perjantai 30. joulukuuta 2016

Liukuvärjätty pätkistäytekakku

Tällä kakulla kelpaa juhlistaa vaikkapa uutta vuotta tai myöhemmin ystävänpäivää. Meillä tämä toimi  hiljan kahvipöydän kaunottarena, kun oltiin kerrankin isolla porukalla isovanhempia myöten koolla.

Noudatin orjallisesti tätä ohjetta, mitä nyt värjäsin kerman punaisella enkä sinisellä geelivärillä. Jotta lopputulos oli mahdollisimman överi, heitin päälle vielä koristeeksikin Pätkis-suklaata viipaloituna ja kokonaisina paloina. (Vinkkinä kerrottakoon, että Pätkis-palat kannattaa ostaa karkkilaareista, ei valmiina pussina. Kilohinta laareissa aika paljon edullisempi!)

Tämä kakku kannattaa täyttää jo edellisenä iltana, jotta se ehtii kunnolla tekeytyä ennen hoohetkeä.






Pätkistäytekakku

Pohja

3 kananmunaa
2,5 dl sokeria
50 g voita sulatettuna
1 dl maitoa
3 dl vehnäjauhoja
0,5 dl tummaa kaakaojauhetta
2 tl leivinjauhetta

Valmista kakkupohja. Voitele ja jauhota pieni irtopohjavuoka (Ø 20 cm). Taita kaksi leivinpaperiarkkia kaksinkerroin. Laita arkit kiertämään vuoan sisäreunoja.

Vaahdota kananmunat ja sokeri kuohkeaksi. Lisää keskenään sekoitettu voisula ja maito. Yhdistä jauhot, kaakaojauhe ja leivinjauhe keskenään. Lisää jauhoseos taikinaan. Kääntele tasaiseksi taikinaksi. Älä sekoita turhaan. Kaada taikina vuokaan.

Paista 175 asteessa uunin alatasolla noin 50 minuuttia tai kunnes kakku on kypsä. Peitä vuoka leivinpaperilla paistamisen loppuvaiheessa, jos pinta tummuu liikaa. Kumoa kakku hieman jäähtyneenä. Leikkaa pohja neljään osaan.


Pätkistäyte
1 tlk (2 dl) vispikermaa
1 prk (250 g) maitorahkaa
1 ps (140 g) Fazerin Pätkis-paloja
0,5 dl sokeria

Vaahdota vispikerma ja sekoita joukkoon rahka. Raasta tai rouhi suklaapalat hienoksi muruksi veitsellä. Sekoita suklaa ja sokeri täytteeseen.


Kostutus
1,5 dl Valion Eila Latte -minttumaitokahvijuomaa

Nosta alin kerros tarjoiluvadille. Voit suojata tarjoilulautasen leivinpaperista leikatuilla suikaleilla. Kostuta pohja maitokahvijuomalla. Levitä päälle täytettä ja nosta toinen pohjalevy päälle. Jatka samoin ja kostuta myös päällimmäinen kerros. Siirrä kakku jääkaappiin tekeytymään mielellään seuraavaan päivään.


Kuorrutus
1 tlk (2 dl) vispikermaa
pari tippaa punaista geeliväriä

Vaahdota vispikerma. Ota noin 1/3 vaahdosta kulhoon ja värjää se elintarvikevärillä vaaleanpunaiseksi. Levitä kakun päälle kauttaaltaan ensin ohut valkoinen kermavaahtokerros. Tee liukuvärjäys mintunvihreällä kermavaahdolla aloittaen kakun alareunasta ja pyyhkäisemällä lastalla alhaalta ylöspäin. Poista leivinpaperit ja nosta kakku tarjolle.

(Halutessasi voit koristella kakun Pätkis-suklaalla, kuten kuvassa. Varaa sitä varten noin 100 g Pätkis-suklaata.)

keskiviikko 28. joulukuuta 2016

Vaaleat vanttuut

Tänä talvena on valmistunut neulomus jos toinenkin. Näiden lapasten neulominen oli pimenevissä illoissa yllättävän hankalaa: pätkävärjätyn Nalle-langan vaalein kohta ei tahtonut erottua valkoisesta Nallesta. Olisi melkein pitänyt siirtyä heiluttelemaan puikkoja kirkasvalolampun alle. Valmista kuitenkin tuli, vaikka monta pitkää taukoa pidinkin neulontatuokioiden välillä. Lopputulos on hempeän vaalea.

