Makrameesängynpääty (DIY)

Viime juhannuksena mökillä auringossa paistatellessa päähäni pälkähti opetella tekemään makrameesolmuja. Läksin kaivelemaan mökin perukoita matonkuteitten löytämisen toivossa, ja johan tärppäsi! Löysin pari muovikassillista vanhoja trikookuteita (isoäidin matonkudonta-ajoilta), jotka päätyivät kokeilumateriaaliksi.

Hain liiterin alta ohuen puisen riman, katsoin pari videota netistä ja ryhdyin hommiin. Siellä minä istuin ulkona portailla tunnin jos toisenkin ja solmin menemään. Kokeilu oli sen verran onnistunut, että päätyi se ihan seinälle asti sängynpäädyksi.

Alun perin tekeleen oli tarkoitus olla väliaikainen viritelmä, mutta parempaa materiaalia ja uutta solmimispuuskaa odotellessa tuo saa kelvata. Tämän julkaisunkin olin jo päättänyt jättää unholaan, mutta tulin lopulta toisiin aatoksiin. Josko joku saisi tästä inspiraatiota ryhtyä itse makrameepuuhiin?

Joulun alla intouduin pujottelemaan solmujen sekaan myös led-valonauhaa. Voisihan tuota muutoinkin koristella. Pujottelisiko joukkoon puisia helmiä?

---

Edit.

- Käytin tässä vain perussolmua nimeltä "square knot", johon löytyy netistä paljon ohjeita. Käytä esimerkiksi hakusanoja "basic macrame knots" tai "macrame tutorial".

- Narua/nyöriä/kudetta kannattaa leikata piiiiitkät pätkät, jotka sitten taittaa puoliksi ja kiinnittää tuohon rimaan/oksaan/nyöriin. Huomaa, että jokainen solmu syö nyörin pituutta.

- Seuraavaan projektiin olen aikeissa hommata Paula-punoskudetta. Se ei jousta samalla tavalla kuin trikookude, joten se pitää kutinsa paremmin (ja sitä on ehkä myös helpompi solmia). Paula-punoskudetta saa ohuempana laatuna monina eri väreinä, paksumpana ainakin mustana ja luonnonvaaleana. Lankavan kudetta saa esimerkiksi heidän verkkokaupastaan täältä.

Nasta korkkitaulu! (DIY)

Mitä tehdä miltei 200 viinipullonkorkilla?

Työpöytäni yläpuolinen seinä on jo pitkään huutanut jonkinlaista sisustuksellista elementtiä puoleensa. Tähän ideaan olin törmännyt joskus vuosia sitten Pinterest-seikkailuillani, mutta vasta nyt sain aikaiseksi toteuttaa tällaisen itsellenikin.

Muutaman pullon saa kumota, jotta taulusta tulisi edes kohtalaisen suuri. Onnekseni äiti suostui luopumaan korkkikokoelmastaan, jota oli kartuttanut vuosikymmenten saatossa. Jos omasta takaa korkkeja ei löydy ja hinku päästä näpertämään korkkitaulua on hillitsemätön, suosittelen piipahtamaan kotikaupungin ravintoloissa tiedusteluretkellä.

Korkit liimasin kuumaliimalla puisen viinilaatikon kanteen (n. 35 x 55 cm). Viinilaatikko sattui olemaan alun alkaenkin musta, mutta äkkiäkös sen maalaa mieluisakseen. Puisia viinilaatikkoja voi käydä tiedustelemassa lähimmästä Alkosta. Huhujen mukaan kaikki Alkot eivät niitä asiakkailleen anna, mutta aina sopii kysyä!

Ennen liimaamista korkit on hyvä sommitella kannen päälle. On nimittäin huomioitava, että osa korkeista on paksumpia tai pidempiä, osa paksumpia ja pidempiä. Viivasuoriin riveihin lienee turha edes pyrkiä. Vinksin vonksin on hyvä.

Näsinneula-tuolin verhoilu (ja KUI Design -arvonta!)

Pitkällisen odotuksen jälkeen tuoli on kuin onkin vihdoin valmis. Kunnostusprojektin viimeinen osa, verhoilu, osoittautui pitkällisemmäksi projektiksi kuin osasin odottaa.

(Projektin ensimmäiseen osaan voit tutustua täällä, toiseen täällä ja kolmanteen täällä.)

Aikani tuskailin Porin huonoa verhoilukangasvalikoimaa. Kiersin kaikki (kaksi) porilaiset kangaskaupat tuloksetta. Kävin muutamassa verhoiluliikkeessä tuloksetta. Olin jo hilkulla tilata verhoilukankaan rapakon toiselta puolelta Yhdysvalloista.

Onneksi ymmärsin olla menemättä merta edemmäs ka... kangaskauppaan. Koska iso osa sydämestäni sykkii yhä entiselle kotikaupungilleni Turulle, keksin kysyä turkulaiselta KUI Designilta mahdollisuutta tilata tuolin verhoilukankaaksi heidän valikoimaansa kuuluvaa vanhaa Turun karttaa (vuodelta 1837). Oikean kokoista palaa ei ollut valmiina, mutta tytöt painoivat varta vasten sopivan palan* verhoilua varten. Mahtavaa palvelua!

