Ollaan vaan ja bussaillaan

Kyllä sitä toisinaan joutuu pohtimaan, että minkälaisen tädin Suomen eskarit ja iltapäiväkerhot ovatkaan menettäneet, kun teippaan ja leikkaan pahvinpalasia monta tuntia ihan intoa pinkeänä. Oliskohan musta sittenkin pitänyt tulla kerhotäti?

Saanko esitellä teille lomaviikon ensimmäisen päivän ensimmäisen aikaansaannokseni: sydämellinen pahvibussi. Niin mikä? No pahvi! Pahvista tehty bussi.

No joo, en minäkään tuota lasivitriiniin paraatipaikalle ajatellut laittaa. Kyseessä on veljeni häihin väkerretty bensakolehtilipas, sillä kyllä hyvää hyvyyttään häävieraita kuljettava linja-autokuski ansaitsee itselleen vähintäänkin bensarahat muutaman tunnin ajeluista. Kyllähän ne rahat voisi sujauttaa vaikka muovipussiin, mutta multa nyt tunnetusti lähtee toisinaan bussi käsistä.'

Lähtökohtana oli siis tämä viinilasien pakkausmateriaali. Siinä se lojui viikon keittiönpöydällä odottamassa väkerrysintoani. Se iski sitten maanantaiaamuna.

Pian keittiöpöydällä komeili tällainen hahmotelma.

Siihen sitten vähän maalarinteippiä, putkiteippiä sekä valkoista ja mustaa kontaktimuovia. Koristeeksi jos jonkinlaista washiteippiä ja tarraa. Puhekupla- ja sydäntarrat löysin pari viikkoa sitten pilkkahintaan Tigerista, sitähän meinasit juuri kysyä.

Koskaan ikinä milloinkaan ei saa heittää pois mitään, etenkään vanhan kajal-kynän korkkia, jos meinaa itselleen pahvibussin rakentaa. Siitä meinaan tuli oiva pakoputki.

Renkaat ovat mustalla putkiteipillä päällystetyn talouspaperirullan puolikkaat. Valkoinen kontaktimuovi on pohjana, mustasta kontaktimuovista sai just hyvät ikkunat. Tätä bussia ei muuten rakennettu viivottimen tarkkuudella: vapaalla kädellä leikkelin kaiken ja teippasin kasaan. Kaikki on vinksin vonksin tai ainakin heikun keikun.

Toivottavasti pahvibussi kerää hääbussissa katseiden lisäksi myös rahaa. Nami nami ja busi busi.

--

P.S. Muistakaa osallistua arvontaan, jos ette niin ole vielä tehneet!