DIY: Origamilintuja

Tsirp!

Innostuin viikonloppuna näpertelemään värikkäistä papereista origamilintuja. Mitäpä muuta sitä ihminen kesäflunssaa potiessaan tekisi kuin katsoisi telkkaria ja taittelisi papereita.

Origamikurkien taittelu on yllättävän helppoa. Taitteluvaiheetkin oppii vaivatta muistamaan heti ensimmäisen linnun jälkeen. (Katselin Youtubesta tämän suomenkielisen ohjevideon. Klik!)

Ovathan nuo söpösiä ihan näin arkeakin sulostuttamassa, mutta vankkana aikomuksenani on saada lintuset kuljetettua kuukauden päästä järjestettäville synttäreilleni Ruissaloon.

Elämäni elokuvaa: kukkapuskia nimettömältä lähettäjältä

Kuulkaas naiset ja herrat, nyt ollaan jännän äärellä! Välillä elämässä tulee vastaan sellaisia juttuja, joiden ei uskoisi tapahtuvan kuin elokuvissa. Elämässäni on nimittäin paraikaa meneillään aivan ihana jännitysnäytelmä: kukkakaupan lähetti tuo ovelleni kukkia nimettömäksi jättäytyvältä lähettäjältä. Kimpun mukana ei siis tule viestiä, saati kerrota lähettäjän nimeä. Ihan mieletöntä, eikö?

Ensimmäinen kimppu saapui maaliskuun puolivälissä, viides kimppu kiikutettiin ovelleni viime perjantaina, nimipäivänäni. Kukkalähetysten mieltä ylentävä vaikutus on ilmeinen: hymy korvissa olen kerta toisensa jälkeen ihaillut maljakossa komeilevia leikkokukkia. Sanokaa mun sanoneen, mutta kyllä jokaisen naisen pitäisi saada kukkia ainakin kerran kuussa!

Minulla ei ole harmainta aavistustakaan, kuka kukkia lähettää. Kaikki epäilyni on kuitattu perättömiksi. Ystäväni seuraavat jännittyneinä tilanteen kehittymistä Facebookin kuvavirrasta. Kuten Instagramissa minua seuraavat ovatkin jo todenneet, päivittelen tilannetta myös sinne. (Jos sinuakin kutkuttaa tietää, kuinka tämän naisen vielä käy, Instagramissa nimimerkkini on kris_tii_na).

Asunnosta kodiksi

Näin muuton kynnyksellä on hyvä hetki muistella nykyisen kodin vaiheita. Asunto on kahden vuoden aikana kokenut melkoisen muodonmuutoksen. Asunnosta on kahdessa vuodessa tullut koti, josta tekee kirpaisevan kipeää lähteä.

Muistatteko vielä minibudjetin keittiöremontin? Remonttia on esitelty osassa 1 (klik!), osassa 2 (klik!), osassa 3 (klik!), osassa 4 (klik!), osassa 5 (klik!) ja osassa 6 (klik!). Keittiö ei ollut suinkaan ainut osa asuntoa, joka sai maalia pintaansa.

Nähkääs, ennen pintaremonttia asunto näytti tältä:

Hioin ovenkarmit, ikkunankarmit ja eteisen puolipaneelin. Tasoitin seinät, parkettimies korjasi parketin. Maalasin seinät, karmit, patterit, putket sekä eteisen puolipaneelin muutamaan otteeseen. Voi sitä hien ja tuskan määrää! (Eteinen on muuten aiemmin ollut esillä täällä ja täällä.)

Mutta nyt - nyt näyttää tyystin toiselta. Niin toisenlaiselta, että en haluaisi muuttaa täältä pois. Jos keksitte oivan tavan kuljettaa kodin mukanaan toiselle paikkakunnalla, olen kuulolla.

Mutta tiedättekö mitä: asuntoon muuttaa ihana ystäväni. Pääsen siis tallustelemaan näillä parketeilla myöhemminkin!

Seinistä ja ovista

Kolmisen vuotta jaksoin hakata päätäni seinään. Lopulta opettelin sanomaan ei ja etsin oven. Nyt täällä järjestelen muuttoa, elämääni, päätäni. Valmistaudun sanomaan nähdään taas tälle rakkaalle kotikaupungilleni. Hyvästejä en ole ehkä koskaan valmis jättämään. Nyt katselen ympäristöäni aivan uusin silmin, mieleen kuvia talletellen.

Vanha kansa väittää, ettei oppi ojaan kaada. Ajattelin lähteä kokeilemaan, löydänkö itseni ojasta. Allikko on jo nähty. Muutan siis toiselle paikkakunnalle opiskelemaan. Jännittää niin maan himpskatisti. Tässä on pakko käydä vielä hyvin. Pakko. Iik!

__

Kuva täältä.