Siinä se nyt sitten on – valmis Näsinneula-tuoli!

Istuinosan pehmusteena on sentin verran vaahtomuovia ja kankaan ja vaahtomuovin välissä vielä levyvanua, joka pitää kankaan hyvin paikoillaan. Vaahtomuovin liimasin suihkutettavalla maalilla puun pintaan, ja lopuksi naputtelin koko komeuden istuinosaan kiinni verhoiluun tarkoitetuin nupinauloin.

Tuolista tuli, noh, kuta kuinkin täydellinen. Melkein kuin uusi. 

Kiitos ja kumarrus KUI Designille!

  

Nyt sinullakin on mahdollisuus saada pala Turkua kotiisi, sain nimittäin mahdollisuuden arpoa osallistujien kesken KUI Designin Kartta 1837-pellavapyyhkeen! 

Osallistuminen on helppoa: kerro, millainen suhde sinulla on Turkuun. Mainitse kommentissa myös, haluaisitko voittaessasi mieluummin mustan vai valkoisen pyyhkeen. Jätä lisäksi sähköpostiosoitteesi, jotta voittajaan saadaan helposti yhteyttä. 

Aikaa osallistua on viikko (1.9. asti), voittaja arvotaan perjantaina 2.9.

P.S. KUI Designin myymälä sijaitsee Turussa Läntisellä rantakadulla historiallisessa Fortuna-korttelissa. Kannattaa ehdottomasti poiketa!---*Verhoilukangas saatu KUI Designilta bloginäkyvyyttä vastaan.

Reppu Normaali (DIY)

Facebookin Ompeluelämää-ryhmässä vallitsee reppuvillitys. Aikani muiden upeita tekeleitä seurattuani päätin itsekin ryhtyä tuumasta toimeen. Apunani käytin Villa & Villa -blogin kuvitettua ohjetta.

Repun mustavalkoinen kangas on 50 sentin kirpparilöytö. Aikaisemmassa elämässään reppukangas oli paneeliverho. (Ihan vain tiedoksi, että yhdestä paneeliverhosta jäi vielä jäljelle kolmisenkymmentä senttiä.) Muutoin en kaupoilla käynyt: vuorikangas oli vanha lakana, neppari arkistoerää, kovikehuopa jämäpala vuosien takaisesta patakinnasprojektista ja kahteen suuntaan aukeava vetoketju on purettu vanhasta läppäripussista (josta neopreenikangas käytettiin kuusi vuotta sitten tähän kameralaukkuun). Hintaa materiaaleille tuli siis tasan 50 senttiä.

Tähän reppuun mahtuu passelisti 13,3-tuumainen läppäri ja paljon paljon muuta. Jos uuden repun vielä väkerrän, teen etutaskusta suuremman ja käytän vahvempaa tukikangasta. (Nyt siis käytin sellaista tukikangasta, jota nyt vain sattui kaapista löytymään). Seuraavaan reppuun tulee myös pidemmät hihnat ja vahvistettu pohja ja selkäosa.

Kuparia kukkaruukkuihin

Kun on tällainen kuin minä olen, saattaa viimeisillä rahoillaan ennen palkkapäivää heräteostaa purkillisen kuparinväristä spraymaalia. Tällä heräteostoksella ei itseään vararikkoon syössyt, sillä purkki maksoi vain sen nelisen euroa.

Arvoin aikani hyllyn ääressä kullan ja kuparin välillä, lopulta päädyin sävyistä lämpimämpään. Äkkäsin, että punertava metallin sävy toimii kivana kontrastina kasvien vihreälle.

Kymmenen vuotta vanhat (alun perin tummansiniset) suojaruukut ovat nyt uuden väripintansa ansiosta melkein kuin uudet.

Kävihän siinä sitten niin, että innostuin ruiskimaan myös vintin perukoilta löytyneet värinsä menettäneet muovieläimet samaisella maalilla. Lempparini on tuo strutsi, joka on jotenkin veikeän veistoksellinen tapaus.

Kuvien kasvit sain huhtikuussa kaveriltani pistokkaina. Nukkumaija (vai onko tuo nukkumatti?) puskee uutta lehteä, minkä ehtii. Tuo ensimmäisessä kuvassa esiintyvä vehka (mutta mikä?) tekee myös uutta lehteä mutta hieman verkkaisempaan tahtiin kuin ikkunalautakaverinsa nukkumaija. Sattuuko lukijoissani olemaan oman elämänsä hortonomeja, jotka osaisivat auttaa kasvien nimeämisessä?

Itte tein ja kierrätin: puhdistava puhelinpussukka

Ihan tässä hiljan tuli uunista ulos Madam B.C. -blogin kirjoittajan, Mariko Palomaan, kierrätyskäsitöihin keskittyvä kirja Itte tein ja kierrätin.

