Kinderjuustokakku

Mikäpä pääsiäisen kahvipöytään paremmin sopisi kuin kinderjuustokakku. Tässä kakussa suklaata ei ole säästelty: on valkosuklaata, maitosuklaata ja tummaa suklaata. Päälle vielä kasa erilaisia suklaamakeisia irtokarkkilaareista, niin kokonaisuus on juuri niin suklainen kuin voit kuvitella.

"Tuhtia, mutta ei kuitenkaan äklön makeaa", kahvipöydässä kuului.

Kakusta riittää hyvin isollekin joukolle, sillä makeannälkä talttuu jo melko pienestäkin palasta. Kuuteen pekkaan saatiin tuhottua hieman alle puolet kakusta. Rohkeimmat ottivat lisää. Rohkenisin väittää, että kakusta piisaa ainakin 12 hengelle.

Kakku kannattaa valmistaa jo edellisenä iltana, jotta täyte ehtii hyvin hyytyä. Kun annat valkosuklaatäytteen jähmettyä ennen maitosuklaatäytteen lisäämistä, saat raidat näyttävästi näkyviin.

Kakku on tehty tätä ohjetta mukaillen.

KINDERJUUSTOKAKKU

Pohja
230 g Domino-keksejä (n. 1,5 pötköä)
80 g voita

Valkosuklaatäyte
3 liivatelehteä
200 g valkosuklaata
200 g maustamatonta tuorejuustoa
2,5 dl vispikermaa
0,5 dl sokeria

Maitosuklaatäyte
3 liivatelehteä
200 g maitosuklaata
200 g maustamatonta tuorejuustoa
2,5 dl vispikermaa
0,5 dl sokeria

Suklaaganache
1 dl kermaa
150 g tummaa suklaata
1 rkl voita


Pohja:
– Vuoraa irtopohjavuoka (halkaisija n. 22–24 cm) leivinpaperilla.
– Laita keksit suureen minigrip-pussiin ja murskaa keksit kaulimella painellen pussin läpi.
– Sekoita joukkoon sulatettu voi ja painele seos vuoan pohjalle ja hieman reunoillekin. (Pohjan ei tarvitse olla sileä, hieman muhkuraisesta tulee ilmavampi ja helpommin leikattava kuin liian tiukkaan paineltu keksipohja.)
– Laita jääkaappiin jähmettymään täytteen teon ajaksi.

Valkosuklaatäyte
– Pane liivatelehdet kylmään veteen likoamaan.
– Vatkaa vispikerma vaahdoksi.
– Sulata valkosuklaa vesihauteessa. (Keitä siis muutama desi vettä kattilassa ja laita metallinen kulho "kanneksi". Sulata suklaa varovasti metallisessa kulhossa. Älä sekoittele turhaan, mutta sen verran, että seos on tasaista. Älä anna kiehuvan veden koskettaa metallisen kulhon pohjaa.)
– Sekoita valkosuklaa tuorejuuston joukkoon. Lisää sokeri ja kermavaahto. Sekoita.
– Kuumenna mikrossa tilkka (n. 2–3 rkl) vettä (halutessasi joukossa voi olla esim. sitruunamehua). Liota joukkoon pehmenneet liivatelehdet.
– Kaada vesi-liivateseos ohuena nauhana tuorejuustoseoksen joukkoon koko ajan sekoittaen.
– Levitä täyte pohjan päälle ja pane vuoka pakastimeen odottamaan maitosuklaatäytteen valmistumista.

Maitosuklaatäyte
– Tee maitosuklaatäyte samalla tavalla kuin valkosuklaatäyte. Levitä täyte jähmettyneen valkosuklaatäytteen päälle. (Minulla valkosuklaatäyte ehti jähmettyä pakastimessa riittävästi sillä aikaa kun tein maitosuklaatäytettä.)
– Laita kakku yöksi jääkaappiin hyytymään.

Suklaaganache
1 dl kermaa
150 g tummaa suklaata
1 rkl voita

– Kuumenna kerma pienessä kasarissa. Lisää joukkoon paloiteltu suklaa. Anna suklaan sulaa rauhassa välillä sekoitellen. Lisää lopuksi voi.
– Kaada ganache kakun päälle ja levitä niin, että sitä valuu reunojenkin yli. Koristele lopuksi haluamillasi suklaamakeisilla.

Liukuvärjätty pätkistäytekakku

Tällä kakulla kelpaa juhlistaa vaikkapa uutta vuotta tai myöhemmin ystävänpäivää. Meillä tämä toimi  hiljan kahvipöydän kaunottarena, kun oltiin kerrankin isolla porukalla isovanhempia myöten koolla.

