264 sydäntä

Näissä sukissa kelpaa ystävänpäivää juhlia. Laskujeni mukaan yhdessä sukassa on neulottuna peräti 132 sydäntä, joten sitä voi nämä jalassa tepastella menemään 264 lisäsydämen kera.

Ihastuin tähän keltainen-harmaa-tummanharmaa-väriyhdistelmään työn tiimellyksessä aina enemmän ja enemmän. Lankoja jäi niin paljon projektista yli, että saatanpa hyvinkin neuloa vielä uudet samanmoiset.

Varteen lisäsin pohjavärin vaihtelun vuoksi muutaman ylimääräisen rivin, mutta onneksi tämän neidin sääri ei noin vain lopu kesken. Ohjeen mukainen jalkaterä oli tosin omaan 39-kokoiseen jalkaani liian pitkä, joten viimeinen kuvio jäi vallan neulomatta. Seuraavaan pariin aionkin tehdä jalkaterään muutaman muutoksen.

Kiitos Niina Laitiselle ihanasta sukkaprojektista. Ohje ilmestynee Ravelryyn lähipäivinä. Huhujen mukaan pääsiäiseksi on luvassa taas uusi yhteisneulontaprojekti! Neuloosi on sen verran vakavalla tolalla, että pakkohan sitä on taas ilmoittautua mukaan. 

Ei ole lahjasukkien suuhun katsomista

Toisinaan sukkien neulominen lahjaksi on äärimmäisen hankalaa. Etenkin, jos lahjasukkien saaja on kolmevuotias neito, joka on kärkäs ilmaisemaan mielipiteensä murto-osasekunnissa.

Tulin neuloneeksi hälle jo kahdet sukat, joista kumpikaan pari ei neidille kelvannut. Ilmeisesti vääränvärisiä ovat, sillä jalkaansa hän ei näitä suostu laittamaan. Ei tiennyt tyttö, että lahjasukkien suuhun ei ole katsomista.

Kukkasukat olen neulonut Nallesta, siksaksukat Laurista. Molemmissa resori on palmikkojoustinneuletta. Kukkasukissa silmukoita muistaakseni 56 ja siksaksukissa 40.

Onneksi lähisuvussa on toinenkin pikkuneiti. Hän ei osaa vielä puhua, mutta hymyilee sitäkin enemmän. Hän saa nyt luvan tyytyä näihin ja vaatia sitten isompana oikeanvärisiä sukkia kuten serkkunsakin. Siksaksukissa on tosin niin paljon kasvunvaraa, että neiti oppinee siihen mennessä ilmaisemaan mielipiteensä, kun nuo ovat sopivat.

Pidetään peukkuja, että seuraavat kelpaavat.

Some-sukkia

Oletteko osallistuneet sosiaalisessa mediassa yhteisneulontaprojekteihin? On ollut syyssukkia, joulukalenterisukkia, adventtisukkia sun muita. Pian on oiva tilaisuus osallistua, sillä Facebookissa starttaa näillä näppäimillä (lue: ylihuomenna) ystävänpäiväsukkayhteisneulontaprojekti (iih, mikä yhdyssana!). Lähdetkö mukaan ystävänpäiväsukkien neulontaan?

Samalla iski tajuntaani, että enpä ole täällä blogin puolella vielä joulukalenterisukkiani esitellyt. Facebookissa ne kyllä ovat vilahtaneet Voihan villasukka! -ryhmässä ja Instragram-tilillänikin keskeneräisinä ja valmiina (sinne linkki on muuten vasemmassa laidassa).

Nämä sukat valmistuivat neljän eri langan yhdistelmästä, vaikka alkuperäisessä ohjeessa käytettiinkin vain kahta eri lankaa. Sukkia oli oikein mukava neuloa ja lopputuloskin istuu jalkaani täydellisesti. Uutena juttuna opettelin leveän nauhakavennuksen, jonka aion tästä lähtien tehdä kaikkiin sukkiin! Heittämällä liisivät lempparisukiksi! 

Ohjetta ei tarvitse näin jälkikäteen Facebookista nyppiä palasina, sillä Niina Laitisen suunnittelema joulukalenterisukkien ohje on nyt kokonaan myös Ravelryssä. 

