Makoilin lattialla, selvittelin sotkuja ja pyörittelin keriä. Tämä viikko meni punaisen langan selvittämisessä, ensi viikolla jatkan sinisen kuteen selvittelyä. Pian pääsee koukkuamaan, se käykin sitten ihan lihaskuntotreenistä.
lauantai 13. lokakuuta 2012
Suorin vartaloin kerien
Tätä kudetta saadakseni ei pitänyt kaivaa kuvetta. Löysin kotikotoa vintiltä viisikiloisen trikookuderöykkiön. Ensin sieltä ei meinannut löytyä päätä eikä häntää, mutta äkkiä langanpäitä ja -häntiä olikin jo niin monta, ettei tiennyt, mistä langasta ottaisi kiinni ja vetäisi.
Makoilin lattialla, selvittelin sotkuja ja pyörittelin keriä. Tämä viikko meni punaisen langan selvittämisessä, ensi viikolla jatkan sinisen kuteen selvittelyä. Pian pääsee koukkuamaan, se käykin sitten ihan lihaskuntotreenistä.
Makoilin lattialla, selvittelin sotkuja ja pyörittelin keriä. Tämä viikko meni punaisen langan selvittämisessä, ensi viikolla jatkan sinisen kuteen selvittelyä. Pian pääsee koukkuamaan, se käykin sitten ihan lihaskuntotreenistä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Hauskasti kerrottu juttu! Mielenkiinnolla odotan, mitä tuleman pitää.
VastaaPoistaItsekin oon joskus tuollaista kasaa joutunut selvittelemään, on siinä kyllä hommaa eli tsemppiä sulle! :)
VastaaPoistaHaastoin sinut listaamaan kymmenen lempiasiaasi täällä: http://minaitte.net/2012/10/14/lempiasioita/ :)
VastaaPoistaMaca: Kiitos! En vielä itsekään tiedä tarkalleen, mitä kuteista syntyy, mutta eiköhän se siinä sitten koukku kädessä selviä :)
VastaaPoistaPetra Ilona: Tuon kuteen selvittäminen on tuhat kertaa mukavampaa kuin villalangan selvittäminen. Ne lankaröykkiöt odottavat tuolla jotain koskaan saapumatonta zen-hetkeä :)
Inka: Kiitos haasteesta! Olen maailman huonoin näihin haasteisiin ja tunnustuksiin vastaamaan, mutta yritän ehtiä pohdiskelemaan näitä juttuja! :)
Löysin vasta blogiisi, ja onpas ihania juttuja täynnä! Jään seurailemaan :)
VastaaPoistaTervetuloa!
VastaaPoista