perjantai 27. joulukuuta 2013

Purkitettu nuppineulatyyny

Joulun alla tämä tonttu näpersi pukinkonttiin simppelin nuppineulatyynyn, sillä sisko ehti sellaista sivulauseessaan toivoa tuossa syksyllä. Koska siskon pieni poika olisi varmasti hyvinkin kiinnostunut kivoista kimaltelevista nuppineulojen nupeista, päätin tehdä nuppineulatyynyn rasian sisään.




Irrallinen tyyny on tehty kangastilkusta mittojen mukaan tuohon kierrätettyyn muovirasiaan sopivaksi. Kyseessä on Pirkan muovinen sormisuolapurkki, jonka olen mustalla kontaktimuovilla päällystänyt ja washiteipillä koristellut. Kansi on niin napakka, että kaksivuotias ei sitä mitenkään auki saisi, vaikka pääsisikin yrittämään.

Helppoa, käytännöllistä ja kaunista yhdessä paketissa. Pitänee tehdä itselle samanmoinen, vaikkei taaperoa olekaan jaloissa pyörimässä. Tuota voisi vielä tuunata vaikkapa magneettiteipillä, niin karanneiden nuppineulojen metsästyskin kävisi näppärämmin!


lauantai 21. joulukuuta 2013

Savutuvan piparit + raparperichutney + sinihomejuusto = jouluisen illan herkku

Piparit tykkää chutneysta, chutney tykkää pipareista. Viimeistään nyt on aika leipoa jouluksi pipareita. Maailman parhaat piparit leivot tällä jo muinoin julkaisemallani ohjeella. Raparperichutneyn ohjeen olen julkaissut täällä. Vielä kun murentaa päälle vähän sinihomejuustoa, niin makunautinto on taattu.


Hyvää joulua tyypit!

sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Nooa "Noppa" Norppa


Nooa on syntynyt Saimaalla. Nooa on kovin ylpeä syntyperästään, mutta samalla hyvin huolestunut lajinsa uhanalaisuudesta. Noppa on innokas Saimaan suojelija, mutta riittääpä Nopalla intoa auttaa muitankin.


Nooa tunsi heti sielunveljeyttä sydämessään tavattuaan Simonin. Simonilta hän kuuli juuri, että filippiiniläisten hätä on edelleen suuri. Autattehan lahjoittamalla SPR:n keräykseen muutaman killingin? Blogin sivupalkissa on näppärästi tyrkyllä bloggaajien keräyslipas.

Nooakin sen tietää: apu se on pienikin apu, eikä koskaan sovi luovuttaa.

torstai 28. marraskuuta 2013

Kaija "Koo" Kaimaani




Kaijan kaiman moni jo tunteekin. Kaija ei ole ihan niin kuulu laulaja kuin kaimansa, mutta silloin tällöin Kookin tahtoo lurauttaa karaokessa Tinakenkätyttöä.



Pelottavista hampaista huolimatta Kaija on kasvissyöjä, joten tätä kaimaania ei muun eläinpoppoon tarvitse pelätä.


Tule, tule siis ennen aamua,
et täältä muuten enää löydä mua.
Kun aurinko nousee,
on pakko liikkua!

Voo-oo-oo-oo-o-oo...

keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Hervottomat hernepussit

Meidän perheessämme on aina pruukattu juhlistaa nimipäiviä. Kristiinan päivänä postiluukusta putkahtaa edelleen joka vuosi vähintäänkin onnittelukortti. Tavallisesti annamme nimipäivän kunniaksi myös pienen lahjan. Hyvää perinnettä on hyvä jatkaa, joten myös kummipoikaani muistettiin tässä hiljan hänen nimipäivänään.


Tein höpsölle kuusi hernepussia söpöisistä kankaista, jotka sain taannoin Nappikauppa Punahilkasta. Nyt on norsuja, autoja ja hippoja.

Tein hernepusseista tuollaisia nelitahokkaita, jotka voi ommella vain kolmella saumalla. Helppoa kuin hernepussin teko. Ainakin täällä on hyvä ohje tällaisen hernepussin ompelemiseen.


Päädyin tekemään hernepusseja parillisen määrän, jotta ne voi jakaa tasan leikeissä ja peleissä. Mieleeni juolahti heti esimerkiksi hernepussiversio petankkipelistä, sillä hernepusseja on juurikin sopivasti kaksi kutakin kuosia. Kunnes poika on tarpeeksi vanha pelailemaan, voi hernepusseilla harjoitella esimerkiksi tasapainoilua ja tarkkuusheittoa. Hernepussi pään päällä tasapainoileminen vaikuttikin olevan alle kaksivuotiaan mielestä oikein hauskaa puuhaa! Hernepussileikkejä on listattuna ainakin täällä.


