Tuoli nimeltä Näsinneula (kunnostusprojektin osa 3)

Tuoli nimeltä Näsinneula oli hionnan ja pesun jälkeen vielä kovin alaston ja kolhuinen (kunnostusprojektin ensimmäiseen osaan voit tutustua täällä ja toiseen osaan täällä). On siis aika pistää suti heilumaan!

Koska pöydänkunnostusprojektista oli jäänyt roimasti valkoista puuvahaa yli, päätin käsitellä myös tuolin puuosat samaisella vahalla (nollabudjetti ja sitä rataa). Ainakin puupinta saa nyt osakseen hieman hoivaa ja hellänpitoa. Vahan levitin tälläkin erää ohuella vaahtomuovisiveltimellä, jolla maalikerroksesta saa riittävän ohuen. Aloitin kyllä hommat tavallisella siveltimellä, mutta ei, ei siitä mitään tullut. Vaahtomuovisivellin ja vaha yhteen soppii. 

Kaksi kerrosta vahaa, ja tuoli alkoi näyttää aivan erilaiselta (kuvassa tosin vasta yksi kerros) Toisaalta olisi ollut kiva jättää puuosat puun värisiksi, mutta puunsyistä hohkava vanha musta maali sai minut lopulta päätymään peittävämpään vaihtoehtoon. Tällä mennään!

Nahan paikkaus

Kun olin huomannut, että nahkaosa on aivan rei'illä, ryhdyin etsimään ratkaisua tilanteen korjaamiseen. Kyselin paikalliselta suutarilta vinkkejä, mutta vedin vesiperän. Lopulta bongasin netistä tällaista nahan paikkaamiseen tarkoitettua ainetta, ja minähän pistin tilaten. Ei ollut mitään muuta menetettävää kuin valmiiksi reikäinen selkänoja. 

Suutarilta ostin mustaa nahkamaalia, jolla päätin nahkaosan maalata. Samaisella nahkamaalilla värjäsin myös tuota nahanpaikkausainetta hieman tummemmaksi, jotteivät paikkauskohdat loistaisi aivan valtavasti maalin alta.

Pesin nahkaosan huolellisesti nahanpuhdistusaineella ennen paikkausurakkaa. Lisäsin paikkausainetta reikäkohtiin ohuin kerroksin, välillä kovetin ja kuivasin paikkausainetta hiustenkuivaajalla.

Suurin reikä (ja palkeenkieli) oli käsinojassa. Aiemmin se näytti siis tältä. Monta kerrosta mönjää tuo vaati, mutta lopulta reikä oli niin täynnä, että olin tyytyväinen.

Nahan maalaus

Nahan maalaamiseen käytin suutarilta ostamaani mustaa nahkamaalia. Maali kuivui niin nopsaan, että siinä piti olla melkoisen ripeä liikkeissään. Maali kupli ja meinasi jättää rantuja. Ihan hyvä siitä lopulta kuitenkin tuli.

"Ihan ku ei ois koskaan maalattukaan!", sano.

Siinä se sitten on. Verhoilua vaille valmis. Viimeistä postausta saadaankin odotella tovi, sillä tilaamani verhoilukangas saapuu vasta heinäkuun lopussa. Iih, en malta odottaa!