Jo kirjan suunnitteluvaiheessa Mariko järjesti ideakilpailun, jonka parhaimmat ideat valittiin mukaan kirjaan. Kirjassa on kuin onkin jo aiemmin täällä blogissakin esitelty ihka oma ideani - puhdistava puhelinpussukka ompeluohjeineen!

Kirja on tilattavissa melkeinpä kaikista suomalaisista verkkokirjakaupoista. Hinta näyttäisi olevan siinä parinkympin hujakoilla. Oma kappaleeni on jo huolellisesti selattu pariin otteeseen. 

Jos haluat kokeilla onneasi, Madam B.C. arpoo blogissaan kaksi kappaletta Itte tein ja kierrätin -kirjoja. Arvonta päättyy jo huomenna, joten hopi hopi!

Yksi kaava, kahdet housut

Pari kuukautta sitten (krhm) kummipoikani täytti kolme vuotta. Hän on ollut pienestä pitäen traktorifani. Näihin pöksyihin löytyi kangas syksyn kädentaitomessuilta (Kyllä, tuhlasin siellä ehkä euron tai kaksi). Räväkän vihreälle trikookankaalle painetut mustat traktorit ovat mainioita! Kyseistä kangasta voi tilata myös Pienen hattutehtaan verkkokaupasta täältä.

Kaavat piirsin ystäväni pojan hyviksi osoittautuneista housuista. Housuissa ei ole lainkaan etu- tai takasaumaa, vaan ne on ommeltu resorien lisäksi tasan kahdesta kappaleesta. Koristeeksi ompelin housuihin pyöreäsuiset paikkataskut mustasta trikoosta (jonka saksin vanhasta topista). Leveiden resoreiden ansiosta housujen käyttöikä on ainakin kokonsa puolesta pitkä.

Samalla kaavalla ompelin housut myös kummipoikani pikkusiskolle. Niihin kierrätin materiaalin jättikokoisesta collegehupparista, jonka nappasin mukaani saa ottaa -kasasta.

Kuvanottohetkellä (helmikuussa) tyttö ei vielä rohjennut ilman tukea kävellä, mutta nyt hän painelee jo eteenpäin kuin vanha tekijä.

Pienet ovat ihmisen ilot. Olin ihan täpinöissäni, kun käytössä oli ystävän punainen saumurilanka! Pitänee laajentaa omaakin saumurilankavarastoa. Iloa riittää täältä sinne ruudunkin taakse, ottakaa kiinni!

Tuiki tuiki origamitähtönen

Origamien taittelu on ihanan terapeuttista puuhaa, neulomisen jälkeen parasta stressin lievitystä. Mikäpä siis sen oivempi tapa lievittää joulukorttistressiä kuin taitella origameja joulukortteihin?

Viisisakaraisen origamitähden taitteluun tarvitsee paperista ensin leikata viisikulmio. Hyvä ohje viisikulmion taittelemiseen/leikkaamiseen on tässä videossa. Klik! Viisisakaraisen origamitähden taitteluohjeet on videoituna täällä. Klik!

Materiaalina on samainen vanha kalenteri kuin aikaisempienkin vuosien askarteluissa (Lahden muotoiluinstituutin valokuvakalenteri "Alavalla maalla" vuodelta 2011, jossa valokuvat ovat mustavalkoisia ja osa sivuista kultaisia). Sivuja piisaa yhä!

Tämä tähti on siitä hyvä taiteltava, että vaikka paperin takapuolella olisikin omia vanhoja kalenterimerkintöjä (RUISROCK! Lounas Tottiksella! SMG! yms.), ne eivät tässä tapauksessa jää näkyviin (muutoin kuin aivan pienellä alueella tähden takapuolella, joka on lopulta korttipohjaa vasten).

Yhden tähden taitteluun saa vierähtämään minuutin jos toisenkin (veikkaisin noin kymmentä). Monta tuntia tähtiä joka tapauksessa taittelin. Tykkään itse ajatuksesta, että joulukortti on samalla kuin joululahja, ajatuksella tehty. Toki Tiimarinkin kortteja on kiva saada (etenkin kun Tiimaria ei enää ole), mutta ymmärtänette mitä tarkoitan.

Kultaiset teipit ostin Tampereelta Suomen kädentaidot-messuilta. Samaista teippiä on myynnissä (vähän edullisemmin jopa) samaisen putiikin verkkokaupassa täällä. Teippi muuten tarttuu hyvin, ei repeä eikä irrota hilettä. Täyden kympin ostos siis.

Jokainen kortti on ihan vain kierrätysmateriaalinkin tähden (hih!) erilainen, mutta sama värimaailma ja idea jatkuu kortista toiseen.

Noita tähtiä voisin kyllä taitella lisää ihan vain koristeiksi. Tähdet voi nimittäin liimata takapuoleltaan yhteen niin, että sakaroita onkin viiden asemesta kymmenen!