Toki onnittelukorttikin piti olla: korttipohjan päälle ilmaantui kuin vahingossa hassu ukkeli. Ehkä hän on pelle? Ainakin Movemberia herra vaikuttaa viettävän. Vaatteet leikkelin häthätää mututuntumalla Tigerin origamipaperista, viiksi- ja silmätarratkin lunastin samaisesta puodista.


Vietättekö te nimipäivää? Onko nimipäivänä luvassa kakkua, kortteja tai lahjoja?

--
TIETOISKU:
Hervoton tarkoittaa uskomattoman lisäksi myös rentoa tai velttoa. Jälkimmäinen on itse asiassa sanan ensisijainen merkitys. Kuitenkin ihmettelit siellä tuota otsikkoa, myönnä pois :)

perjantai 15. marraskuuta 2013

Simon "Sipe" Sika

Sipe kehottaa kaikkia auttamaan huono-onnisia, jotka ovat todellisen hädän keskellä. Tuossa sivupalkissa on Bloggaajien supertaifuunikeräyslipas. Tipauta muutama roponen vaikkapa sinne! SPR auttaa rahat perille asti. 

Monilla filippiiniläisillä ei ole tällä hetkellä kertakaikkiaan yhtikäs mitään. Ei äitiä, ei isää, ei kotia, ei ruokaa, ei vettä. Kaikkeen raha ei ole ratkaisu, mutta kovasti se helpottaa auttamista. Autattehan, joohan?


Simon puhuu amerikkaa ja tarkoittaa sanoillaan, että nyt olisi aika auttaa. Because Simon said so.

maanantai 11. marraskuuta 2013

Lempi "Lemppari" Lammas




Lempillä on villaa vaikka muille jakaa. Niin hän mielellään tekeekin, sillä villanluovutuksen jälkeen on ihanan kevyt olo. Lempparin olisi taas aika käydä lempikeritsijällään - jalat kun eivät enää tahdo yltää maahan asti.

Ja kaikkihan sen tietää: Lempi on luomakunnan lempein lammas.

sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Voita liput nukketeatterijuhlaan!

Sain Nukketeatterijuhla TIP-Festiltä (Turku International Puppetry Festival) arvottavakseni kaksi lippua vapaavalintaiseen näytökseen. Itse en harmikseni ehdi tänä vuonna nauttimaan TIP-Festin tarjonnasta, mutta teillä on nyt mahdollisuus päästä tutustumaan nukketeatteriin!


Nukketeatteri ei suinkaan ole vain lapsille suunnattua teatteria: itse kävin viimeksi keväällä katsastamassa Shakespearen Myrsky-näytelmään perustuvan esityksen. Ja voi pojat, kuinka mainio esitys se olikaan!

Noiduttu leikki / Kuva: Jussi Virkkumaa
Jos joutaisin TIP-Festiin, menisin mitä luultavimmin sunnuntaina (17.11.) katsomaan Noiduttua leikkiä tai Herra Pampun himoja. Pelkästään nuo nuket ovat katsastamisen arvoisia!

Herra Pampun himot / Kuva: Milla Järvipetäjä

Homman nimi on seuraava: Tutustu TIP-Festin nettisivuihin ja kommentoi tähän postaukseen, mikä TIP-Festin tarjonnasta houkuttelee eniten ja olet mukana arvonnassa. Voittaja julkaistaan keskiviikkoiltana 13.11. eli päivää ennen nukketeatterijuhlan alkua. Aikaa osallistua on 13.11. kello 18:aan asti. Muistathan käyttää nimimerkkiä ja ilmoittaa kommentissa sähköpostiosoitteesi.

Tapahtuman Facebook-sivuille pääset tästä.

P.S. Tämä ei ole maksettu mainos eikä bloggaaja saa tästä arvonnasta kuin hyvän mielen. :)

perjantai 8. marraskuuta 2013

Suussasulava kurpitsakakku

Voiko kurpitsasta saada jotain näin hyvää? Onko tässä oikeesti kurpitsaa? Täähän sulaa suussa! Mä en kyllä normaalisti tykkää kurpitsasta. Teiksä tän oikeesti itte? I don't like pumpkin pie... unless it's Krisse's pumpkin pie. Is this your own recipe?

Vähän myöhäisherännäinen olen tämän reseptini suhteen, sillä kurpitsakakkua olisi kai pitänyt syödä jo viikko sitten halloweenin aikaan. Aikataululle on kuitenkin syynsä: kollegallani oli arpaonnea syksyisessä arvonnassa ja hän voitti itselleen piskuisen kurpitsan. Jaettavan lopputuloksen toivossa hän tarjosi kurpitsaa minulle, ja tottahan minä tartuin tilaisuuteen, sillä en ollut koskaan aiemmin päässyt kurpitsaleipomuksia tekemään! 






