Vegaaniset kesäkurpitsabrowniet

Tämä leivonnainen sijoittuu virallisella nam-asteikolla ylimpään luokkaan (asteikko yhdestä namista viiteen namiin) – namnamnamnamnam.

Törmäsin parisen vuotta sitten tähän amerikkalaiseen kesäkurpitsabrowniereseptiin. Sen mukaan lopputulos on ooey, gooey and super fudgy – eikä kyllä vedä nenästä laisinkaan. Tuo resepti ei ole täysin vegaaninen, mutta läheltä piti, joten päätin tarttua tuumasta toimeen ja muokata reseptistä täysin vegaanisen. Ja kyllä kannatti!

Älkää antako kesäkurpitsan häiritä. Itsepintaisinkaan vegaaniruokaa vastustava ukon möllykkä ei varmasti keksi syövänsä kesäkurpitsaa sisältävää leivonnaista, saati sitten että herkku on vieläpä täysin vegaaninenkin.

Kesäkurpitsan ansiosta taikina ei kaipaa kananmunaa laisinkaan, ja kuorrute on helppo toteuttaa käyttämällä kookosrasvaa ja kasvimaitoa. Jos et vegaanista leivonnaista tavoittele, voit hyvin käyttää kookosrasvan tilalla voita ja kauramaidon tilalla tavallista maitoa.

Vegaaniset kesäkurpitsabrowniet

Pohja:
4,75 dl vehnäjauhoja
1,25 dl kaakaojauhetta
1,5 tl ruokasoodaa
1 tl suolaa
1,25 dl rypsiöljyä
3,5 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
1 keskikokoinen kesäkurpitsa raastettuna (noin 400 g / 5 dl)
1–5 rkl vettä (kesäkurpitsan nestepitoisuuden mukaan)

1. Sekoita jauhot, kaakaojauhe, ruokasooda ja suola keskenään. 
2. Sekoita sokeri rypsiöljyn sekaan. Lisää öljy-sokeriseos jauhoseokseen. 
3. Lisää joukkoon kesäkurpitsaraaste ja anna seistä viitisen minuuttia, jotta kesäkurpitsan nesteet ehtivät imeytyä taikinaan.
4. Lisää lopuksi tarpeen mukaan vettä. Taikinan tulisi olla paksua, mutta ei lainkaan jauhomaista. Liian löysä massa taas tekee lopputuloksesta kuivakan. 
5. Levitä seos leivinpaperilla vuoratulle pellille ja paista pohjaa 175 asteessa 25–30 minuuttia.


Kuorrutus:
0,5 dl kookosrasvaa sulatettuna
ripaus suolaa
3 rkl kaakaojauhetta
4,75 dl tomusokeria
1 rkl vaniljasokeria
0,5 dl kauramaitoa

1. Sekoita suola lämpimään kookosrasvaan.
2. Siivilöi joukkoon kuivat aineet ja sekoita. Lisää kauramaito ja sekoita tasaiseksi. Jos seos on kovin jämäkkää, lämmitä sitä varovasti vesihauteessa, niin kookosrasva muuttuu nestemäiseksi. 
3. Levitä seos jäähtyneen pohjan päälle ja leikkaa annospaloiksi.


*namnamnamnamnam*

 

264 sydäntä

Näissä sukissa kelpaa ystävänpäivää juhlia. Laskujeni mukaan yhdessä sukassa on neulottuna peräti 132 sydäntä, joten sitä voi nämä jalassa tepastella menemään 264 lisäsydämen kera.

Ihastuin tähän keltainen-harmaa-tummanharmaa-väriyhdistelmään työn tiimellyksessä aina enemmän ja enemmän. Lankoja jäi niin paljon projektista yli, että saatanpa hyvinkin neuloa vielä uudet samanmoiset.

Varteen lisäsin pohjavärin vaihtelun vuoksi muutaman ylimääräisen rivin, mutta onneksi tämän neidin sääri ei noin vain lopu kesken. Ohjeen mukainen jalkaterä oli tosin omaan 39-kokoiseen jalkaani liian pitkä, joten viimeinen kuvio jäi vallan neulomatta. Seuraavaan pariin aionkin tehdä jalkaterään muutaman muutoksen.

Kiitos Niina Laitiselle ihanasta sukkaprojektista. Ohje ilmestynee Ravelryyn lähipäivinä. Huhujen mukaan pääsiäiseksi on luvassa taas uusi yhteisneulontaprojekti! Neuloosi on sen verran vakavalla tolalla, että pakkohan sitä on taas ilmoittautua mukaan. 

