaa (jämäpaloja siitä aiemminkin mainitsemastani mikroauton istuinpäällisestä), petroolin väristä pitsiä ehtymättömistä pitsivarastoistani ja mekosta napsaistut satiininauhat.


Valkoinen kukka tuo vähän raikkautta muuten melko tummanpuhuvaan värikokonaisuuteen. Mustat tekonahkalehdet passaavat hyvin mustan laukun ja mustien kenkien kanssa, petrooli pitsi ja satiininauha puolestaan samanvärisen mekon kanssa.


Tukan laittamiseen ajattelin kyllä kuluttaa enemmän kuin kolmekymmentä sekuntia itse juhlapäivänä. Onneksi on nyt edes tuo hiuskoriste, joka pelastanee tilanteen huononakin hiuspäivänä.

maanantai 26. elokuuta 2013

Fantastinen focaccia

Vietimme sunnuntaista loppukesän päivää ystävien kesken brunssin ääressä. Aina kun on hyvä syy leipoa, niin minähän tyttö leivon, vaikka edellisen yön juhlat vielä painaisivatkin vanhan ryhtiä.

Tällä kertaa brunssin "pääruokana" oli salaatin kera tarjoiltu suolainen focaccia. Koukuttavan hyvää ja yllättävän helppo valmistaa. Aineksiakaan ei pidä olla valmiiksi varattuna maan miljoonaa sorttia, vaan aika perusjutuilla saa joka tyttö ja poika focaccian pyöräytettyä. Muokkasin oman versioni tästä reseptistä.




Focaccia

3,5 dl kädenlämpöistä vettä
25 g hiivaa
1,5 tl suolaa
0,5 dl oliiviöljyä
1 rkl juoksevaa hunajaa
7 dl jauhoja

Murenna hiiva leivontakulhossa kädenlämpöiseen veteen. Lisää joukkoon suola, öljy, hunaja ja lopuksi jauhot ja sekoita tasaiseksi puuhaarukalla. Koostumus on melko tahmea, ei missään nimessä kiinteä. Anna taikinan kohota liinan alla ainakin puolisen tuntia.

Levitä pienen syvän uunipellin (30 x 35 cm) päälle leivinpaperi ja sudi paperin pinta kauttaaltaan oliiviöljyllä. Kumoa taikina vuokaan ja levitä taikina jauhotetuin sormin koko pellin kokoiseksi. Anna kohota liinan alla vielä ainakin puolisen tuntia.

Päälle:
0,5 dl oliiviöljyä
3 valkosipulinkynttä hienonnettuna
2 tl sitruunamehua
mustapippuria mausteeksi

+ esim. fetaa, oliiveja, punasipulia, ilmakuivattua kinkkua, aurinkokuivattuja tomaatteja, rosmariinia jne.
+ sormisuolaa

Sekoita valkosipuli, sitruunamehu ja mustapippuri oliiviöljyn joukkoon. Painele sormella kohonneeseen taikinaan kuoppia. Levitä mausteöljyseos taikinalle ja painele taikinaan esimerkiksi fetaa, oliiveja, ilmakuivattua kinkkua ja punasipulia (tai vaikka aurinkokuivattuja tomaatteja). Ripottele pinnalle sormisuolaa.

Paista focacciaa uunin keskitasolla 250 asteessa 12 - 15 minuuttia tai kunnes leivän pinta on saanut kauniin värin pintaansa. Voit vielä voidella focaccian oliiviöljyllä heti kuumana, niin leipä saa kauniin pinnan (ítseltä tämä unohtui).

Anna jäähtyä tovi, leikkaa leipä sopivan kokoisiksi paloiksi ja tarjoile salaatin kera.




lauantai 24. elokuuta 2013

Sadan lukijan rajapyykki!

Tällä viikolla blogini saavutti eräänlaisen virstanpylvään: blogiani seuraa nyt bloggerin kautta täydet sata lukijaa! Kippis sille!

Toivotan kaikki uudet lukijat tervetulleiksi ja niiaten kiitän kaikkia vanhojakin seurailijoita! Kommenttejanne on aina yhtä mukava lueskella! Ilman teitä tämä olisi vain kovin yksinäinen hääräilypäiväkirja.
Kuva: Marimekko

Lukijuutenne kunniaksi järjestänkin ihan vain teitä varten arvonnan, josta voipi voittaa viidenkymmenen euron (50 €) arvoisen lahjakortin Finnish Design Shopiin! Kyseisestä nettipuodista jokainen (niin leipuri, kokki, näpertäjä, sisustaja kuin muodin ystäväkin) löytää varmasti jotakin mieluista, jos ei itselleen, niin vähintäänkin ystävälle lahjaksi.

