Kristalleja ja hopealankaa

Nikkeliallergikon koruvalikoima on kovin pieni - ellei ryhdy itse hommiin tai pulita valmiista koruista pientä omaisuutta. Syksyllä päätin vihdoin kokeilla, miten meikätytöltä sujuu hopean työstäminen. Kävin kansalaisopiston hopeakorukurssin, jossa pääsin kokeilemaan hopealangan muotoilua pihdein ja veivein. Lisäksi osallistuin vielä paikallisen kultasepän yksityiskurssille joulun alla. Näiden tuokioiden aikana sain aikaiseksi tehtyä itselleni hopealangasta neljä rannekorua, kolme sormusta sekä muutaman parin korviskoukkuja.Monet muut kurssilaiset olivat alalla jo konkareita. Rouvilla oli mukanaan omat pakit täynnä korunippeliä, pihtejä, veivejä ja sahoja. Kurssilla näytettiin kuitenkin meille noviiseille kädestä pitäen, miten hopealangasta saadaan veivattua "vieteripötköjä" ja niistä sahattua hopeisia lenkkejä. Meille opetettiin, miten lenkkejä linkitetään oikeaoppisesti toisiinsa, ja ohjeistettiin tekemään hieman monimutkaisempiakin koruviritelmiä.

 

Tällaiset kapistukset kurssilla lyötiin nokan eteen: ruuvipenkki, veivi, hopealankaa ja saha. Hopealankaa veivattiin ruuvipenkissä tuollaisen kammen ympärille, minkä jälkeen "vieteripötkö" sahattiin yhdeltä reunalta poikki, jotta saatiin aikaiseksi pieniä, yhtä suuria lenkkejä. Siellä me sitten silmä kovana pistimme korupihdeillä niksutellen ja naksutellen.

Kuningasketju siitä lopulta syntyi.

Pitäisi enemmän mennä kokeilemaan uusia käsityön muotoja vastaavanlaisille kursseille. Onkohan ensi syksynä vihdoin aika mennä kutomaan mattoja?