Näytetään tekstit, joissa on tunniste Fimo. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Fimo. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 22. kesäkuuta 2016

Häätipuset

Sain jo hyvissä ajoin alkuvuodesta viestin eräältä blogini lukijalta, joka tiedusteli mahdollisuutta saada hääkakkuunsa samantyyliset linnut kuin askartelin siskoni hääkakun koristeeksi nelisen vuotta sitten. Tottahan minä suostuin.

Tuumasta tartuin toimeen vasta nyt kesäkuussa, kun pahimmat kiireet olivat helpottaneet. Kun aikaa olisi maaliskuussa ollut yllin kyllin, ei koko Porista tahtonut löytyä valkoista Fimo-massaa. Kun vihdoin Fimoa löysin, ei aikaa enää tahtonut askarteluun olla.

Mutta valmista tuli. Hieman suuremmat nämä ovat kuin esikuvansa. Siipiäkin hieman muokkasin. Herkkiä tipusia yhtä kaikki.











































































Sinne lähtivät postin armoille. Toivottavasti eivät saavu siipirikkona perille.

tiistai 26. kesäkuuta 2012

Kakkukyyhkyläiset

Sattuneesta syystä askarteluni ovat viime aikoina keskittyneet häihin. Tällä kertaa esittelyssä on siskoni hääkakun koristeet.


Alun perin ajattelin pyöräyttää kakkukoristeet sokerimassasta, mutta päädyin kuitenkin kestoversioihin käyttämällä muovailumateriaalina Fimoa. Pysyvätpähän varmemmin kasassa juhliin saakka ja juhlan ajan.


Yritin metsästää mieluista linnunmuovailumallia netistä, mutta lopulta aikani etsittyäni luovutin. Ryhdyin tuumasta toimeen, ja kyllähän sieltä massasta lintuset lopulta kuoriutuivat. Morsmaikulle kiepsautin päälaelle ruusun ja sulholle kaulaan rusetin. Ei niin jaloiksi jaloiksi kelpasivat koktailtikut. (Hokasin juuri jaloiksi-sanan kaksimerkityksisyyden. Hih.)


Hätähousu kun olen, en ehtinyt ihan kaikkea miettimään loppuun asti. Valkoinen Fimo-massa olisi ilmeisesti pitänyt muovailla jossain pölyttömässä ilmatyhjiössä, jos olisi halunnut välttyä näkyviltä pölyhiukkasilta valmiissa linnuissa. Panin pölylinnut kuitenkin uuniin kovettumaan ja elin siinä toivossa, että ne pölyt jotenkin ihmeen kaupalla katoaisivat massasta. No ei kadonnut ei.


Päädyin lopulta maalaamaan linnut valkoisella akryylimaalilla tuputellen. Mustan rusetin suojasin sinitarralla maalauksen ajaksi. Osoittautui fiksuksi tempuksi. Maalausprosessin aikana sulholintu yritti pyristellä karkuun ja katkaisi siinä remakassa siipensä. Bison-pikaliima tuli hätiin. Herra ja Rouva Sulolintu saivat toisensa. Tsirp tsirp.