Elämänlankalapaset

Muistatteko te vielä jälkikäteen, mitä olette miettineet, kun neuloitte jotakin työtä? Minulla on tapana purkaa stressit ja murheet neulomuksiini. Moneen käsityöhön jää muistijälki siitä, mitä tekohetkellä on ollut sydämellä. Tämä lisää tietynlaista henkistä sidettä tekeleisiin.

Syksyllä mieltäni vaivasivat muiden muassa muutto-ongelmat ja sairastelusta aiheutunut hillitön opiskelukiire. Rentouduin neulomalla lapasia. 

On ehkä jo käynyt selväksi, että pidän kirjoneuleista. Tämänkin ohjeen löysin DropsDesignin mallistosta. Nimeltään kuosi on Moonflower, suomalaisittain kuukukka, virallisesti kai kyseessä on kasvi nimeltä elämänlanka. Miten oivallisesti tuo kasvin nimi sopiikin tähän aiheeseen?

Kaikki lankani ja käsityötarvikkeeni olivat varastossa odottamassa lopullista muuttoa, joten astelin markettiin ja nappasin mukaani yhden kerän kirjavaa ja yhden kerän mustaa Novitan Nalle-lankaa. Vahvuudeltaan lanka vastaa melko hyvin Dropsin Fabelia, mikä vaikutti myös ohjeen valintaan.

Lopputulos oli parempi kuin osasin odottaa. Tykkään väriyhdistelmästä ja kuviosta, mutta kaiken lisäksi käsiala on täydellisen joustavaa ja käsineen koko juuri omaan käteen passeli. Varsi on niin pitkä, että siitä riittää hyvin lämmittämään myös rannetta. Näistä tuli välittömästi ylivoimaiset lempparilapaset.

Yksi kaava, kahdet housut

Pari kuukautta sitten (krhm) kummipoikani täytti kolme vuotta. Hän on ollut pienestä pitäen traktorifani. Näihin pöksyihin löytyi kangas syksyn kädentaitomessuilta (Kyllä, tuhlasin siellä ehkä euron tai kaksi). Räväkän vihreälle trikookankaalle painetut mustat traktorit ovat mainioita! Kyseistä kangasta voi tilata myös Pienen hattutehtaan verkkokaupasta täältä.

Kaavat piirsin ystäväni pojan hyviksi osoittautuneista housuista. Housuissa ei ole lainkaan etu- tai takasaumaa, vaan ne on ommeltu resorien lisäksi tasan kahdesta kappaleesta. Koristeeksi ompelin housuihin pyöreäsuiset paikkataskut mustasta trikoosta (jonka saksin vanhasta topista). Leveiden resoreiden ansiosta housujen käyttöikä on ainakin kokonsa puolesta pitkä.

Samalla kaavalla ompelin housut myös kummipoikani pikkusiskolle. Niihin kierrätin materiaalin jättikokoisesta collegehupparista, jonka nappasin mukaani saa ottaa -kasasta.

Kuvanottohetkellä (helmikuussa) tyttö ei vielä rohjennut ilman tukea kävellä, mutta nyt hän painelee jo eteenpäin kuin vanha tekijä.

Pienet ovat ihmisen ilot. Olin ihan täpinöissäni, kun käytössä oli ystävän punainen saumurilanka! Pitänee laajentaa omaakin saumurilankavarastoa. Iloa riittää täältä sinne ruudunkin taakse, ottakaa kiinni!

Tintin kesätumput

Tintti on nyt puolivuotias, aika iso tyttö jo! Koska Suomen kesä on kovin arvaamatonta sorttia, sain tilauksen tehdä tintille kesäksi trikookankaasta ohuet tumput.

Tarkoitukseni oli ommella tumput jo äitini luona, jossa minulla olisi ollut käytettävissä myös saumuri, mutta koska siellä aika vierähtää aina muissa touhuissa, jäi tämä kotiläksyksi. Onnistui tuo ompelu lopulta ihan sukkelasti myös Husqvarnani jousto-ompeleella.

Trikookangas ja resori ovat molemmat äitini vuosikymmeniä vanhasta yöpaidasta saksittuja. Se oli sitä aikaa, kun kangaskin oli vielä kangasta.

Tumppujen kämmenselän puolella on kukkakuvioista, kämmenpuolella ihan vain valkoista kangasta. Vuorikin on valkoista trikoota. Resori on peräisin samaisen yöpaidan helmasta (voitte siis vain kuvitella, kuinka hurmaava yöpaita tämä olikaan!). Resorin pinta oli käytössä päässyt vähän kellastumaan, mutta kääntöpuolelta paljastui varsin siistiä pintaa.