 

P.S. Jokaiseen neuleeseen kuuluu vähintään yksi virhe. Löydätkö?

Vaaleat vanttuut

Tänä talvena on valmistunut neulomus jos toinenkin. Näiden lapasten neulominen oli pimenevissä illoissa yllättävän hankalaa: pätkävärjätyn Nalle-langan vaalein kohta ei tahtonut erottua valkoisesta Nallesta. Olisi melkein pitänyt siirtyä heiluttelemaan puikkoja kirkasvalolampun alle. Valmista kuitenkin tuli, vaikka monta pitkää taukoa pidinkin neulontatuokioiden välillä. Lopputulos on hempeän vaalea.

Lapaset on tehty Garn studion ohjeella Rainbow Mitts. Vasta lapasia neuloessani mieleeni tuli, että olen samaisella ohjeella neulonut jo aiemmin ystävälleni lapaset. Kaunis malli yhtä kaikki! Pidän näiden käsineiden pitkistä varsista, niin ei vilku paljas iho takin alta kurotellessakaan. Suosittelen etenkin talvipyöräilijöille!

Marimekko-villasukat (+ neulekaavio)

Mitä yhteistä on räsymatolla, lokilla, kaivolla, kivillä, palloilla ja muijalla? Ne ovat kaikki Marimekon kuoseja.

Toisinaan käsityön toteuttamiseen kuluu tuhottoman paljon aikaa. Näihin villasukkiin sain inspiraatiota jo joskus parisen vuotta sitten, kun Hupsistarallaan Terhi ja Eilen tein -blogin Hanne loivat puikoilla Marimekko-aiheisia tekeleitä. Kun sattumalta törmäsin blogosfäärissä näihin villasukkiin, se oli menoa. Lisävinkkinä annettakoon täältä löytyvä ohje Räsymatto-villasukkiin.

Marimekon kuosien pohjalta suunnittelin Stitch-nimisellä älypuhelinsovelluksella kirjoneulemalleja, joista sitten valkkasin lopulta vain osan näihin sukkiin neulottavaksi.

Väreiksi valikoitui lankakorista löytyneiden kerien perusteella valkoinen, musta ja pinkki. Pinkki oli ylijäämää näistä sukista, ja mustat minilankakerät löysin lankakorin pohjalta ikivanhasta Anttilan muovipussissa. Lienevät nekin perua mamman siskon lankavarastoista. Isoa työtä niin pienistä lankakeristä ei olisi hullukaan ruvennut neulomaan (en edes minä), mutta tällaiseen kirjoneulesukkaan ne sopivat oikein hyvin.

Pohjaan päädyin neulomaan pystyraitaa, sillä näissä sukissa kyseinen ratkaisu on ollut oikein toimiva. Vahvistettu kantapää on neulottu 30 silmukalla. (Neuloin ensin pinkillä pari kerrosta sileää ennen kuin ryhdyin varsinaista vahvistettua kantapääneuletta tekemään.)

Ensimmäistä kertaa otin kirjoneuleessa tietoisesti huomioon myös lankadominanssin. Etenkin tuossa pohjan raitaneuleessa lankadominanssin merkitys korostui. Kun valkoinen lanka poimitaan ikään kuin mustan alta, korostuu valkoinen lanka kuviossa selvemmin. Tällä videolla lankadominanssista on kerrottu tarkemmin.

Kuvioissa on käsityöteknisistä syistä eri määrä silmukoita, joten välillä pitää silmukoiden lisäilyssä ja kaventelussa olla tarkkana. Kerrottakoon nyt kuitenkin, että varren pinkissä joustinneuleessa on 64 silmukkaa, kuoseissa ylhäältä kohti kantapäätä 65 silmukkaa, 63 silmukkaa, 64 silmukkaa ja 60 silmukkaa. Jalkaterässä päällikuvioissa on 29 silmukkaa, 30 silmukkaa ja 29 silmukkaa. Kantapään ja pohjan raidat tein 30 silmukalla.