Lapaset on tehty Garn studion ohjeella Rainbow Mitts. Vasta lapasia neuloessani mieleeni tuli, että olen samaisella ohjeella neulonut jo aiemmin ystävälleni lapaset. Kaunis malli yhtä kaikki! Pidän näiden käsineiden pitkistä varsista, niin ei vilku paljas iho takin alta kurotellessakaan. Suosittelen etenkin talvipyöräilijöille!





lauantai 17. joulukuuta 2016

Tofu-cashew-kookoscurry

Tänä syksynä olen kokeillut monenmoisia vegaanisia reseptejä. Tässä niistä yksi. Intialaisen keittiön mausteet ovat ehdottomia lemppareitani, joten päätin kokeilla tehdä vegaanista currya.

Ohje on mukailtu tästä Maimin mokomin -blogin ohjeesta, lähinnä siksi, että kaapeistani ei aivan kaikkea sattunut tuolla sekunnilla löytymään.

Tärisyttävän hyvää.



Curry-mausteseos

2 tl korianterin siemeniä
2 tl juustokuminan siemeniä
¼ tl sinapin siemeniä
1 tl kuivattua chilirouhetta (minulla aika tulista sorttia)
8 kpl kokonaisia mustapippureita
¼ tl jauhettua kaardemummaa
½ tl jauhettua kanelia
2 tl jauhettua kurkumaa
2 tl jauhettua paprikaa

Hienonna mausteet morttelissa. Lisää valmiiksi jauhetut mausteet ja sekoita.


Tofu-cashew-kookoscurry

öljyä paistamiseen
250 g tofua
curry-mausteseosta (resepti yllä)
3 sipulia
4 valkosipulin kynttä
2 rkl tuoretta inkivääriä
3 porkkanaa
n. 3 dl kasvislientä (tai niin paljon, että porkkanat peittyvät)
1 prk kookosmaitoa
2 tl fariinisokeria
2 rkl sitruunamehua, tuoreesta sitruunasta
(suolaa tarvittaessa)
1 prk tomaattisosetta (n. 2-3 rkl)

cashew-pähkinöitä, muutama kourallinen
pinnalle tuoretta basilikaa
keitettyä basmatiriisiä


Kuutioi tofu. Hienonna sipuli, valkosipuli ja inkivääri. Kuutioi porkkana.

Kuumenna tilkka öljyä isossa kattilassa ja paista tofukuutioita muutaman minuutin ajan, kunnes ne ovat rapeita ja kullanruskeita. Siirrä tofu syrjään odottamaan. Lisää kattilaan hieman öljyä ja ruskista sipulia. Lisää kattilaan curry-mausteseos, valkosipuli ja inkivääri. Kuullota, kunnes mausteet tuoksuvat. Lisää kattilaan porkkanat ja kasvislientä niin paljon, että porkkanat peittyvät. Anna kastikkeen kiehua kunnes porkkanat ovat pehmenneet. Soseuta seos sauvasekoittimella tasaiseksi.

Siirrä seos takaisin kattilaan ja lisää sekaan kookosmaito, tomaattisose, sokeri ja sitruunamehu. (Jos kastike vaikuttaa liian paksulta, lisää tilkka vettä tai kasvislientä). Lisää tofu ja cashew-pähkinät seokseen. Lisää tarvittaessa suolaa. Keittele tovi matalalla lämmöllä. Kastikkeen maku paranee hautuessaan. Koristele valmis kastike cashew-pähkinöillä ja tuoreilla yrteillä. Tarjoa keitetyn basmatiriisin kanssa.




perjantai 16. joulukuuta 2016

Pupureppu (DIY)

Siskontyttäreni täytti hiljan kolme vuotta. Jumppapäivinä neiti on joutunut kilvan pakkaamaan tossut veljensä kanssa yhteiseen reppuun, mutta eipä enää! Maailman parhaan tädin pokaalia kiillotteleva Kisse-täti ommella surrutteli neidille söpöäkin söpömmän pupurepun.