Noudatin orjallisesti tätä ohjetta, mitä nyt värjäsin kerman punaisella enkä sinisellä geelivärillä. Jotta lopputulos oli mahdollisimman överi, heitin päälle vielä koristeeksikin Pätkis-suklaata viipaloituna ja kokonaisina paloina. (Vinkkinä kerrottakoon, että Pätkis-palat kannattaa ostaa karkkilaareista, ei valmiina pussina. Kilohinta laareissa aika paljon edullisempi!)

Tämä kakku kannattaa täyttää jo edellisenä iltana, jotta se ehtii kunnolla tekeytyä ennen hoohetkeä.

Pätkistäytekakku

Pohja

3 kananmunaa
2,5 dl sokeria
50 g voita sulatettuna
1 dl maitoa
3 dl vehnäjauhoja
0,5 dl tummaa kaakaojauhetta
2 tl leivinjauhetta

Valmista kakkupohja. Voitele ja jauhota pieni irtopohjavuoka (Ø 20 cm). Taita kaksi leivinpaperiarkkia kaksinkerroin. Laita arkit kiertämään vuoan sisäreunoja.

Vaahdota kananmunat ja sokeri kuohkeaksi. Lisää keskenään sekoitettu voisula ja maito. Yhdistä jauhot, kaakaojauhe ja leivinjauhe keskenään. Lisää jauhoseos taikinaan. Kääntele tasaiseksi taikinaksi. Älä sekoita turhaan. Kaada taikina vuokaan.

Paista 175 asteessa uunin alatasolla noin 50 minuuttia tai kunnes kakku on kypsä. Peitä vuoka leivinpaperilla paistamisen loppuvaiheessa, jos pinta tummuu liikaa. Kumoa kakku hieman jäähtyneenä. Leikkaa pohja neljään osaan.

Pätkistäyte
1 tlk (2 dl) vispikermaa
1 prk (250 g) maitorahkaa
1 ps (140 g) Fazerin Pätkis-paloja
0,5 dl sokeria

Vaahdota vispikerma ja sekoita joukkoon rahka. Raasta tai rouhi suklaapalat hienoksi muruksi veitsellä. Sekoita suklaa ja sokeri täytteeseen.

Kostutus
1,5 dl Valion Eila Latte -minttumaitokahvijuomaa

Nosta alin kerros tarjoiluvadille. Voit suojata tarjoilulautasen leivinpaperista leikatuilla suikaleilla. Kostuta pohja maitokahvijuomalla. Levitä päälle täytettä ja nosta toinen pohjalevy päälle. Jatka samoin ja kostuta myös päällimmäinen kerros. Siirrä kakku jääkaappiin tekeytymään mielellään seuraavaan päivään.

Kuorrutus
1 tlk (2 dl) vispikermaa
pari tippaa punaista geeliväriä

Vaahdota vispikerma. Ota noin 1/3 vaahdosta kulhoon ja värjää se elintarvikevärillä vaaleanpunaiseksi. Levitä kakun päälle kauttaaltaan ensin ohut valkoinen kermavaahtokerros. Tee liukuvärjäys mintunvihreällä kermavaahdolla aloittaen kakun alareunasta ja pyyhkäisemällä lastalla alhaalta ylöspäin. Poista leivinpaperit ja nosta kakku tarjolle.

(Halutessasi voit koristella kakun Pätkis-suklaalla, kuten kuvassa. Varaa sitä varten noin 100 g Pätkis-suklaata.)

Häätipuset

Sain jo hyvissä ajoin alkuvuodesta viestin eräältä blogini lukijalta, joka tiedusteli mahdollisuutta saada hääkakkuunsa samantyyliset linnut kuin askartelin siskoni hääkakun koristeeksi nelisen vuotta sitten. Tottahan minä suostuin.

Tuumasta tartuin toimeen vasta nyt kesäkuussa, kun pahimmat kiireet olivat helpottaneet. Kun aikaa olisi maaliskuussa ollut yllin kyllin, ei koko Porista tahtonut löytyä valkoista Fimo-massaa. Kun vihdoin Fimoa löysin, ei aikaa enää tahtonut askarteluun olla.

Mutta valmista tuli. Hieman suuremmat nämä ovat kuin esikuvansa. Siipiäkin hieman muokkasin. Herkkiä tipusia yhtä kaikki.

 

Sinne lähtivät postin armoille. Toivottavasti eivät saavu siipirikkona perille.

