Voiko takkia rakastaa? Ehkä vähän? Moni pystyy varmaan samastumaan siihen onnellisuuden puuskaan, kun löytää jonkin täydellisesti istuvan vaatekappaleen. Sellaisen vaatekappaleen, josta on valmis maksamaan vähän enemmän kuin budjetti todella antaisi periksi. Sellaisen vaatekappaleen, jota ei haluaisi ottaa pois päältään. Kuvan villakangastakki on sellainen vaatekappale.
Silmää miellyttävän, mukavan, hyvin istuvan, laadukkaan ja hinnaltaan varteenotettavan villakangastakin löytäminen tuntui mahdottomalta tehtävältä. Miksi kaikki neuleet ja "villakangastakit" on nykyään tehty akryylistä? En voi sietää akryyliä. Benettonilta onneksi löytyi pari vuotta sitten takki, jonka villakankaasta jopa 80 prosenttia on villaa. Pysyi tyttö hyvin lämpimänä takin sisällä.
Takin vuori oli kuitenkin tehty valmistusvirheellisestä kankaasta (ammattilaisten mukaan värjäys on saattanut epäonnistua), ja se ei kestänyt kuukautta pidempään käytössä. Kävipä takki jo kerran ompelimossa korjautettavanakin Benettonin piikkiin, mutta vuori meni seuraavana talvena uudelleen rikki niistä kohdista, joita ei ollut paikattu. Viime viikolla päätin vaihtaa takkiin täysin uuden vuorin, sillä alkuperäinen vuorikangas oli palanut puhki aivan läpikotaisin.
En ollut koskaan aiemmin ommellut takkiin vuoria. Mielenkiintoinen projekti! Täytyi miettiä monta työvaihetta eteenpäin, jotta lopputulos oli mahdollisimman siisti. Purin vanhan vuorin takista, ja käytin sitä kaavana, kun leikkasin uutta kangasta. Ompelin ensin vuorin osat yhteen. Sen jälkeen ompelin vuorin hartialinjan kiinni villakankaaseen, sitten etusaumat ja lopuksi helman. Helmaan jätin kääntöaukon, jotta sain ompeleet hyvin piiloon.
Eurokankaan myyjän avulla valitsin takkiin uuden vuorikankaan. Kovin ryppyyntyväistä tuo on, mutta onneksi se on vain vuori. Takki sujahtaa päälle ihan noin vain, kun vuorikangas on niin siloista!
Ja tehän ette sitten huomanneet kuvien taustalla olevia keskeneräisiä projekteja. Hys!
Onpa hyvännäköinen takki! Mulla on kans ikuisuusprojektina löytää kunnollinen, hyvin istuva, hyvännäköinen ja mukavan tuntuinen villakangastakki, projekti jatkunut jo pari vuotta tuloksetta. Ehkä muakin joskus lykästää tän asian kanssa. :D
VastaaPoistaTulin taas ihan huippuiloiseksi nähdessäni, että joku näkee vaivaa ja korjaa vaatteen, eikä heitä takkia roskikseen reikiintyneen vuorikankaan takia :) Kurja juttu sinänsä, että muuten laadukkaan oloiseen takkiin on ommeltu alkujaan heikkolaatuinen vuorikangas.
VastaaPoistaNykyisin on tosi vaikeaa löytää takki, jossa sekä päälli- että vuorikangas olisivat laadukkaat. Mä metsästin monta vuotta tyyliini sopivaa villakangastakkia, jonka keinokuituprosentti olisi siedettävä. Vuosi sitten äitini ei enää kehdannut päästää mua pikkujouluihin vanhassa, puhkikuluneessa takissani, joten hän talutti mut Halosen tätivaateosastolle - siis sinne nurkkaan, jonne en ikinä olisi ennakkoluulojeni takia muuten eksynyt. Nolona totesin, ettei kaikki vaatteet suinkaan olleet tätimäisiä, vaan itse asiassa kivoja ja nuorekkaita takkeja oli tarjoilla liikaakin. Lisäksi takkien materiaalit täyttivät vaatimukseni. Lopulta valitsin hyvin perinteisen mustan villakangastakin, joka istuu hyvin ja on ommeltu laadukkaasti hyvästä villakankaasta. Päällikangas takissani on 70% villaa, 20% polyesteriä ja 10% kashmirvillaa. Jokainen sauma oikein huokuu laatua. Vuorikankaaseen kiinnitin aiempien huonojen kokemusteni takia tosi paljon huomiota. Takkini vuori on ehtaa polyesteriä, mutta kangas on nähtävästi lajissaan niin laadukasta, ettei edes farkkujen niitit ole hiertänyt sitä pilalle. Takin aluperäinen hinta oli muistaakseni n. 200 euroa, mutta me löysimme takin ale-rekistä n. 170 euron hintaan. Jos olisimme voineet odottaa pari viikkoa pidempään joulun jälkeisiin ale-myynteihin saakka, takin olisi varmasti saanut vielä halvemmalla. Esim. Zaran "villa"kangastakit maksavat sunnilleen saman verran kuin tämä mun takkini, mutta Zaran takit ovat laadultaan huonompia. Ainoa ärsyttävä asia takissani on, ettei sen valmistusmaata lukenut missään. Muistan metsästäneeni valmistusmaata netistä, ja lopulta sain edes sen verran tietoa kasaan, etten epäile lasten ommelleen takkia kasaan jossain hikipajassa, mutta hiukan tuo valmistumaan puuttuminen harmittaa edelleen.
Joo, mäkin kiersin kaikki mahdolliset tätiosastot silloin eikä vain tahtonut takkia löytyä. Muistan sanoneeni piiiitkän kauppakierroksen jälkeen, että "käydään vielä Benettonilla". Siellä se sitten oli :)
VastaaPoistaNyt takissa on viskoosisatiinista tehty vuori. Toivottavasti kestää käytössä. Ainakin kangas on tukevamman oloista kuin aiempi.
Hatunnoston arvoinen suoritus! Kyllä kannatti!
VastaaPoistaItse ostin Ellokselta villakangastakin joka vastasi täysin kuvitelmiani täydellisestä takista, jossa on jokin juju(se on kaulus). Harmikseni huomasin tänä talvena että päällikangas värjää! Takki on siis musta ja niin on sinapinkeltainen käsilaukkunikin:(
Tuollaiset yllätykset ovat aina ikäviä. Villakangastakkia ei voi edes vesipestä, että saisi pahimmat värit vuotamaan pois. Luulisi kyllä, että villakankaan villat värjättäisiin ennen kankaan kutomista niin, että värinpäästöongelmaa ei tulisi.
VastaaPoistaHei! Kiva kuulla ja lukea! Minulla on kirpparilta ostettu vaalea villakangastakki, josta saan aina kehuja, ja tykkään siitä itsekin paljon. Sen vuori vain alkaa olla risa, ja haaveilen korjaavani sen. Tässä oli hyviä ajatuksia.
VastaaPoistaHaluaisin
- kauniin värisen vuorin, valkoisen, kermanvärisen, hennon roosan
- ehkä oikeasta silkistä
- ehkä neppareilla kiinnitettävän - sitten voin pestä ja silittää sen erikseen.
Koulutyttönä minulla oli tummanharmaa talvitakki jossa oli punainen skottiruudullinen vuori ja kaulahuivi samasta kankaasta.
Lopuksi kurikkalainen sanonta:
Kurikasta kotoosin, kropsua eväsnä ja akkaan verhasta (vaatteesta) takin foori.