Idea lähti tästä Sew Much Ado -blogin reppusöpöläisestä, mutta enpä tuon blogin ohjetta juuri noudatellut, sillä olin ehtinyt tekemään Villa & Villa -blogin ohjeilla jo yhden aikuisten repun. Summittaiset mitat kuitenkin sieltä otin.

Päällikankaan hankin Eurokankaasta (noin 30 sentin pala), loput tarvikkeet löytyi omasta takaa. Tekoturkista on jäljellä vielä ala- ja yläasteaikaisilta pehmoleluinnostuskausilta. Silloin tuli muutama nalle, lehmä ja possu ommeltua!

Korvien kohdalla ompelukone hieman yski, kun kangaskerrosten paksuus alkoi olla äärirajoilla. Muutoin oli oikein kiva ommeltava! (Kuvissa repun hihnojen päät on vielä sulattamatta, älkää antako sen häiritä.)




torstai 15. joulukuuta 2016

Valohimmeli (DIY)

Törmäsin sattumalta kaupassa alehyllyssä pönöttäviin paksuihin pilleihin - ja siitä se sitten lähti. Paketissa oli mustia ja läpinäkyviä tavallista paksumpia suoria 20-senttisiä mehupillejä, jotka huusivat päästä himmeliksi. Seitkytäviis senttiä.

Himmeliohjeita on netti pullollaan, joten sitä en nyt enää tässä sen enempää ohjeista. Kasasin timantin muotoisen himmelini ensin ohuella metallilangalla (pysyy ojennuksessa). Pisimmät osat ovat 20-senttisiä, vaakapillit 10-senttisiä ja alaosan pillit 12-senttisiä.

Lopuksi pujottelin ohuen led-valolankasarjan pilleihin sisään. Paristoilla toimivassa valosarjassa on lamppuja 40 kappaletta viiden sentin välein. (Omani ostin Tokmannilta alle kuudella eurolla.) Aivan jokaiseen pilliin valoja ei riittänyt, mutta haitanneeko se.

Sanomattakin kai selvää, että inspiraation lähteenä toimi TaitoShopin valohimmeli. Pitäisikö vielä muutama timantti tuohon ripustaa?



tiistai 27. syyskuuta 2016

Varaslähtö jouluun: maukkaat lanttu- ja porkkanalaatikot

Nyt ei voi syyttää tämän neidin toimineen viime tingassa. Tuvassa pistettiin nimittäin jouluruuat tulille jo syyskuussa.

Kaikilla taitaa olla niitä suvussa kiertäviä takuuvarmoja joulureseptejä, joita ilman joulua ei vain tule. Meilläkin mamman tekemä imelletty perunalaatikko on tuntunut olevan vähintäänkin hämäläis-pohjalaista salatiedettä, jonka toteuttamiseen satakuntalaisella ei ole ollut mitään asiaa.

Viime vuonna minulla ja siskollani oli vankkana aikomuksena tehdä kaikki jouluruuat itse, mutta eipä siinä viikko ennen joulua sitten ruvettu enää itse harjoittelemaan lanttu-, porkkana- ja perunalaatikon loihtimista (emmekä halunneet Saarioisten äitien tekemää ruokaa, joten maksoimme laatikoista yhteensä monta kymmentä euroa). Mutta nyt, nyt aloitimme hyvissä ajoin näin syyskuussa!

Olisi pitänyt jo viime vuonna rohkaistua, sillä meistä tuli mestareita ihan harjoittelemattakin. En ole nimittäin koskaan syönyt yhtä hyvää lanttu- ja porkkanalaatikkoa. Jottei reseptejä tarvitse ensi kerralla metsästää internetin ja reseptikirjojen syövereistä, ovat ne nyt täällä hyvässä tallessa. (Valmiista lootista ei ole tällä kertaa kuvia (koska yö), mutta kyllä te tiedätte, miltä valmis lanttulaatikko näyttää.)