Lyhyestä virsi kaunis. Osallistuaksesi arvontaan, kirjoita postauksen alle kommentti. Voit vaikkapa kertoa minulle, mistä olet tänne löytänyt ja kuinka kauan olet höpötyksiäni seurannut. Olisi sangen hauska kuulla teistä! Pakko ei ole kommentissaan kuitenkaan kertoa mitään muuta kuin oma yksilöllinen nimimerkki ja sähköpostiosoite. Jokaiselle kommentoijalle on jaossa yksi arpalipuke. Aikaa osallistua on sunnuntaihin 8.9. asti. Lykkyä tykö! Mahtavan palkinnon arvontaan lahjoitti CupoNation.

tiistai 13. elokuuta 2013

Amerikkalainen juustokakku

Olin jo pitkään halajanut amerikkalaista juustokakkua, tiedättehän, sellaista liivatteetonta uunissa paistettavaa versiota. Viime viikolla bussimatkalla kotipuoleen käteeni sattui Satakunnan Kansa ja silmiini osui siellä komeillut juustokakun resepti.







Äiti oli lukenut reseptin samat ajatukset mielessään, sillä perille päästyäni löysin samaisen reseptin lehdestä leikattuna. Koska viikonloppuna vietimme mökillä rapujuhlia, oli syy herkun valmistamiseenkin valmiina. 

Kakku oli yllättävän helppo valmistaa. Reseptin aineslistassa on mainittuna 3 rkl vehnäjauhoja, mutta ne jäi itseltäni kokonaan laittamatta, sillä niitä ei itse reseptissä koskaan käsketty seokseen lisätä. Eipä niitä kakussa tarvittukaan - hyvin pysyi ilmankin koko lysti kasassa ja herkulliselta maistui.

__

Amerikkalainen juustokakku

Pohja:

200 g digestivekeksejä (eli puolet paketista)
100 g voisulaa
2 rkl sokeria

Pistä keksit pieneen muovipussiin (esim. hedelmäpussiin tai pakastepussiin), sulje pussinsuu solmulla ja murenna keksit kaulimella jyräten. Sekoita pohjan ainekset pienessä kulhossa ja painele seos leivinpaperilla vuoratun ja voidellun irtopohjavuoan pohjalle. (Huomasin vasta nyt alkuperäisen reseptin kirjoitusvirheen "irtovuokapohja". Haha.) Paista pohjaa 180 asteisessa uunissa alatasolla kymmenisen minuuttia (vanhoista uuneista on helpompi säätää 175 astetta, se käy oikein hyvin). 

Täyte:

900 g tuorejuustoa (luulisin, että 800 g riittäisi myös)
2,5 dl sokeria
3 kananmunaa
2 keltuaista
2 dl ranskankermaa (tai esim. virolaista "hapukooria")

Notkista tuorejuusto kulhossa (lusikalla tai vatkaimella), lisää joukkoon sokeri koko ajan sekoittaen. Lisää kananmunat yksitellen tuorejuustoseoksen joukkoon erillisen kulhon kautta. Erottele keltuaiset esimerkiksi mukiin ja sekoita täytteeseen yksitellen.

Pese sitruuna huolellisesti (käytä luomusitruunaa, jos mahdollista) ja raasta kuori. Halkaise sitruuna ja purista mehu. Sekoita täytteeseen ranskankerma, kaksi ruokalusikallista sitruunankuoriraastetta ja kaksi ruokalusikallista mehua.

Kaada täyte hieman jäähtyneen pohjan päälle ja tasoita pinta. Paista kakkua uunin alatasolla 240 asteessa (tai 250 asteessa, kun on vanha uuni kyseessä) kymmenen minuuttia ja laske uunin lämpö 100 - 110 asteeseen ja paista vielä 25 - 30 minuuttia.

Sammuta uuni ja jätä kakku uuniin vetäytymään pariksi tunniksi uuninluukku raollaan. Jos teet samaan aikaan saaristolaisleipiä, kuten allekirjoittanut, jätä tämä vaihe väliin. Anna kakun sen sijaan vetäytyä vaikkapa työtasolla pyyheliinan alla.

Kuorrutus:

1 dl tomusokeria
2 dl hapankermaa
2 tl sitruunamehua

Sekoita hapankerma ja sitruunamehu keskenään ja siivilöi tomusokeri seokseen. Sekoita tasaiseksi. Kaada kuorrutus täytteen päälle vuokaan. Ainakin meikäläisen kakun reunat jäivät uunissa aavistuksen keskustaa korkeammalle, joten kuorrutus pysyi kauniisti aisoissa. 

Hillitte himos, hallitte hoppus, sano porilaine taparikolline. Anna kakun vetäytyä vuoassaan jääkaapissa yön yli (tai ainakin kahdeksan tuntia) kakkukuvun/lautasen/kelmun alla.

Tarjoile kakku tuoreiden marjojen tai marjamelban kera. Itse kävin varta vasten vadelmassa. Sen verran tuhtia kakkua oli, että yksi pala riitti hyvin makeannälän taltuttamiseen. Kakku ei ole myöskään äklömakea vaan miellyttävän raikas sitruunan ja tuoreiden marjojen ansiosta. Rohkeasti muutkin kokeilemaan!