Kyseessä on Antti Nurmesniemen Wärtsilälle suunnittelema valurautapata nimeltä "Lentävä lautanen". Niin söpö!
Pata oli täysin pistämätön, joten hintaakin oli uskallettu padalle jonkin verran jättää, ei kuitenkaan mitenkään poskettomasti (varsinkin kun nyt selailin hintoja netistä). Kyllä nyt kelpaa tässä kotikeittiössä pistää pata porisemaan.
Valurautapannu sen sijaan oli superedullinen löytö: hintaa oli vain kaksi euroa! Toisinaan kirppareilla törmää ällöttävän likaisiin ja ruosteisiin valurautapannuihin, joista kehdataan kaikesta huolimatta pyytää yli pariakymppiä. Tätä pannua oli selvästikin käytetty ahkerasti, minkä ansiosta pannu kaiketi hyvässä kunnossa olikin.
Vähän oli ruostetta ulkoreunassa, pannua ei ilmeisesti ollut muistettu kuivata viimeisen pesun jälkeen kunnolla. Pohja oli kuitenkin aivan priima ja mitään vikaa pannussa ei ollut, joten mukaan lähti tuo ranskalainen kaunotar. Kaatonokat molemmilla reunoilla ovat osoittautuneet kovin näppäriksi. Terveisiä vaan muillekin vasureille!
Valurautapannulla on tehty jo vaikka ja mitä, mutta lettujen paistossa se on aivan lyömätön. Koska pinaattia kasvaa omassa pihassa, olivat pinaattiletut olleet mielessä jo pitkään.
Pinaattiletut
5 dl maitoa
3 munaa
2,5 dl jauhoja
2,5 dl pinaattia pilkottuna ja ryöpättynä (tai pakasteesta)
ruohosipulia hienonnettuna (maun mukaan)
suolaa
mustapippuria
Sekoita ainekset kulhossa ja anna turvota ainakin 30 minuuttia ennen paistamista. Paista letut kuumalla valurautapannulla rypsiöljyssä ja voissa (sellainen sopiva sekoitus), niin saat lettuihin kauniit pitsireunat. Älä missään nimessä käytä oliiviöljyä paistamiseen, sillä se ei kestä tällaisia lämpötiloja. Äläkä laita liikaa taikinaa pannulle kerrallaan, jotta letuista tulee sopivan rapsakoita reunoiltaan.
Syö letut sellaisenaan tai tarjoile esimerkiksi smetanan tai kreikkalaisen jogurtin kera. Itse sivelin letun pintaan myös raparperichutneyta, toimi sekin mainiosti!