Seuraavana haasteena on maailman paras imelletty perunalaatikko. Pysykää linjoilla!



Hieno lanttulaatikko
(aavistuksen muokattu mammani reseptistä, joka on peräisin herralta nimeltä Erik Haack)

n. 1 kg lanttua
2 munaa
100 g voita
2 dl kermaa
1 dl siirappia
1/2 tl valkopippuria
1/2 tl inkivääriä
1/2 tl muskottikukkaa
korppujauhoja
voita

Kuutioi kuorittu lanttu noin peukalonpään kokoisiksi paloiksi ja keitä pehmeäksi. Survo esimerkiksi sauvasekoittimella tasaiseksi soseeksi. Lisää lämpimään soseeseen pehmeäksi vatkattu voi, keskenään kevyesti vatkattu kerma ja muna sekä mausteet.

Lusikoi seos voideltuihin vuokiin (yhteensä noin 2 litraa). Kuvioi pinta painemalla lusikan kärjellä. Ripottele pinnalle korppujauhoja niin, että sose peittyy kokonaan. Veistele pinnalle reilusti voinokareita.

Mitä hitaammin lanttulaatikko paistuu, sitä maukkaampi siitä tulee. Paistoimme laatikkoa muutaman tunnin noin 150 asteessa uunin keskitasolla.





Hellasoturin porkkanalaatikko 
(resepti peräisin täältä)


1 l täysmaitoa
2 dl puuroriisiä
500 g kotimaisia porkkanoita
2 munaa
1/2 tl valkopippuria
2 tl suolaa
1 dl siirappia
korppujauhoja
voita


Aloita koko lysti keittämällä riisistä ja maidosta puuro. Muista hämmennellä ahkerasti, ettei maito pala pohjaan.

Paloittele kuoritut porkkanat ja höyrytä kypsiksi. Survo tasaiseksi soseeksi esimerkiksi sauvasekoittimella.

Lisää riisipuuron joukkoon porkkanasose, munat, suola ja valkopippuri. Sekoita tasaiseksi, mutta älä vatkaa. Lisää siirappi ja tarkista maku. Seoksen pitäisi olla makea mutta samalla suolainen. Lisää suolaa tai siirappia sen mukaan, kumpaa mielestäsi tarvitaan.

Kaada seos vuokiin (seos on ennen paistoa huomattavasti löysempää kuin edellä olevan reseptin mukaan tehty lanttulaatikko). Pidä huolta, että laatikosta ei tule liian paksu. Ripottele pinnalle korppujauhoja sen verran, että pinta peittyy. Veistele pinnalle voikokkareita ja paista laatikoita uunin keskitasolla 200 asteessa noin tunti.


lauantai 3. syyskuuta 2016

Arvonnan voittaja

KUI Designin Kartta-pellavapyyhe on nyt arvottu! Oli hauska lueskella teidän suhdettanne Turkuun. Ihana kaupunki yhtä kaikki!

Sen pidemmittä puheitta asiaan. Voittaja on...


Onnittelut Hennalle. Lähetän sinulle piakkoin sähköpostia!



torstai 25. elokuuta 2016

Näsinneula-tuolin verhoilu (ja KUI Design -arvonta!)


Pitkällisen odotuksen jälkeen tuoli on kuin onkin vihdoin valmis. Kunnostusprojektin viimeinen osa, verhoilu, osoittautui pitkällisemmäksi projektiksi kuin osasin odottaa.

(Projektin ensimmäiseen osaan voit tutustua täällä, toiseen täällä ja kolmanteen täällä.)

Aikani tuskailin Porin huonoa verhoilukangasvalikoimaa. Kiersin kaikki (kaksi) porilaiset kangaskaupat tuloksetta. Kävin muutamassa verhoiluliikkeessä tuloksetta. Olin jo hilkulla tilata verhoilukankaan rapakon toiselta puolelta Yhdysvalloista.