Koska maailmalla on liikkeellä melko paljon muiden suunnittelijoiden töistä vaikutteita saaneita neulekuvioita, uskallan tämän kuvakaappauksen suunnittelemistani neulekuvioista tännekin laittaa. Myyntiin en suosittele tuotteita näillä kuoseilla tehtävän, jotteivat isot pahat sedät ilmesty ovelle syytteiden kera.

Toivottavasti kaavioista on teillekin iloa. Eiku kuvioita valkkaamaan ja puikkoja heiluttamaan!

Elämänlankalapaset

Muistatteko te vielä jälkikäteen, mitä olette miettineet, kun neuloitte jotakin työtä? Minulla on tapana purkaa stressit ja murheet neulomuksiini. Moneen käsityöhön jää muistijälki siitä, mitä tekohetkellä on ollut sydämellä. Tämä lisää tietynlaista henkistä sidettä tekeleisiin.

Syksyllä mieltäni vaivasivat muiden muassa muutto-ongelmat ja sairastelusta aiheutunut hillitön opiskelukiire. Rentouduin neulomalla lapasia. 

On ehkä jo käynyt selväksi, että pidän kirjoneuleista. Tämänkin ohjeen löysin DropsDesignin mallistosta. Nimeltään kuosi on Moonflower, suomalaisittain kuukukka, virallisesti kai kyseessä on kasvi nimeltä elämänlanka. Miten oivallisesti tuo kasvin nimi sopiikin tähän aiheeseen?

Kaikki lankani ja käsityötarvikkeeni olivat varastossa odottamassa lopullista muuttoa, joten astelin markettiin ja nappasin mukaani yhden kerän kirjavaa ja yhden kerän mustaa Novitan Nalle-lankaa. Vahvuudeltaan lanka vastaa melko hyvin Dropsin Fabelia, mikä vaikutti myös ohjeen valintaan.

Lopputulos oli parempi kuin osasin odottaa. Tykkään väriyhdistelmästä ja kuviosta, mutta kaiken lisäksi käsiala on täydellisen joustavaa ja käsineen koko juuri omaan käteen passeli. Varsi on niin pitkä, että siitä riittää hyvin lämmittämään myös rannetta. Näistä tuli välittömästi ylivoimaiset lempparilapaset.

Lapasesta jos toisestakin

Nyt on kyllä lähtenyt aivan lapasesta tämä blogitauko. Tämä ei ollut mikään tarkoituksellinen blogitauko, postausten välinen aika on vain venynyt venymistään.

Yritys on ollut hyvä jo tuolloin, kun olen nämäkin valokuvat napannut siinä ohuen ohuessa päivänvalon siivussa, jota tammikuun lopussa tarjoiltiin. Innostuin nimittäin neulomaan itselleni (!) lapaset. (Edelliset itselleni neulotut surullisen kuuluisat lapaset esittelin vuosi sitten tässä postauksessa.) 

Värit olin valinnut jo syksyllä kädentaitomessuilla mutta kuosin valitsemiseen sain tuhrautumaan tovin jos toisenkin. Inspiroiduin näistä liukuväri-idealla toteutetuista kynsikkäistä niin kovasti, että päätin röyhkeästi ryöstää idean ja neulaista lapaset.

Lanka on silkki-villasekoitetta, joka ikävä kyllä on käytössä päässyt jo hieman nuhjuuntumaan. Pyhälapasina näitä kai pitäisi malttaa käyttää.

Tässä välillä Turkua hemmoteltiin jo 12 asteen lämpötiloilla, tänään taivaalta lenteli kasvoille jääkylmiä tiskirättejä. En siis pakkaa näitäkään lapasia ihan vielä säilöön.

Surku mulle, lapaset sulle

Päätinpä tuossa vuodenvaihteen jälkeen oikein repäistä ja neuloa pitkästä aikaa itselleni jotakin. Bongasin Yhteishyvästä kivan lapasohjeen, jota sitten päätin hyödyntää.