Ei ole lahjasukkien suuhun katsomista

Toisinaan sukkien neulominen lahjaksi on äärimmäisen hankalaa. Etenkin, jos lahjasukkien saaja on kolmevuotias neito, joka on kärkäs ilmaisemaan mielipiteensä murto-osasekunnissa.

Tulin neuloneeksi hälle jo kahdet sukat, joista kumpikaan pari ei neidille kelvannut. Ilmeisesti vääränvärisiä ovat, sillä jalkaansa hän ei näitä suostu laittamaan. Ei tiennyt tyttö, että lahjasukkien suuhun ei ole katsomista.

Kukkasukat olen neulonut Nallesta, siksaksukat Laurista. Molemmissa resori on palmikkojoustinneuletta. Kukkasukissa silmukoita muistaakseni 56 ja siksaksukissa 40.

Onneksi lähisuvussa on toinenkin pikkuneiti. Hän ei osaa vielä puhua, mutta hymyilee sitäkin enemmän. Hän saa nyt luvan tyytyä näihin ja vaatia sitten isompana oikeanvärisiä sukkia kuten serkkunsakin. Siksaksukissa on tosin niin paljon kasvunvaraa, että neiti oppinee siihen mennessä ilmaisemaan mielipiteensä, kun nuo ovat sopivat.

Pidetään peukkuja, että seuraavat kelpaavat.

Some-sukkia

Oletteko osallistuneet sosiaalisessa mediassa yhteisneulontaprojekteihin? On ollut syyssukkia, joulukalenterisukkia, adventtisukkia sun muita. Pian on oiva tilaisuus osallistua, sillä Facebookissa starttaa näillä näppäimillä (lue: ylihuomenna) ystävänpäiväsukkayhteisneulontaprojekti (iih, mikä yhdyssana!). Lähdetkö mukaan ystävänpäiväsukkien neulontaan?

Samalla iski tajuntaani, että enpä ole täällä blogin puolella vielä joulukalenterisukkiani esitellyt. Facebookissa ne kyllä ovat vilahtaneet Voihan villasukka! -ryhmässä ja Instragram-tilillänikin keskeneräisinä ja valmiina (sinne linkki on muuten vasemmassa laidassa).

Nämä sukat valmistuivat neljän eri langan yhdistelmästä, vaikka alkuperäisessä ohjeessa käytettiinkin vain kahta eri lankaa. Sukkia oli oikein mukava neuloa ja lopputuloskin istuu jalkaani täydellisesti. Uutena juttuna opettelin leveän nauhakavennuksen, jonka aion tästä lähtien tehdä kaikkiin sukkiin! Heittämällä liisivät lempparisukiksi! 

Ohjetta ei tarvitse näin jälkikäteen Facebookista nyppiä palasina, sillä Niina Laitisen suunnittelema joulukalenterisukkien ohje on nyt kokonaan myös Ravelryssä. 

 

P.S. Jokaiseen neuleeseen kuuluu vähintään yksi virhe. Löydätkö?

Nasta korkkitaulu! (DIY)

Mitä tehdä miltei 200 viinipullonkorkilla?

Työpöytäni yläpuolinen seinä on jo pitkään huutanut jonkinlaista sisustuksellista elementtiä puoleensa. Tähän ideaan olin törmännyt joskus vuosia sitten Pinterest-seikkailuillani, mutta vasta nyt sain aikaiseksi toteuttaa tällaisen itsellenikin.

Muutaman pullon saa kumota, jotta taulusta tulisi edes kohtalaisen suuri. Onnekseni äiti suostui luopumaan korkkikokoelmastaan, jota oli kartuttanut vuosikymmenten saatossa. Jos omasta takaa korkkeja ei löydy ja hinku päästä näpertämään korkkitaulua on hillitsemätön, suosittelen piipahtamaan kotikaupungin ravintoloissa tiedusteluretkellä.

Korkit liimasin kuumaliimalla puisen viinilaatikon kanteen (n. 35 x 55 cm). Viinilaatikko sattui olemaan alun alkaenkin musta, mutta äkkiäkös sen maalaa mieluisakseen. Puisia viinilaatikkoja voi käydä tiedustelemassa lähimmästä Alkosta. Huhujen mukaan kaikki Alkot eivät niitä asiakkailleen anna, mutta aina sopii kysyä!

Ennen liimaamista korkit on hyvä sommitella kannen päälle. On nimittäin huomioitava, että osa korkeista on paksumpia tai pidempiä, osa paksumpia ja pidempiä. Viivasuoriin riveihin lienee turha edes pyrkiä. Vinksin vonksin on hyvä.