Onneksi ymmärsin olla menemättä merta edemmäs ka... kangaskauppaan. Koska iso osa sydämestäni sykkii yhä entiselle kotikaupungilleni Turulle, keksin kysyä turkulaiselta KUI Designilta mahdollisuutta tilata tuolin verhoilukankaaksi heidän valikoimaansa kuuluvaa vanhaa Turun karttaa (vuodelta 1837). Oikean kokoista palaa ei ollut valmiina, mutta tytöt painoivat varta vasten sopivan palan* verhoilua varten. Mahtavaa palvelua!

Siinä se nyt sitten on – valmis Näsinneula-tuoli!




Istuinosan pehmusteena on sentin verran vaahtomuovia ja kankaan ja vaahtomuovin välissä vielä levyvanua, joka pitää kankaan hyvin paikoillaan. Vaahtomuovin liimasin suihkutettavalla maalilla puun pintaan, ja lopuksi naputtelin koko komeuden istuinosaan kiinni verhoiluun tarkoitetuin nupinauloin.
Tuolista tuli, noh, kuta kuinkin täydellinen. Melkein kuin uusi
Kiitos ja kumarrus KUI Designille!



  
Nyt sinullakin on mahdollisuus saada pala Turkua kotiisi, sain nimittäin mahdollisuuden arpoa osallistujien kesken KUI Designin Kartta 1837-pellavapyyhkeen! 
Osallistuminen on helppoa: kerro, millainen suhde sinulla on Turkuun. Mainitse kommentissa myös, haluaisitko voittaessasi mieluummin mustan vai valkoisen pyyhkeen. Jätä lisäksi sähköpostiosoitteesi, jotta voittajaan saadaan helposti yhteyttä. 
Aikaa osallistua on viikko (1.9. asti), voittaja arvotaan perjantaina 2.9.

P.S. KUI Designin myymälä sijaitsee Turussa Läntisellä rantakadulla historiallisessa Fortuna-korttelissa. Kannattaa ehdottomasti poiketa!---*Verhoilukangas saatu KUI Designilta bloginäkyvyyttä vastaan.

keskiviikko 10. elokuuta 2016

Reppu Normaali (DIY)

Facebookin Ompeluelämää-ryhmässä vallitsee reppuvillitys. Aikani muiden upeita tekeleitä seurattuani päätin itsekin ryhtyä tuumasta toimeen. Apunani käytin Villa & Villa -blogin kuvitettua ohjetta.

Repun mustavalkoinen kangas on 50 sentin kirpparilöytö. Aikaisemmassa elämässään reppukangas oli paneeliverho. (Ihan vain tiedoksi, että yhdestä paneeliverhosta jäi vielä jäljelle kolmisenkymmentä senttiä.) Muutoin en kaupoilla käynyt: vuorikangas oli vanha lakana, neppari arkistoerää, kovikehuopa jämäpala vuosien takaisesta patakinnasprojektista ja kahteen suuntaan aukeava vetoketju on purettu vanhasta läppäripussista (josta neopreenikangas käytettiin kuusi vuotta sitten tähän kameralaukkuun). Hintaa materiaaleille tuli siis tasan 50 senttiä.

Tähän reppuun mahtuu passelisti 13,3-tuumainen läppäri ja paljon paljon muuta. Jos uuden repun vielä väkerrän, teen etutaskusta suuremman ja käytän vahvempaa tukikangasta. (Nyt siis käytin sellaista tukikangasta, jota nyt vain sattui kaapista löytymään). Seuraavaan reppuun tulee myös pidemmät hihnat ja vahvistettu pohja ja selkäosa.




maanantai 27. kesäkuuta 2016

Tuoli nimeltä Näsinneula (kunnostusprojektin osa 3)

Tuoli nimeltä Näsinneula oli hionnan ja pesun jälkeen vielä kovin alaston ja kolhuinen (kunnostusprojektin ensimmäiseen osaan voit tutustua täällä ja toiseen osaan täällä). On siis aika pistää suti heilumaan!

