Piirustuskassista pannulapuiksi

Lauantaina ompelin pitkästä aikaa jotain pientä. Itselleni ei ole aikaa ommella juuri mitään, mutta ystäville haluan aina antaa lahjaksi jotain käsintehtyä. Hetken tuparilahjavaihtoehtoja pohdittuani päädyin lopputulemaan, että pannulappuja tai patakintaita ei ole koskaan liikaa. Ahkerasti kokkailevan kintaat ovat jatkuvasti pesussa.


Tiesin ystäväni suorastaan rakastavan keltaista. Äitini oli sattumalta aiemmin viikolla tyhjentänyt ja pessyt vanhan keltakuvioisen piirustuskassinsa, jota kuusikymmenluvun koulutyttönen on olallaan kantanut kotoa kouluun ja takaisin. Kassi saikin nyt uuden elämän pannulappuina.

Istuin tovin jos toisenkin keittiönpöydän ääressä miettien miten kangas täytyy taitella, jotta selviän mahdollisimman vähillä saumoilla ja lopputuloksesta tulee siisti. Perusteellisen suunnittelun ansiosta vikatikeiltäkin säästyttiin. Netti on varmasti pullollaan vastaanvanlaisia viritelmiä, mutta aivonystyröilleni teki ihan hyvää joutua välillä hahmottelemaan avaruudellisia muotoja.

Kaikki käytetty materiaali (kankaat, vanu ja langat) löytyi äidin komeroista. Samoja materiaaleja riittäisi vielä toiseen pannulappupariin, joten saatanpa hurrauttaa piankin lisää näitä, kun malli on jo kehiteltynä. Toisella puolella pannulappua on näppärät taskut sormille. Jos taskuja ei halua käyttää, niin pannulappuja voi käyttää ihan perinteiseenkin tapaan. Harjoitus tekee mestarin, sillä tällä kertaa ymmärsin jopa sujauttaa ripustuslenksut saumojen väliin jo nuppineulavaiheessa. Niiden tekemiseen hyödynsin muuten kangaskassin kahvoja.

--

Pahoittelen rumia kuvia. Syytän kuvausolosuhteita (= pimeä muuttokaaos). Päivänvalo, missä olet?