Nousevan myrskyn Liisalla oli kevään ja alkukesän aikana käynnissa pyöränkumikampanja. Ideana oli, että kampanjan aikana ihmiset lähettäisivät Liisalle puhjenneita pyöränkumeja askartelutarkoituksiin. Kampanja onnistuikin niin hyvin, että luukut piti laittaa kiinni, jottei Liisan perhe huku pyöränkumeihin.
Minä ehdin kuitenkin (onneksi) viemään kotikodin nurkissa pyörineet pyöränkumit Liisan laatikkoon. Kiitoslahjaksi sain mistäs muusta kuin pyöränkumeista tehdyt korvakorut. Nää lakupillikorvikset on syötävän söpöt!
Liisalle saa edelleen lähettää pyöränkumeja paksumpia kumeja, kuten auton sisäkumeja, moponkumeja, työkoneiden kumeja jne. Niistä liisa tekee aivan ihastuttavia rannekoruja. Käykääpä kurkkaamassa Liisan blogia ja Liisan kauppaa. Klik ja klik!
keskiviikko 27. kesäkuuta 2012
tiistai 26. kesäkuuta 2012
Kakkukyyhkyläiset
Sattuneesta syystä askarteluni ovat viime aikoina keskittyneet häihin. Tällä kertaa esittelyssä on siskoni hääkakun koristeet.
Alun perin ajattelin pyöräyttää kakkukoristeet sokerimassasta, mutta päädyin kuitenkin kestoversioihin käyttämällä muovailumateriaalina Fimoa. Pysyvätpähän varmemmin kasassa juhliin saakka ja juhlan ajan.
Yritin metsästää mieluista linnunmuovailumallia netistä, mutta lopulta aikani etsittyäni luovutin. Ryhdyin tuumasta toimeen, ja kyllähän sieltä massasta lintuset lopulta kuoriutuivat. Morsmaikulle kiepsautin päälaelle ruusun ja sulholle kaulaan rusetin. Ei niin jaloiksi jaloiksi kelpasivat koktailtikut. (Hokasin juuri jaloiksi-sanan kaksimerkityksisyyden. Hih.)
Hätähousu kun olen, en ehtinyt ihan kaikkea miettimään loppuun asti. Valkoinen Fimo-massa olisi ilmeisesti pitänyt muovailla jossain pölyttömässä ilmatyhjiössä, jos olisi halunnut välttyä näkyviltä pölyhiukkasilta valmiissa linnuissa. Panin pölylinnut kuitenkin uuniin kovettumaan ja elin siinä toivossa, että ne pölyt jotenkin ihmeen kaupalla katoaisivat massasta. No ei kadonnut ei.
Päädyin lopulta maalaamaan linnut valkoisella akryylimaalilla tuputellen. Mustan rusetin suojasin sinitarralla maalauksen ajaksi. Osoittautui fiksuksi tempuksi. Maalausprosessin aikana sulholintu yritti pyristellä karkuun ja katkaisi siinä remakassa siipensä. Bison-pikaliima tuli hätiin. Herra ja Rouva Sulolintu saivat toisensa. Tsirp tsirp.
Alun perin ajattelin pyöräyttää kakkukoristeet sokerimassasta, mutta päädyin kuitenkin kestoversioihin käyttämällä muovailumateriaalina Fimoa. Pysyvätpähän varmemmin kasassa juhliin saakka ja juhlan ajan.
Yritin metsästää mieluista linnunmuovailumallia netistä, mutta lopulta aikani etsittyäni luovutin. Ryhdyin tuumasta toimeen, ja kyllähän sieltä massasta lintuset lopulta kuoriutuivat. Morsmaikulle kiepsautin päälaelle ruusun ja sulholle kaulaan rusetin. Ei niin jaloiksi jaloiksi kelpasivat koktailtikut. (Hokasin juuri jaloiksi-sanan kaksimerkityksisyyden. Hih.)
Hätähousu kun olen, en ehtinyt ihan kaikkea miettimään loppuun asti. Valkoinen Fimo-massa olisi ilmeisesti pitänyt muovailla jossain pölyttömässä ilmatyhjiössä, jos olisi halunnut välttyä näkyviltä pölyhiukkasilta valmiissa linnuissa. Panin pölylinnut kuitenkin uuniin kovettumaan ja elin siinä toivossa, että ne pölyt jotenkin ihmeen kaupalla katoaisivat massasta. No ei kadonnut ei.
Päädyin lopulta maalaamaan linnut valkoisella akryylimaalilla tuputellen. Mustan rusetin suojasin sinitarralla maalauksen ajaksi. Osoittautui fiksuksi tempuksi. Maalausprosessin aikana sulholintu yritti pyristellä karkuun ja katkaisi siinä remakassa siipensä. Bison-pikaliima tuli hätiin. Herra ja Rouva Sulolintu saivat toisensa. Tsirp tsirp.
torstai 21. kesäkuuta 2012
Sukkanauha
Reilun viikon päästä siskoni avioituu (minibudjetilla) takapihallaan koivumetsän keskellä. Minä olen kaaso ja innokas askartelija, joten minulle on napsahtanut aika moni nakki. Tällä hetkellä uunissa kypsyy kakkukoristeet (niistä lisää myöhemmin) ja aiemmin tällä viikolla ompelin sukkanauhan.
Ainut pyyntö oli laittaa sukkanauhaan jotain sinistä, ja minähän tein työtä käskettyä. Virossa toimii suuri kangaskauppaketju nimeltään Abakhan Fabrics. Jos eksyin jompaankumpaan Tartossa sijaitsevaan Abakhaniin, niin en päässyt sieltä ulos tuntia lyhyemmässä ajassa. Voi sitä kankaiden, lankojen, nappien ja nauhojen määrää! Valkoisen ja sinisen sukkanauhapitsin kalastelinkin jättilaareista pilkkahintaan (puhutaan sellaisista summista, joita suomalaisilla kolikoilla ei pysty maksamaan). Valkoiset helmet ja musta pitsi löytyivät varastoista jo ennestään.
En halunnut sukkanauhasta sitä tavallisinta (ja tylsintä) mahdollista valkoisen ja sinisen nauhan yhdistelmää, mutten kuitenkaan mitään jenkkiöveriäkään, sillä siskon mekonhelmat eivät sellaista peittäisi. Sisko siskon tuntee, sillä siskon mielestä tämä oli "tosi kiva" (mikä on porilaisen suusta käytännössä suurin mahdollinen kehu).
tiistai 12. kesäkuuta 2012
Oma maa mansikka
Näpertäjä on palannut koto-Suomen maankamaralle. Keväisen hiljaiselon jälkeen alkanee taas pukata käsityöprojekteja aiempaa tiheämpään tahtiin. Palajaisia on jo juhlittu, kuin myös ystävän polttareita. Kiireisen ekan Suomi-viikon jälkeen alkaa olla jo hieman aikaa hengittääkin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)