Sattuneesta syystä (melkein valmiista) lapasista on olemassa vain tuo yksi surullinen kännykkäotos. Lanka loppui kesken tokan lapasen peukalonkärjen kohdalla. Ensi kerralla voisin laskea menekin vähän tarkemmin. No se siitä. Neuloin peukalonkärjen jämälankapussista löytyneellä valkoisella langalla - lopputulos oli ihan menettelevä. Sainpahan pari kerää pois varastoista... ja ei jäänyt jämälankoja nurkkiin pyörimään. Tykästyin lopulta lapasiin kovin. Neulomisjälkikin oli siistiä yltä ja alta.

Lapaset pääsivät neitsytmatkalleen Helsinkiin tuossa pari viikkoa sitten. Kävin ostamassa rautatieaseman Ärrältä HSL:n vuorokausilipun ja hilpaisin sieltä kauhealla kiireellä metroon. Arvatkaa, kenen lapaset jäi Ärrälle. Arvatkaa myös, olivatko ne kadonneet sieltä silmänräpäyksessä. Kuvitelkaa hei, meitsi ehti olla viisitoista minuuttia (!) Helsingissä, ja lapaset olivat jo kadonneet. Ehkä Yhteishyvän ohjeella tehdyt lapaset oli tarkoitettu yhteiseksi hyväksi?

Että toivottavasti lapaset jättävät näppisi kylmiksi, sinä ikävä pitkäkyntinen ihminen. Tai toivottavasti tuli edes tarpeeseen. Jos bongaat tällaiset lapaset ohikulkijalla, kerro terkkuja tekijältä.



P.S. Saman viikon alussa unohdin salille hiusharjan, parin päivän päästä kännykän. Ne sain molemmat onneksi takaisin. Lauantaina hukkuivat nuo lapaset. Olen melko varma, että olisin kadottanut myös pääni, jos se ei olisi niin tiukasti kiinni minussa.

P.P.S. Onnistuin katkaisemaan yhden noista bambuisista puikoistakin tuossa viimeisten silmukoiden aikana. Tästä lähin taidan tehdä käsitöitä vain lahjaksi.

Pieni pandakarhu

Se on Tao Tao, pieni Tao Tao. Ken muistaa Tao Taon? Olipa tyhmä kysymys: kukapa niin hellyyttävän pikku pandan voisi unhoittaa.

Viime viikonloppuna vietettiin iltaa siskoni tulevan vauvan kunniaksi. Näin jo joskus kauan sitten Pinterestissä kuvia pandamyssyistä ja -lapasista: pitihän sitä päästä itsekin sellaiset toteuttamaan. Ohjeen myssy on kuitenkin kovin avoin tuosta otsan kohdalta, joten päätin toteuttaa setin ihan muilla ohjeilla ja ohuemmalla langalla.

Myssyyn käytin tätä Drops designin ohjetta. Myssy syntyy tuollaisena hassunhauskana siksak-tasoneuleena, joka sitten ommellaan lopuksi kasaan pienin pistoin.

Koska olen vasenkätinen, pitää neuleohje "kääntää" etukäteen, jottei mene silmukat ohi puikkojen. Tällaisessa ohjeessa, jossa lähes joka rivillä lisätään tai kavennetaan sekä oikeassa että vasemmassa reunassa, voin vannoa, että skarpeinkin puikkojen heiluttaja menee sekaisin tyyrpuurissa ja paapuurissa.

Korvat (24 silmukkaa) neuloin samalla tavalla kuin lapasten kärkiosan, tumput syntyivät mututuntumalla silmukkamääriä arvioiden. Sekä myssy että tumput (32 silmukkaa) on neulottu 2,5 millin puikoilla.

Myös myssyn nyörit on neulottu (4 silmukkaa). Kannattaa lukaista ohjeesta, miten moinen tapahtuu. Tekniikka oli minulle aivan uusi (ja jännä!).

Lopuksi neulahuovutin tumppuihin anturat. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty: maalarinteipin palasilla oli hyvä hahmotella pikkupandan tassua. Tällaisessa hommassa pitää muistaa pistää tumpun sisälle esimerkiksi vaahtomuovia, jottei koko lysti huovu umpeen neulalla tökkiessä.

Neulomisessa meinasi tulla vähän hoppu, joten kuvatkin oli pakko ottaa iltahämärässä. Kuvanlaadussa sekin kostautuu, kun kehno kameravanhukseni ei jaksa enää tarkentaa kunnolla. Idea kuvista kuitenkin selvinnee, mikä on pääasia.