Nämä lähtivät jo pikalähetyksenä kohti uutta kotiaan, mutta tuo kuosi kyllä miellyttää silmääni melkoisen paljon, joten suattaapi olla, että surrautan tintille myös kesäpipon.

Varsin käypä vauvan tumppujen ompeluohje löytyy esimerkiksi täältä ja täältä. Nuo tumput tein kyllä aika lailla mututuntumalla tyyliin  "tää ois varmaan hyvän kokoinen pala resoria". Näitä voisin kyllä tehdä vielä muutamat ylimääräisetkin, sillä kyllä niitä vauvoja varmaan pian taas ystäväpiiriin tupsahtaa lisää! :)

Kummipojan kylpytakki

Joskus ennen joulua ompelin pukinkonttiin kummipojalleni kylpytakin. Koska poika on melkoinen autohullu, oli teema varsin selvä. Aiemmin syksyllä sain Nappikauppa Punahilkasta (klik!) yllätyslahjana muutaman autonapin, jotka päätyivät kylpytakkia koristamaan.

Kankaana käytin jättikokoista pyyhettä, sillä kangaskaupasta kivaa froteeta oli kovin vaikea löytää. Eipä tuonkaan froteen laatua kehua voinut, sillä turkoosin nukan määrä oli sanoinkuvaamattoman suuri. Ennen ompelua pesin pyyhkeen kuudessakympissä, rullasin teippiharjalla ja vieläpä imuroin nukkasuuttimella. Kaipa se riitti, sillä siskoni mukaan kylpytakki ei ollut ensimmäisessä pesussa enää nukkaa juuri irrottanut.

Helmaan ja etuliepeisiin tikkasin leveää mustaa nauhaa; eteen pujottelin lisäksi heijastinnauhaa autotietä imitoimaan. Hupun reunassa ja hihansuissa on tavallista mustaa kanttinauhaa. Takin saa kiinni näppärästi neppareilla, jos vyötä ei ehdi vauhdin huumassa solmia.

Pohjana käytin Ottobre-lehden (6/2011) Robot dog -kylpytakin kaavaa (92 cm). Muokkasin sitä kuitenkin jonkin verran ihan vain kangasvalintojenkin takia.

Tuote testattu toimivaksi ja pesunkestäväksi. Ittettätti (Krisse-täti) kuittaa.

Sukkatehtaalla tuotantolinjan ongelmia

Oli kesäkuu 2012, kun käly pyysi natoaan neulomaan joululahjaksi villasukat. Yrittänyttä ei laiteta. Yritin nimittäin saada kälylle villasukat valmiiksi jouluksi 2012: jouluaattona toisesta sukasta puuttui vielä kärkiosa, kun pinkki lanka loppui kesken. Hävisin kisan ajalle ja luovutin. Tammikuussa olin jo haudannut sukat syvälle keskeneräisten käsitöiden hautausmaalle, eikä kukaan ole tiettävästi nähnyt kyseisiä sukkia sen jälkeen.

Kun käly oli ehtinyt kysellä sukkien perään jo toistakymmentä kertaa (vähän liioittelen), niin tartuin tuumasta toimeen. Ryhdyin eräänä syksyisenä iltana neulomaan kälyn toivomia pinkkejä villasukkia. Tällä kertaa tuli valmista jo reilun viikon iltaneulomisen jälkeen.

Sukat on neulottu samalla ohjeella kuin vuosi sitten esittelemäni mustavalkoiset sukat. Varressa on viidellä eri seiskaveikan värillä neulottua raitakuviota. Vain pinkin langan ostin, muut kerät ovat isotädiltä perittyjä. Tykkään tuosta kuosista itsekin niin paljon, että seuraavaksi pitänee neuloa itsellekin samansorttiset sukat. Varsiosa on niin pitkä (ja paksu!), että se käy melkeinpä säärystimestä.

Ihan ongelmitta ei tämäkään pari syntynyt: valkoinen lanka loppui kesken, kun neulomatta oli enää viisi silmukkaa.

Hätä keinot keksii: päättelin valkoiset langat ja solmin langanpätkät yhteen. Lopputulos ole ehkä maailman kaunein, mutta ajanee asiansa. Eikä jäänyt valkoista jämälankaa enää!

Niin että hyvää mennyttä joulua kälylle!

