lauantai 8. helmikuuta 2014

Surku mulle, lapaset sulle

Päätinpä tuossa vuodenvaihteen jälkeen oikein repäistä ja neuloa pitkästä aikaa itselleni jotakin. Bongasin Yhteishyvästä kivan lapasohjeen, jota sitten päätin hyödyntää.


Sattuneesta syystä (melkein valmiista) lapasista on olemassa vain tuo yksi surullinen kännykkäotos. Lanka loppui kesken tokan lapasen peukalonkärjen kohdalla. Ensi kerralla voisin laskea menekin vähän tarkemmin. No se siitä. Neuloin peukalonkärjen jämälankapussista löytyneellä valkoisella langalla - lopputulos oli ihan menettelevä. Sainpahan pari kerää pois varastoista... ja ei jäänyt jämälankoja nurkkiin pyörimään. Tykästyin lopulta lapasiin kovin. Neulomisjälkikin oli siistiä yltä ja alta.

Lapaset pääsivät neitsytmatkalleen Helsinkiin tuossa pari viikkoa sitten. Kävin ostamassa rautatieaseman Ärrältä HSL:n vuorokausilipun ja hilpaisin sieltä kauhealla kiireellä metroon. Arvatkaa, kenen lapaset jäi Ärrälle. Arvatkaa myös, olivatko ne kadonneet sieltä silmänräpäyksessä. Kuvitelkaa hei, meitsi ehti olla viisitoista minuuttia (!) Helsingissä, ja lapaset olivat jo kadonneet. Ehkä Yhteishyvän ohjeella tehdyt lapaset oli tarkoitettu yhteiseksi hyväksi?

Että toivottavasti lapaset jättävät näppisi kylmiksi, sinä ikävä pitkäkyntinen ihminen. Tai toivottavasti tuli edes tarpeeseen. Jos bongaat tällaiset lapaset ohikulkijalla, kerro terkkuja tekijältä.



P.S. Saman viikon alussa unohdin salille hiusharjan, parin päivän päästä kännykän. Ne sain molemmat onneksi takaisin. Lauantaina hukkuivat nuo lapaset. Olen melko varma, että olisin kadottanut myös pääni, jos se ei olisi niin tiukasti kiinni minussa.

P.P.S. Onnistuin katkaisemaan yhden noista bambuisista puikoistakin tuossa viimeisten silmukoiden aikana. Tästä lähin taidan tehdä käsitöitä vain lahjaksi.

5 kommenttia:

  1. Voi ei, kurjuuden kurjuus. :( Suututtaa aina tuollaiset epärehelliset ihmiset. Multakin on pöllitty kirjoneulelapaset, ne ei kyllä ollut mun itse tekemät vaan lahjaksi saadut, mutta harmitti ihan hulluna. Ja oikeastaan harmittaa vielä näin vuosienkin jälkeen.

    Tosi kauniilta näytti kyllä nuo sun lapaset!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tuon viikon kömmähdysten jälkeen lähinnä nauroin lahopäisyydelleni. Oma vika! :D Mutta juu, olisin mä noita mielelläni käyttänyt toisenkin kerran :)

      Poista
    2. Epärehellisyys on todella harmillista. Noiden lapasien tekoon menee kuitenkin aikaa ja vaivaa. Itse tein samanlaiset, joten tiedän...Onneksi kuitenkin eri väriset, etten saa Ärränkulmilla keneltäkään ympäri korvia lapasien pöllimisestä ;)

      Poista
  2. Jopas oli huonoa tuuria! ps. se on kyllä hyvä, että pää on kiinnitetty hyvin. nimim. menetetty olisi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi hajamielisyys on ihan inhimillistä: eipä meistä kai kukaan voi koskaan kaikkea muistaa. Omaisuudestani voisin kyllä opetella pitämään parempaa huolta :)

      Poista

Psst! Kiva, että kävit vierailulla blogissani. Ilahduttaisitko minua vielä kommentoimalla näkemääsi ja lukemaasi?