Kurpitsakakku

Pohja:
n. 300 g suklaakeksejä (esim. Lidlin lähes mustia täytekeksejä, joiden vaniljatäyte kaavittu pois)
75 g sulatettua voita

  • Murenna keksit. (Minulla on tapana laittaa keksit muovipussiin ja murentaa ne kaulimella.)
  • Sekoita keksirouhe ja sulatettu voi kulhossa tasaiseksi seokseksi. 
  • Vuoraa irtopohjavuoan pohja (23 cm) leivinpaperilla ja voitele vuoka kauttaaltaan. Painele keksi-voiseos vuoan pohjalle ja reunoille. Levitä seosta riittävästi vuoan reunoille, jotta täyte ei myöhemmin tursu yli äyräiden.
  • Laita vuoka jääkaappiin odottamaan.

Täyte:
pienen kurpitsan malto eli noin 5 dl kurpitsasosetta (tai porkkanasosetta)
purkki makeutettua kondensoitua maitoa (purkissa vajaa 400 g)
½ sitruunan mehu
25 g voita
3 rkl fariinisokeria
2 munaa
1 rkl vaniljauutetta
2 tl jauhettua kanelia
½ tl muskottipähkinää
  • Jos haluat käyttää kurpitsaa myöhemmin lyhtynä, leikkaa kurpitsan hattu irti terävällä veitsellä ja kaavi sisus. Jos et halua käyttää kurpitsaa lyhtynä, voit leikellä kurpitsan haluamallasi tavalla.
  • Erottele kurpitsansiemenet erilliseen kulhoon. Niistä saa paahdettua herkullista naposteltavaa. (Tsekkaa vaikka tämä resepti)
  • Keitä kurpitsanmalto vähässä vedessä kypsäksi (voit lisätä veteen ripauksen suolaa). Valuta hyvin ja soseuta sauvasekoittimella. Sosetta pitäisi olla noin 5 dl. (Voit tarvittaessa jatkaa porkkanoilla, jos kurpitsa loppuu kesken.)
  • Sekoita kaikki täytteen aineet hyvin keskenään ja kaada vuokaan pohjan päälle. 
  • Paista kakkua uunin alatasolla 175 asteessa noin tunti tai kunnes täyte on jähmettynyt. 
  • Anna valmiin kakun vetäytyä jääkaapissa seuraavaan päivään tai ainakin muutaman tunnin. 
Koristelu:
2 dl vispikermaa
0,5 dl erikoishienoa sokeria
1 tl vaniljauutetta
maitosuklaarouhetta
  • Vatkaa kerma kuohkeaksi vaahdoksi. Mausta vaahto sokerilla ja vaniljalla.
  • Tarjoile kakku kermavaahdon ja maitosuklaarouheen kera.



Kurpitsakakkuuni (tai ehkä tämä on virallisesti kurpitsapiirakka?) sain inspiraatiota tästä amerikkalaisesta ohjeesta. Erityisen innoissani olisin ollut, jos täyte olisi ollut kirkkaan oranssi. Oranssiin lopputulokseen kuitenkin päässee vain elintarvikeväreillä.

P.S. Postauksen alun kommentit putkahtivat työkavereideni suusta. Pakko kyllä leipurinkin myöntää: oli nannaa.

P.P.S. Kurpitsansiemenet voi paahtaa uunissa, kun kakku on tullut ulos. Hyviä ovat maustamattakin, mutta esim. mineraalisuola, mustapippuri ja chili passaa hyvin. Kymmenisen minuutin paahtoaika 175 asteessa riittää.

perjantai 1. marraskuuta 2013

Leppäkerttukukkaro

Nappikauppa Punahilkan Tuulia yllätti minut ihanalla pikku paketilla. Sain postissa muun muassa palan ihanaa leppäkerttukangasta ja söpöiset kukkaronkehykset. Ne olivat kuin luodut toisilleen. Siitä se ajatus sitten lähti.


Koska en ollut koskaan aiemmin kukkaronkehyksiä käyttänyt, piti minun ruveta kokemaan verkkoa. Pientä kivaa -blogissa on hyvät ohjeet perinteisten kukkaronkehysten kiinnittämiseen. Halusin kuitenkin varmistaa ennen kankaan leikkelyä, ettei tuollaisten ommeltavien kehysten kiinnittäminen vaatisi mitään erityisiä kommervenkkejä. Hakusanalla "sew-in purse frame" löysin tieni Sweet Bee Bussings -blogiin, jossa on yksityiskohtaiset ohjeet kukkaron ompelemiseen.


Jos ohjeista johonkin kannattaa erityisesti kiinnittää huomiota, niin tuohon ompelukohdan merkkaamiseen. Ja onhan kankaatkin leikattava tarkkaan, jottei käy hullusti kehyksen kiinnittämisessä. Vuorina käytin ihan vain mustaa puuvillakangasta.