Liivatteeton sitruunajuustokakku

Veljeni tytär sai eilen nimen. Kauniin nimen saikin. Juhlakalun vanhemmat pyysivät minulta juhlapöytään juustokakkua - ja tokihan minä sellaisen sitten tein.

Olen aika monta juustokakkua elämäni aikana tehnyt, mutta tämä kyllä kiilasi kärkikastiin helppoudellaan ja maukkaudellaan.

Kakun koristelin veljen pihasta poimimillani ruusuilla. Niiden tuoksu, se oli huumaava. Ja kauniita, niin kauniita. Helppo ja nopea tapa koristella kakku näyttävästi.

Juustokakun reseptin bongasin Suklaapossun blogista enkä muuttanut siitä mitään. Mitä nyt en rohjennut valkosuklaata mikrossa sulattaa vaan tein sen perinteisesti vesihauteessa.

Ainesosalista oli ihanan lyhyt. Tein kakun puolitoistakertaisena: siitä riitti 22-senttiseen vuokaan ja 16-senttiseen vuokaan juuri sopivasti.

Sitruunainen juustokakku ilman liivatetta

n. 20-senttiseen irtopohjavuokaan

Pohja:

15 Marie-keksiä
75 g valkosuklaata

Täyte:

2,5 dl Flora Vispiä
400 g maustamatonta tuorejuustoa
1-1,5 dl sokeria
n. 4 rkl (1 sitruunan) sitruunan mehua
1 sitruunan raastettu kuori 

Ohje:

1. Rouhi Marie-keksit pienemmiksi muttei täysin sileäksi muruksi. Sattumat on kivoja.  Sulata valkosuklaa vesihauteessa varovasti välillä sekoitellen (älä kuitenkaan sekoita liikaa). Sekoita keksimurska sulan valkosuklaan joukkoon.

2. Vuoraa 22-senttisen irtopohjavuoan pohja leivinpaperilla ja voitele sekä pohja että reunat. Voit myös vuorata kakkuvuoan reunat suojakalvoilla. Kaada keksi-valkosuklaamurska vuoan pohjalle ja levitä tasaiseksi.

3. Vatkaa Flora Vispi vaahdoksi. Pese sitruunan kuori hyvin, käytä apuna juuresharjaa. Raasta kuori pieneksi raasteeksi ja purista sitruunasta mehut talteen. Vatkaa joukkoon notkistettu tuorejuusto, sokeri, sitruunan mehu ja raastettu kuori.

4. Nostele täyte vuokaan pohjan päälle. Laita kakku jääkaappiin hyytymään ainakin kuudeksi tunniksi, mielellään yön yli. Kun täyte on hyytynyt, poista vuoan reunat (ja reunakalvot). 

5. Koristele ruusupensaasta napsituilla kukilla ja pistä nautiskellen!

Tacoveneellä maukkaimmilla vesillä

Postaus on toteutettu yhteistyössä Santa Marian kanssa.

Aurinko tarkoittaa kesää, ja kesä tarkoittaa kesäjuhlia. Toukokuinen aurinko lämmitti terassin parinkymmenen asteen paremmalle puolen, joten kaivoimme sombrerot naftaliinista ja kiikutimme päivällisen pilvettömän taivaan alle. 

Sain Santa Marialta kokeiltavakseni muutamia tex mex -tuotteita, jotka innostivat näpertämään juhlaväelle myös pienet alkupalaveneet Santa Marian mini taco tubs -kuorista. Veneen pohjalle levitin itse tehtyä guacamolea ja tuoretta tomaattisalsaa ja päälle heittelin muun muassa fetaa, chorizo-makkaraa ja kurkkua.

Santa Marian minitortillat olivat juuri sopivan kokoisia ihmiselle, joka haluaa maistella eri makuyhdistelmiä, muttei jaksa vedellä kitusiinsa tavallisen kokoisia tortillalettuja kahta enempää. Olivatpa nuo sopivan kokoisia myös lasten annoksiin.

Meidän perheemme on kovin perso sinihomejuustolle, joten sitä löytyy lähes aina myös tex mex -pöydästä. Suosittelen! Koska tortillakokeilut eivät toivottavasti tule koskaan loppumaan, haluaisin tietää, onko sinulla povitaskussa jokin mainio lisuke tortilloihin tai tacoihin, jota kannattaisi kokeilla?

Näin alkukesästä eivät edes hyttyset kiusanneet, ja meno oli muutoinkin ihanan rennon letkeää. Toivottavasti tällaisia kesäpäiviä on vielä monta edessä, jotta pääsemme nauttimaan terassiaterioista ainakin kymmenentoista kertaa (kuten kummipoikani sujuvasti laski).

