Kukkahärpäkkeitä

Viikonloppuna juhlittiin ystäväni pienimuotoisia polttareita. Polttariporukalle piti saada se jokin yhtenäistävä asuste, tällä kertaa päädyimme hiuspantoihin. Päivänsankarille koristetta laitettiin luonnollisesti tuplasti enemmän kuin muille polttariporukkalaisille.

Valkoiset kukat kiepsautin kirpparilta löydetystä verhokapasta. Leikkasin kankaasta pitkän suirun, taitoin sen pituussuunnassa keskeltä ja rypytin suirun kukan muotoon "terälehtien" alareunasta käsin ommellen. Suikaleen leveyttä säätämällä saa vaikutettua "terälehtien" pituuteen ja suikaleen pituutta muuttamalla saa vaihdeltua valmiin kukan kokoa. Asettelin kukan alle vanhaa mustaa pitsiä ja väriä tuomaan pujautin muiden härpäkkeiden joukkoon kellertävää asetaattikangasta ikään kuin lehdiksi. 

Viimeistelin kukkakoristeen ompelemalla alapuolelle palan mustaa huopaa. Lopuksi ompelin huopaan kiinni ohuesta mustasta kankaasta putkilomaisen kappaleen, jonka avulla kukkahärpäkkeen saa pujotettua mihin tahansa ohueen hiuspantaan, nauhaan, solkeen, hakaneulaan tai pinniin. Kukkahärpäkkeen voi kiinnitysmekanismia vaihtamalla siis asetella koristamaan niin hiuksia, rintapieltä kuin vaikkapa juhlalaukkuakin.

Viikunaherkkua

Ylen uutisten mukaan herkkusuut ovat mukavia ihmisiä. En voisi olla enempää samaa mieltä. Eilen vietin ihanan illan kera neljän muun herkkusuun, ja ei olisi kyllä voinut olla mukavampaa seuraa! Tällä kertaa piiraan pohja on suoraan pakastealtaasta napattu lehtitaikinalevy, niin hulluksi en ole vielä tullut, että moista ryhtyisin itse kaulitsemaan. Ehkä sitten joskus vanhoilla päivillä. Yleisön pyynnöstä julkaisen viikunapiiraan reseptin muidenkin herkkusuiden kokeiltavaksi. Ohje on jälleen ideoitu muutaman eri ohjeen pohjalta. Rasvaa ja sokeria ei ole säästelty.

Viikunapiiras

iso lehtitaikinalevy
4 tuoretta viikunaa

50 grammaa sulatettua voita (ei margariinia)
1 dl mantelijauhetta
1 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
0,5 dl vehnäjauhoja
kananmuna

Sulata taikinalevy huoneen lämmössä pehmeäksi. Kaulitse taikinasta jauhotetulla pöydällä mahdollisimman ohut levy. On muuten sitkeätä tavaraa, joten ihan tosissaan saa töitä tehdä! Aseta taikinalevy leivinpaperilla vuoratulle uunipellille.

Sekoita täytteen ainekset (voi, mantelijauhe, sokeri, vaniljasokeri, jauhot) tasaiseksi seokseksi ja levitä taikinalevyn keskelle (ei ihan reunoihin asti). Pese ja viipaloi viikunat ja asettele täytteen päälle. Ripottele pinnalle sokeria.

Taittele hieman taikinalevyn reunoja kohti levyn keskustaa. Riko kananmunan rakenne ja voitele munalla taikinan pinta. Paista 200 asteessa uunin keskitasossa puolisen tuntia tai kunnes taikinan pinta on kauniin kullanruskea.

Tarjoile turkkilaisen jogurtin ja juoksevan hunajan kera.

P.S. Kokeile tehdä pieniä viikunaleivonnaisia jouluisten tähtitorttujen tapaan!

Poroa sarvista

Toisinaan askarteluprojektien valmistuminen kestää noin 14 vuotta. Vietimme edellisvuosikymmenellä leirikouluviikon Raattamassa, hellässä kevättalven syleilyssä Suomi-neidon kainalossa. Näin ensimmäistä kertaa elämässäni poroja ihan ihka elävinä.

Saimme mahdollisuuden askarrella poronsarviavaimenperiä ja -koruja (eli katsoimme vierestä, kun poromies leikkasi sarvista toivomiamme paloja). Olin ainut, joka halusi tehdä korvakorut. Kiltti poromies porasi poronsarvipaloihin sopivankokoiset reiätkin valmiiksi korviskoukkuja varten. Koukkuja korvikset saivat odotella aina tähän päivään asti.

Tulitikkuaskitehdas

Taas taannoisia tuotoksia. Viime vuonna väkersin kaikenmaalaisille kavereilleni joululahjat tulitikkuaskeista. Tulitikkuaskitehtailu on just sellasta sopivan pientä näpertelyä, johon saa kulumaan loputtomasti aikaa. Tänä vuonna ovat joululahjaideat vielä täysin avoinna. Mitähän jännää sitä taas keksisi?

Löysin Ekotorin ota tästä -korista liitoksistaan revenneen Aino Wuolteen suomalais-englantilaisen sanakirjan vuodelta 1947, jonka sitten nappasin alun perinkin mukaani vain askartelut mielessäin. Hakusanat kuten “kalliinajanlisäys”, “palkovene” ja “lumeilmiö” saavat kielitieteilijäminän hykertelemään innostuksesta (eng. “bonus to meet extra cost of living”, “canoe”, “delusion”). Mistä tota kalliinajanlisäystä sais? Samaisesta löytökorista nappasin mukaani myös englanninkielisen höpöhöpöpokkarin leikeltäväksi (se sama, josta oon sittemmin askarrellut mm. taulun). Siitä pokkaristakin on pari sanaa löytänyt tiensä askeihin. Sanakirjasta puolestaan on ihanan helppo etsiä sisäpiirivitsejä liimailtavaksi.


Askit lensi Amerikkaan, Englantiin ja Puolaan. Tulitikkuaskit ovat niin pieniä ja kevyitä, että posti kuljettaa ne ihan vain yhdellä postimerkillä rapakon toisellekin puolelle. 

Ruttupipo

Aamulla iski inspiraatio ommella pyöräily-/lenkkeilypipo. Pyöräytin ympäri yhden kangaskätköistäni, ja saksittavaksi päätyi erään XXL-kokoisen Marimekon lyhythihaisen t-paidan hihat. Kangas on laadukasta paksua puuvillatrikoota. Kuosin on suunnitellut Mika Piirainen, mutta kuosin nimestä ei ole mitään tietoa. Tunnistatko?

Malli on väljä, jottei tuu otsaan painaumia, eikä mee tukka lyttyyn. Ompelin rypytyksiä molempiin sivusaumoihin ja vähän päällekin. Hyppysellinen nappeja koristeeksi. Kaulassa kiedottuna vaaleanpunainen huivi Roosa nauha -päivän kunniaksi.

P.S. Voitte hiljaa itseksenne miettiä, kuinka suuri tuo materiaalina käytetty paita on/oli, sillä pelkästään hihan pituus oli 30 senttiä (mikä on muuten myös rypyttämättömänä pipon "korkeus"). Paidan löysin Virossa asustellessani kirpparilta 80 sentillä. Siellä oli hullut päivät.