Sukkatehtaalla tuotantolinjan ongelmia

Oli kesäkuu 2012, kun käly pyysi natoaan neulomaan joululahjaksi villasukat. Yrittänyttä ei laiteta. Yritin nimittäin saada kälylle villasukat valmiiksi jouluksi 2012: jouluaattona toisesta sukasta puuttui vielä kärkiosa, kun pinkki lanka loppui kesken. Hävisin kisan ajalle ja luovutin. Tammikuussa olin jo haudannut sukat syvälle keskeneräisten käsitöiden hautausmaalle, eikä kukaan ole tiettävästi nähnyt kyseisiä sukkia sen jälkeen.

Kun käly oli ehtinyt kysellä sukkien perään jo toistakymmentä kertaa (vähän liioittelen), niin tartuin tuumasta toimeen. Ryhdyin eräänä syksyisenä iltana neulomaan kälyn toivomia pinkkejä villasukkia. Tällä kertaa tuli valmista jo reilun viikon iltaneulomisen jälkeen.

Sukat on neulottu samalla ohjeella kuin vuosi sitten esittelemäni mustavalkoiset sukat. Varressa on viidellä eri seiskaveikan värillä neulottua raitakuviota. Vain pinkin langan ostin, muut kerät ovat isotädiltä perittyjä. Tykkään tuosta kuosista itsekin niin paljon, että seuraavaksi pitänee neuloa itsellekin samansorttiset sukat. Varsiosa on niin pitkä (ja paksu!), että se käy melkeinpä säärystimestä.

Ihan ongelmitta ei tämäkään pari syntynyt: valkoinen lanka loppui kesken, kun neulomatta oli enää viisi silmukkaa.

Hätä keinot keksii: päättelin valkoiset langat ja solmin langanpätkät yhteen. Lopputulos ole ehkä maailman kaunein, mutta ajanee asiansa. Eikä jäänyt valkoista jämälankaa enää!

Niin että hyvää mennyttä joulua kälylle!

T: nato

Graafiset sukat

Syksyn sivuprojektina on ollut jos jonkinlaisten villasukkien neulominen. Menen aina fiiliksen mukaan käsitöissäni: jos ei huvita neuloa sukkia, niin en neulo sukkia vaan teen jotain muuta. Aika usein sukat jäävät parittomiksi lojumaan neulokoreihin; lopulta en enää tiedä, millä ohjeella olen mitäkin tehnyt, ja taitaapi käydä niin, että jokainen sukka ei koskaan saakaan kumppania.

Tällä DROPS Designin ohjeella (vähän muokkasin) neuloin mustavalkoharmaat sukat. Varren graafiset kuviot pääsivät paremmin oikeuksiinsa rajummilla kontrasteilla kuin mitä alkuperäisessä ohjeessa. Aika usein tulee ohitettua ohjeita ihan vain sen takia, ettei tykkää väriyhdistelmistä, vai olenko ainoa?

Kuvioneuleen neulominen pitää mielenkiinnon yllä, ja varsiosan neuloikin tosi nopeasti. Tuo sukkaosan neulominen olikin sitten toinen juttu. Jälleen sain kulutettua lankoja varastosta (isotädin perintöä), käytinpä tuon harmaan langan selvittämiseen illan jos toisenkin. Varoitus: lankavyyhdin parikymmenvuotinen varastointi saattaa aiheuttaa sotkeutumista.

Kävipä lankojen kanssa sellainenkin hassu juttu, että sukissa on käytetty kahta eri valkoista. Onneksi sodassa, rakkaudessa ja käsitöissä kaikki on sallittua. Leikitään, että se oli harkittu ratkaisu.

Vaavin sukat vol. 2

Vaavin varpaat valkoisissa villasukissa. Samaisista sukista kerroin aiemmin täällä.

Yltiösöpö pikkuinen ihminen hän kyllä on. Sain Tirpukalta luvan julkaista kuvan täällä blogissani.