Masukakku - not a piece of cake

Amerikkalaiset tavat ovat hiipineet suomalaiseen kulttuuriin, ja alkaa olla enemmänkin sääntö kuin poikkeus järjestää vauvakutsut jo ennen vauvan syntymää. Suomalaiseen kulttuuriinhan kuuluvat vanhastaan rotinat ja varpajaiset, joita juhlitaan vasta vauvan synnyttyä.

Taikauskoisia emme ole, joten järjestimme juhlat ajan hengen mukaisesti hyvissä ajoin ennen laskettua aikaa. Onnistuimme yllättämään tulevan äidin aurinkoisena arki-iltana pienimuotoisilla baby shower -juhlilla. 

Minä lupauduin leipomaan juhliin masukakun (amerikkalaisittain kakku tunnetaan nimellä baby bumb cake tai pregnant belly cake). Voi tyttäret, kuinka työläs kakku tuo olikaan! 

Kuulin, että on olemassa kakkuvuokia, joilla saa näppärästi pyöräytettyä esimerkiksi jalkapallokakun tai tällaisen mahakakun, mutta enhän minä moista raaskinut ostaa. Päädyin siis leipomaan kakun ihan tavallisilla kakkuvuoilla.

Suklaakakun leivoin tällä ohjeella. Tuosta määrästä riitti hyvin 24-senttiseen ja 20-senttiseen vuokaan  (= maha) sekä kahteen noin 10-senttiseen vuokaan (= povi). Taikina oli melko löysää, mikä pisti hieman jänskättämään, mutta kyllä siitä oikein hyvät kakut saatiin. (Siinä leipoessani mietin, että tuostapa saisi näppärästi myös vegaanisen suklaakakun aikaiseksi, kun laittaisi piimän tilalle jotakin muuta vastaavaa nestettä. Pitänee kokeilla joku päivä sitäkin.)

Kasasin 24- ja 20-senttiset kakut mahaksi. Veitsellä pyöristelin muotoja, minkä osasin. 

Vadelmakreemiin löysin ohjeen täältä ja tavalliseen sokerikreemiin täältä. Vadelmakreemiä oli alun perin tarkoitus käyttää vain täytteenä, mutta sitä jäikin niin paljon yli, että vuorasin vadelmakreemillä koko kakun. 

Tuon kreemin silotus olikin sitten melkoista puuhaa. Jos tuohon yksikin ryppy jää, näkyy se vuorenvarmasti myös sokerimassakuorrutteen läpi. Mitä siloisempi, sen parempi. 

Kaulin vaahtokarkkimassasta ensin pienemmän suikaleen poven päälle ja sitten suuremman levyn mahan päälle. Yllätyksekseni tämä vaihe sujui muitta mutkitta. Kuorrutteen alle tein myös pienen jalanpohjan yksityiskohdaksi sekä poven ja masun väliin nauhan ja kukan koristeeksi. (Massan värjäsin geelimäisillä elintarvikeväreillä.)

Mehevä suklaakakku teki hyvin kauppansa, joten täytyypi panna resepti talteen. Sattuuko siellä olemaan muita rohkeita masukakun kyhänneitä? Mielelläni käyn kurkkimassa muidenkin aikaansaannoksia!

Joulupallot helmipuvuissa

Meikäläisen joulufiilis on vielä teillä tuntemattomilla, mutta äitini luona joulupallot on jo kaivettu esille. Äitini on nimittäin innostunut pujottelemaan helmistä koristeita vanhojen joulupallojen päälle.

Kyselin äidiltä, mistä hän on ohjeen napannut, mutta vedin vesiperän: hän on pujotellut helmet ihan vain kuvan perusteella hieman soveltaen.

Onneksi Pinterest on pullollaan ohjeita tämänmoisiin koristeisiin, joten jos innostut, löytyy ohjeita yllin kyllin. Naputtele hakusanoiksi sanat beaded ornament cover ja edessäsi on tuossa tuokiossa runsain määrin ohjeita (tai ainakin kuvia kauniista joulukoristeista).

Pitäisiköhän sitä itsekin pujotella muutamat helmikoristeet? Olen tainnut pujotella helmiä viimeksi joskus yläasteikäisenä, ja voi tylleröt, kuinka paljon niitä helmiä silloin pujottelinkaan! Innostuin jopa askartelemaan siskoni ylioppilasjuhlia varten hänen kuoviviinilasinsa jalkaan metallilankaan pujotellun helmikoristeen. Ohjetta siihen ei ollut, enkä tiedä, mahtaako tekeleestä löytyä edes kuvamateriaalia (kuvia toki otettiin, mutta kamerat olivat vielä siihen aikaa maailmaa mallia filmi). Sen muistan, että aikaa siihen meni ja hieno siitä tuli. Ja sen, että tuotekehittely ei ollut edennyt niin pitkälle, että koristeen olisi voinut rikkomatta lasin jalasta poistaa.