Kehyksen ompelin vanhalla kunnon karhulangalla, jotta ompeleet varmasti kestävät käytössä. Ihan tuiki tavallisella ompelulangalla en kukkaronkehystä ompelisi. Yllättävän helppo homma! Tuohon kehykseen voi tarpeen tullen kiinnittää vielä ketjun tai hihnankin.


Leppäkerttukukkaro pelasti vitalikset ja huulirasvat käsilaukun pohjalta. Tuo uusi pieni arjen sankarini.

lauantai 26. lokakuuta 2013

Sepeteus "Sepi" Seepra


Sepeteus on kovin sydämellinen Seepra. Niin sydämellinen, että sen näkee jo päällekin päin.


Sepeteus ei ole niin kuin muut seeprat. Sepeteukselta nimittäin puuttuu häntä. Sepäs Sepiä on aina harmittanutkin.



Sepeteuksella on kuitenkin suurenmoinen harja: niin suuri, että se ulottuu päälaelta takapuoleen asti. Siitä Sepi onkin sangen ylpeä, sillä kuten on leijonienkin laita, harja saa eläimen kuin eläimen tuntemaan olonsa suorastaan siniveriseksi.


Sepi on vasta muuttanut Suomeen ja on kovin yksinäinen. "Onkohan täällä muita yksinäisiä eläimiä?" uumoilee Sepeteus.


keskiviikko 23. lokakuuta 2013

Pieni pandakarhu

Se on Tao Tao, pieni Tao Tao. Ken muistaa Tao Taon? Olipa tyhmä kysymys: kukapa niin hellyyttävän pikku pandan voisi unhoittaa.

Viime viikonloppuna vietettiin iltaa siskoni tulevan vauvan kunniaksi. Näin jo joskus kauan sitten Pinterestissä kuvia pandamyssyistä ja -lapasista: pitihän sitä päästä itsekin sellaiset toteuttamaan. Ohjeen myssy on kuitenkin kovin avoin tuosta otsan kohdalta, joten päätin toteuttaa setin ihan muilla ohjeilla ja ohuemmalla langalla.


Myssyyn käytin tätä Drops designin ohjetta. Myssy syntyy tuollaisena hassunhauskana siksak-tasoneuleena, joka sitten ommellaan lopuksi kasaan pienin pistoin.

Koska olen vasenkätinen, pitää neuleohje "kääntää" etukäteen, jottei mene silmukat ohi puikkojen. Tällaisessa ohjeessa, jossa lähes joka rivillä lisätään tai kavennetaan sekä oikeassa että vasemmassa reunassa, voin vannoa, että skarpeinkin puikkojen heiluttaja menee sekaisin tyyrpuurissa ja paapuurissa.



Korvat (24 silmukkaa) neuloin samalla tavalla kuin lapasten kärkiosan, tumput syntyivät mututuntumalla silmukkamääriä arvioiden. Sekä myssy että tumput (32 silmukkaa) on neulottu 2,5 millin puikoilla.


Myös myssyn nyörit on neulottu (4 silmukkaa). Kannattaa lukaista ohjeesta, miten moinen tapahtuu. Tekniikka oli minulle aivan uusi (ja jännä!).


Lopuksi neulahuovutin tumppuihin anturat. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty: maalarinteipin palasilla oli hyvä hahmotella pikkupandan tassua. Tällaisessa hommassa pitää muistaa pistää tumpun sisälle esimerkiksi vaahtomuovia, jottei koko lysti huovu umpeen neulalla tökkiessä.




Neulomisessa meinasi tulla vähän hoppu, joten kuvatkin oli pakko ottaa iltahämärässä. Kuvanlaadussa sekin kostautuu, kun kehno kameravanhukseni ei jaksa enää tarkentaa kunnolla. Idea kuvista kuitenkin selvinnee, mikä on pääasia.

maanantai 21. lokakuuta 2013

Pirkko "Pike" Pingviini


Neulalla huovuttaminen on aika terapeuttista puuhaa: saa vaan tökkiä neulalla huovutusvillahöttöä. Muutaman vuoden tauon jälkeen tuokin on ihan hauskaa puuhaa. Näin flunssaisena ei oikein jaksa seurata ohjeita, luova huovalla muotoilu onnistuu paljon vaivattomammin. Inspiraatiota sain Jackie Huangin Huopahemmot-opuksesta. Kirjassa on muuten ohjeita ihan neulahuovutustekniikkaankin, jos se ei ole tuttua juttua.

Aika vekkuleita otuksia muuten ovat nuo pingviinit. Kaikessa kömpelyydessään kovin hellyyttäviä.

P.S. Pike kertoi mulle, että me kuullaan siitä vielä.