T: nato

Virkatut pikku töppöset

Ystävän pojan jalka kasvaa kovaa vauhtia. Aiemmin tekemäni valkoiset villasukat ovat jo jääneet pieniksi, nyt pikku herra sai uudet villatöppöset varpaitaan lämmittämään.

Ohje vastaavanlaisiin töppösiin löytyy täältä. En seurannut ohjetta orjallisesti, vaan lisäilin ja kaventelin silmukoita vähän oman pääni mukaan. Langat ovat vanhojen kerien jämiä.

Graafiset sukat

Syksyn sivuprojektina on ollut jos jonkinlaisten villasukkien neulominen. Menen aina fiiliksen mukaan käsitöissäni: jos ei huvita neuloa sukkia, niin en neulo sukkia vaan teen jotain muuta. Aika usein sukat jäävät parittomiksi lojumaan neulokoreihin; lopulta en enää tiedä, millä ohjeella olen mitäkin tehnyt, ja taitaapi käydä niin, että jokainen sukka ei koskaan saakaan kumppania.

Tällä DROPS Designin ohjeella (vähän muokkasin) neuloin mustavalkoharmaat sukat. Varren graafiset kuviot pääsivät paremmin oikeuksiinsa rajummilla kontrasteilla kuin mitä alkuperäisessä ohjeessa. Aika usein tulee ohitettua ohjeita ihan vain sen takia, ettei tykkää väriyhdistelmistä, vai olenko ainoa?

Kuvioneuleen neulominen pitää mielenkiinnon yllä, ja varsiosan neuloikin tosi nopeasti. Tuo sukkaosan neulominen olikin sitten toinen juttu. Jälleen sain kulutettua lankoja varastosta (isotädin perintöä), käytinpä tuon harmaan langan selvittämiseen illan jos toisenkin. Varoitus: lankavyyhdin parikymmenvuotinen varastointi saattaa aiheuttaa sotkeutumista.

Kävipä lankojen kanssa sellainenkin hassu juttu, että sukissa on käytetty kahta eri valkoista. Onneksi sodassa, rakkaudessa ja käsitöissä kaikki on sallittua. Leikitään, että se oli harkittu ratkaisu.

Villakangastakin pelastusoperaatio

Voiko takkia rakastaa? Ehkä vähän? Moni pystyy varmaan samastumaan siihen onnellisuuden puuskaan, kun löytää jonkin täydellisesti istuvan vaatekappaleen. Sellaisen vaatekappaleen, josta on valmis maksamaan vähän enemmän kuin budjetti todella antaisi periksi. Sellaisen vaatekappaleen, jota ei haluaisi ottaa pois päältään. Kuvan villakangastakki on sellainen vaatekappale.

Silmää miellyttävän, mukavan, hyvin istuvan, laadukkaan ja hinnaltaan varteenotettavan villakangastakin löytäminen tuntui mahdottomalta tehtävältä. Miksi kaikki neuleet ja "villakangastakit" on nykyään tehty akryylistä? En voi sietää akryyliä. Benettonilta onneksi löytyi pari vuotta sitten takki, jonka villakankaasta jopa 80 prosenttia on villaa. Pysyi tyttö hyvin lämpimänä takin sisällä.

Takin vuori oli kuitenkin tehty valmistusvirheellisestä kankaasta (ammattilaisten mukaan värjäys on saattanut epäonnistua), ja se ei kestänyt kuukautta pidempään käytössä. Kävipä takki jo kerran ompelimossa korjautettavanakin Benettonin piikkiin, mutta vuori meni seuraavana talvena uudelleen rikki niistä kohdista, joita ei ollut paikattu. Viime viikolla päätin vaihtaa takkiin täysin uuden vuorin, sillä alkuperäinen vuorikangas oli palanut puhki aivan läpikotaisin.

En ollut koskaan aiemmin ommellut takkiin vuoria. Mielenkiintoinen projekti! Täytyi miettiä monta työvaihetta eteenpäin, jotta lopputulos oli mahdollisimman siisti. Purin vanhan vuorin takista, ja käytin sitä kaavana, kun leikkasin uutta kangasta. Ompelin ensin vuorin osat yhteen. Sen jälkeen ompelin vuorin hartialinjan kiinni villakankaaseen, sitten etusaumat ja lopuksi helman. Helmaan jätin kääntöaukon, jotta sain ompeleet hyvin piiloon.

Eurokankaan myyjän avulla valitsin takkiin uuden vuorikankaan. Kovin ryppyyntyväistä tuo on, mutta onneksi se on vain vuori. Takki sujahtaa päälle ihan noin vain, kun vuorikangas on niin siloista!

