Kehys on kirpparilta ostettu ja edelliskesänä maalaustalkoissa maalattu. Nostin taustalevyä lasista laittamalla kehyksen nurkkiin pienet korkinpalaset. Lopuksi siistin reunat washi-teipillä kehysten takaa. Dymo yski moisia sanoja kirjoittaessa, mutta rosoisuus sopii aiheeseen. Tupakka puolestaan on taannoin takavarikoitu.
Jos muuten mustasta huumorista pitää, niin suosittelen Jonathan Tropperin romaania Kuinka lähestyä leskimiestä (2009). Myös Seitsemän sietämättömän pitkää päivää (2011) alkaa harvinaisen koukuttavasti, lopusta en osaa vielä sanoa juuta enkä jaata. Ihanan absurdi mutta todenmukainen tapa käsitellä surua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Psst! Kiva, että kävit vierailulla blogissani. Ilahduttaisitko minua vielä kommentoimalla näkemääsi ja lukemaasi?