Koska pöydänkunnostusprojektista oli jäänyt roimasti valkoista puuvahaa yli, päätin käsitellä myös tuolin puuosat samaisella vahalla (nollabudjetti ja sitä rataa). Ainakin puupinta saa nyt osakseen hieman hoivaa ja hellänpitoa. Vahan levitin tälläkin erää ohuella vaahtomuovisiveltimellä, jolla maalikerroksesta saa riittävän ohuen. Aloitin kyllä hommat tavallisella siveltimellä, mutta ei, ei siitä mitään tullut. Vaahtomuovisivellin ja vaha yhteen soppii. 

Kaksi kerrosta vahaa, ja tuoli alkoi näyttää aivan erilaiselta (kuvassa tosin vasta yksi kerros) Toisaalta olisi ollut kiva jättää puuosat puun värisiksi, mutta puunsyistä hohkava vanha musta maali sai minut lopulta päätymään peittävämpään vaihtoehtoon. Tällä mennään!


Nahan paikkaus


Kun olin huomannut, että nahkaosa on aivan rei'illä, ryhdyin etsimään ratkaisua tilanteen korjaamiseen. Kyselin paikalliselta suutarilta vinkkejä, mutta vedin vesiperän. Lopulta bongasin netistä tällaista nahan paikkaamiseen tarkoitettua ainetta, ja minähän pistin tilaten. Ei ollut mitään muuta menetettävää kuin valmiiksi reikäinen selkänoja. 

Suutarilta ostin mustaa nahkamaalia, jolla päätin nahkaosan maalata. Samaisella nahkamaalilla värjäsin myös tuota nahanpaikkausainetta hieman tummemmaksi, jotteivät paikkauskohdat loistaisi aivan valtavasti maalin alta.

Pesin nahkaosan huolellisesti nahanpuhdistusaineella ennen paikkausurakkaa. Lisäsin paikkausainetta reikäkohtiin ohuin kerroksin, välillä kovetin ja kuivasin paikkausainetta hiustenkuivaajalla.

Suurin reikä (ja palkeenkieli) oli käsinojassa. Aiemmin se näytti siis tältä. Monta kerrosta mönjää tuo vaati, mutta lopulta reikä oli niin täynnä, että olin tyytyväinen.




Nahan maalaus


Nahan maalaamiseen käytin suutarilta ostamaani mustaa nahkamaalia. Maali kuivui niin nopsaan, että siinä piti olla melkoisen ripeä liikkeissään. Maali kupli ja meinasi jättää rantuja. Ihan hyvä siitä lopulta kuitenkin tuli.

"Ihan ku ei ois koskaan maalattukaan!", sano.



Siinä se sitten on. Verhoilua vaille valmis. Viimeistä postausta saadaankin odotella tovi, sillä tilaamani verhoilukangas saapuu vasta heinäkuun lopussa. Iih, en malta odottaa!



torstai 23. kesäkuuta 2016

Tuoli nimeltä Näsinneula (kunnostusprojektin osa 2)

Kun tuoli nimeltä Näsinneula oli saatu riisuttua (kunnostusprojektin ensimmäiseen osaan voit tutustua täällä), oli aika ryhtyä hiomaan puupintoja. Tämä on aina yhtä jännittävä vaihe, kun ei tiedä, mitä maalikerroksen alla odottaa.

Tämän tuolin maalipinnan alta paljastui mitä ilmeisimmin saarnipuuta. Mikään puuasiantuntija en ole, mutta ainakin syyt muistuttivat kovasti biljardikeppien puukuviota. Syyt olivat imeneet maalia syvyyksiinsä ja puussa oli jos jonkinmoisia vekkejä siellä täällä. Puussa oli jälkiä myös kosteusvaurioiden seurauksena. Aivan sileäksi en edes yrittänyt puuta saada: vanha tuoli saa myös näyttää elämää nähneeltä.

Nahkaisen selkänojan putsasin marseillesaippualla. On se kyllä ihme ainetta. Kuvissa aurinko nyt antaa hieman anteeksi virheitä, mutta ihmeen hyvin sillä sai maaliroiskeetkin nahasta sienen avulla hangattua. Reikäiseksi nahka silti jäi, vaikka muuten muuttuikin hämmästyttävän hyvännäköiseksi.

Seuraavaksi maalaus ja nahan paikkaus! Pysykää linjoilla!