Valkoiset vauvasukat

Ihana ystäväni sai noin kuukausi sitten piskuisen pojan. En ole vielä kiireiltäni ehtinyt pienokaista näkemään, mutta lahja on jo valmiina. Täytyy ehtiä halimaan vauvaa ennen kuin sukat ovat jo liian pienet!

Sukat on neulottu 2,5 millin sukkapuikoilla, silmukoita on 40. Sukan pohja on sileää neuletta, mutta sukan päällä jatkuu koko matkan varresta asti joustinneule. Valmiin sukan pituus on reilut kymmenen senttiä. Ohje löytyy täältä. Lankana käytin jälleen kerran isotädiltä perittyä villalankaa: kerän kääreessä lukee "Made in West Germany".

Lempilapaset

Kävin kaivelemassa pipot, myssyt, huivit, säärystimet ja lapaset talvivarastosta esille. Huomasin lempilapasissani pienen tahran peukalossa, joten päätin pesaista ne ennen lapaskauden alkamista. Fiksuinta olisi ollut pestä lapaset jo ennen talvisäilöön panemista, mutta muutto kolmen asunnon välillä ei jättänyt aikaa loogiselle ajattelulle.

Nämä lapaset minulla on ollut ahkerassa käytössä jo kolme talvea. Näitä neuloessani harjoittelin kuovioneuleen tekoa, kuuntelin Audioslavea ja murehdin opiskelijan arkea. Vähän on langankireyttä paikka paikoin havaittavissa, mutta eipä se käytössä ole haitannut. 

Pesun jälkeen käsineet ovat taas melkein kuin uudet. Lanka on Drops Designin Karismaa (100 % puhdasta villaa), ohje löytyy täältä. Harmi ettei Dropsin lankoja saa enää Turun Lankabaarista, painii (tai neuloo) meinaan aivan eri sarjassa kuin Seitsemän veljestä ja Isoveli. Ei nukan nukkaa!

Kato äiti: mä osaan!

Nimittäin luoda silmukoita neuloen. Olen aina luonut silmukat samalla tavalla ala-asteen käsityötunneista asti, mutta nyt päätin muuttaa huonot tapani paremmiksi (ja lankaa ja hermoja säästävämmiksi).

Oikean silmukan neulomisen minulle on opettanut ala-asteen ihka ensimmäinen luokanopettaja, joka opetteli minua varten neulomaan itse vasenkätisesti. Nostan hänelle hattua, sillä minulle väärinpäin (eli oikeakätisesti) neulominen on melkeinpä mahdotonta. Kaikki vasenkätisyydestä johtuvat neulomiskikkailut olen saanut opetella ihan itse yrityksen ja erehdyksen kautta.

Igal juhul, mulla on nyt ihanaa lankaa ja ihanat uudet puikot. Ohje vielä puuttuu, pitää kai keksiä sekin itse.

Helminappeja ja helmineuletta

Tällä viikolla neuloin iltapuhteena viidestä 50 gramman villalankakerästä helmineuleella paksun kaulahuivin. Ajatuksena oli tehdä langasta rinkulahuivi, mutta lanka ei riittänyt tarpeeksi pitkän huivin neulomiseen. Ei tämäkään versio mikään lyhykäinen ole, yltää se kevyesti kaksi kertaa kaulan ympäri. Nappasin vielä vanhoista puuhelmistä viisi helmeä napeiksi, joiden avulla tavallisesta kaulahuivista tuleekin tarpeen tullen rinkulahuivi.

Voipi olla, että puran vielä harmaat viimeistelyt huivin päistä ja vaihdan puuhelmet tavallisiin nappeihin. Koeajetaan tämä nyt kuitenkin tällaisena. Huivin voi asetella kaulaan äkkiä laskettuna noin miljoonalla eri tavalla: auki, kiinni, juoponnappiin, taitettuna tahi kierrettynä. Mahdollisuuksia on loputtomasti. Lämmin se ainakin on, jos ei omaan tyyliin sopiva.

Tämäkin lanka isotädin kätköistä: sataprosenttista uutta villaa. Käytin työssä kahdeksan millin puikkoja, joten työ valmistui yhdessä hujauksessa. Silmukoita puikoilla oli 28.