Ja tehän ette sitten huomanneet kuvien taustalla olevia keskeneräisiä projekteja. Hys!

Pökät

Vaikka kotikotona eletäänkin tällä hetkellä pahvilaatikkoparatiisissa, löysin tieni ompelukoneelle ja kangaskätköille, kun siskonpoika oli pöksyjä vailla.

Sekä collegekangas että resorit ovat kierrätettyjä. Resorit saksin äidin kulahtaneesta kasaripaidasta: vyötäröresori oli joskus kaulus, jalansuiden resorit olivat ennen kädensuut. Se on kuulkaas taitolaji (no ehkä vähän myös tuurilaji) saada pienestä kankaanpalasta saksittua pojalle passaavat pökät!

Sanokaa mun sanoneen, mutta tämän naperon perässä ei pysy kukaan, jahka poika äkkää, kuinka kävellä.

Mustan pitsin päivä

Ei täällä lahden takana tule käsitöitä tehtyä, se on huomattu. Aloin neuloa joskus helmikuussa, se jäi kesken. Aloin virkata maaliskuussa, se jäi kesken. Aloin ommella huhtikuussa, se jäi kesken. Olen sentään pari reikää parsinut neuleesta ja muutaman napin ommellut takaisin paikalleen. Siinäpä se.

Eilen illalla elokuvaa telkkarista katsellessani tuunasin kuitenkin yhden vanhan topin asteen verran mielenkiintoisemmaksi kuin mitä se oli. Mustaa perustoppia ei ole tullut juurikaan käytettyä, kaksi vuotta sitten sen New Yorkerista ostin muutamalla eurolla (tai siis Viron kruunuilla) muka tarpeeseen.

Ompelin kädensuihin pitsinauhaa, jonka ostin 70 sentillä paikallisesta kangaskaupasta. Ei muuta. En edes silittänyt, vaikka olisi kyllä pitänyt. Suurin saavutukseni käsityörintamalla Viron rajojen sisäpuolella, valleraa!

Pits ei muuten tarkoita viron kielellä vain pitsiä. Se on myös snapsi, tujaus tai ryyppy. Ettäs tiedätte.

suomalainen suutari vs. virolainen suutari 0-1

Suomalaisen suutarin mukaan tuhoontuomitut lempisaappaat saivat tekohengitystä virolaiselta mestarisuutarilta kahdeksan (8!) euron korvausta vastaan. Käsityötaidot ja vanhan pelastaminen, juhuu! Virolainen suutari vei nyt suomalaista kuus-nolla. (En silti väitä, etteikö suomalainenkin suutari osaisi, ei vain kuulemma rahallisesti olisi kannattanut.)

Kolme ja puoli vuotta sitten kaaduin kyseisillä saappailla mustan jään peittämällä suojatiellä tehden tyylikkään polviliu'un. Farkut rikki ja uusien saappaiden kärki auki. Ei kannattanut juosta bussiin. Vallattomasti nauravan kärjen sisäpuolelle pantiin nahkapaikka ja pohjaa pidennettiin kärjen suojaksi. Käytössä tikkejä ei edes huomaa, mutta vaikka huomaisikin, niin arvethan kertovat vain yhteisestä ihanasta taipaleestamme. Ja hei, nyt ei enää hiekka rahise varpaissa!

"Sulla on kiva toi neuletakki. Mistä sä oot hommannu sen?"

Vanhempieni luona on jo jonkin aikaa ollut vintinraivausprojekti meneillään. Vaatteita löytyy joka lähtöön kolmelta vuosikymmeneltä. Olen ollut haukkana välissä nappaamassa hyvää ompelumateriaalia ja potentiaalisia ehostusprojekteja roskis-/kirppiskasasta. Tällä kertaa neuletakki sai pitää alkuperäisen funktionsa koettuaan kuitenkin pieniä korjailuja.

Kavensin  jo joskus joulukuun puolella laivastonsinistä neuletakkia molemmista sivusaumoista kymmenisen senttiä. Otin myös hihoista hieman sisään, jotta neulos ei jää takin kapeahkojen hihojen sisään ihan ruttuun.Ysärinappien tilalle sain vaihdettua puiset versiot vasta eilen illalla ankaran napinmetsästyksen jälkeen (Eurokankaasta 0,40 € per kipale). Päähän oli pinttynyt ajatus puisista napeista, joten sellaiset oli saatava.  Tätä tulee varmasti käytettyä enemmänkin.