Kakkukukka

Elokuun lopussa kaiken muuttokaaoksen keskellä rauhotuin iltaisin näpertämällä sokerimassasta synttärikakkuuni kukkakoristetta. Jollakin ihmeen viisillä tuollainen pieni piipertäminen auttaa hallitsemaan (pään sisäistä) suurta kaaosta. 

Kaulitsin sokerimassasta levyn, tein levystä roporeunaisella sydänmuotilla erikokoisia terälehtiä, painoin silikonisella leimasimella terälehtiin lehtiruodit, asettelin terälehdet lusikoiden päälle kovettumaan ja sivelin lehdille kultaista elintarviketomua. Lopuksi liimasin elintarvikeliimalla terälehtien takapuolelle elintarvikekäyttöön soveltuvat päällystetyt rautalangat. 

Kukan keskelle lainasin askartelupuolelta hieman heteitä, mutta tuon kultaisen keskustan tein ihan vain sokerimassasta muotoilemalla ja kultatomulla värjäämällä. Rautalankoja, kukkateippiä ja helmiheteitä lukuun ottamatta syötävää materiaalia koko kukka!

Kiinnitin terälehdet yksitellen kukan keskustan ympärille kukkateipillä liimaten.  Lähin ulottuvilla ollut sopiva kasausteline oli suodatinpussipakkaus, johon laskin keskeneräisen kukan aina välillä käsistäni. Kukkateipin kiinnittämisessä maltti oli valttia. Ja hellä ote.

Osa lehdistä pääsi murenemaan käsiini teippausvaiheessa, mutta muutoin kukan kasaaminen onnistui näin ensikertalaiselta melkoisen hyvin. Muutama huonohko terälehti jäi vähän harmittamaan, mutta melko hyvin ne rumemmatkin yksilöt sulautuivat joukkoon.

Oli siinä urakka, mutta tulipahan tehtyä!

Täällä ollaan!

Latasin juuri synttärikuvat koneelle. Synttärit olivat elokuun lopussa. On ollut vähän haipakkaa tässä.

Oli ihana palata takaisin kesän lopun tunnelmiin, Ruissalon maisemiin, kauniiseen ilta-aurinkoon ja revontuliin. Ystävien kasvoja, naurua, iloisia silmiä, muistoja, haikeutta.

 

Syntymäpäiväjuhlia seuraavana päivänä ammuttiin muuttoauto täyteen tavaraa ja muutettiin Krisse pois Turusta. Tätä nykyä olen jälleen opiskelija, joka raataa niska limassa opintojaksoja lukuvuoden aikana kaksi kertaa enemmän kuin etenemissuunnitelmassa lukee. Siihen päälle vielä työt, jotta saisi pötyä pöytään. 

Täällä blogissakin jo huudeltiin uusien postausten perään. Kannattaakin huudella! Henki pihisee ja blogi on päivittäin mielessä. Tavoitteenani on kuitenkin saada uusi tutkinto valmiiksi ensi vuoden loppuun mennessä, joten hieman verkkaisempi päivitystahti saattaa jatkua vielä tovin. Lupaan kuitenkin, että pian tänne putkahtelee yhtä sun toista, kunhan pääsen asettumaan uuteen kotiin. 

Kävin muuten tuossa viikonloppuna vähän aktivoimassa sisäistä bloggaajaani Indiedaysin Bloggers' Inspiration Dayssa ja voin kertoa, että kyllä täältä vielä pesee! 

DIY: Origamilintuja

Tsirp!

Innostuin viikonloppuna näpertelemään värikkäistä papereista origamilintuja. Mitäpä muuta sitä ihminen kesäflunssaa potiessaan tekisi kuin katsoisi telkkaria ja taittelisi papereita.

Origamikurkien taittelu on yllättävän helppoa. Taitteluvaiheetkin oppii vaivatta muistamaan heti ensimmäisen linnun jälkeen. (Katselin Youtubesta tämän suomenkielisen ohjevideon. Klik!)

Ovathan nuo söpösiä ihan näin arkeakin sulostuttamassa, mutta vankkana aikomuksenani on saada lintuset kuljetettua kuukauden päästä järjestettäville synttäreilleni Ruissaloon.