Keppiheppa

Ihhahhaa, ihhahhaa, hepo hirnahtaa! Kummipoikani täytti kaksi vuotta, lahjaksi ittäti (Krisse-täti) teki keppihevosen.

Hepan pään kaavat nappasin täältä: jätin vain kyseisen ohjeen avonaisen suun tekemättä. Yksi ylimääräinen sauma piti ommella, sillä kaverilta saadusta vanhasta villakangastakista ei olisi muuten heppaa pystynyt leikkelemään.

Huopaisiin silmiin otin mallia täältä, sillä aikomuksenani ei ollut tehdä millään lailla aidon näköistä hirnujaa. Silmät kannattaa applikoida pään sivukappaleisiin ennen pään kokoamista. Sopivan väristä huopaa oli onneksi varastossa.

Hepan harja on taiottu raidallisesta trikoosta. En suinkaan trikoota tätä tarkoitusta varten ostanut, vaan kyseessä on monen vuoden takaa veljen penkkaripukua varten hankittua rekvisiittaa. Leikkasin trikoon noin puolentoista sentin paksuisiksi suikaleiksi ja vedin suikaleet tuollaisiksi rulliksi. Vähän niin kuin lahjanarua olisi kihartanut, mutta työkaluna oli vain kynsi.

Taittelin suikaleet ja kiinnitin ne toisiinsa kevyesti ompelulangalla. Ompelin tukan kiinni hepan pään keskikappaleeseen ennen kuin kiinnitin pään muita kappaleita toisiinsa. Viimeistelin harjan neljällä säikeellä letitetyllä trikoolla. Neljällä letitys käy aivan kuin pullapitkon palmikointi ikään.

Kun pollen pollan kappaleet on ommeltu yhteen, alkaa pään täyttö. Ihan ensin hepan turpa on tietenkin täytettävä vanulla. Kepin kiinnitin jesarilla vanhaan villapaitaan, minkä jälkeen tuuppasin koko köntin hepan pään sisään. Näin keppi pysyy liikkumatta pään sisässä. Kepin kiinnittämisen jälkeen täytin pään kokonaan vanulla. Tuo keppikin on muuten omasta takaa! Kaikelle säilötylle roinalle löytyy tarkoituksensa, sanokaa mun sanoneen.

Hepan suitset ovat irrotettavaa sorttia, jos lapsi haluaakin ratsastaa villillä varsalla. Pojan mielestä oli kovin hauskaa, kun ittäti laukkasi hepalla, mutta itse hän jäi vielä tutustumaan talon uuteen asukkiin. Eiköhän tästäkin lelusta vielä innostuta, kun poika vähän kasvaa.

Hoplaa!