Minäpä leipoa pyöräytin äitienpäivän aterian alkuruokakeiton kaveriksi yrtti-sienibostonin. En muista milloin on viimeksi taikina ollut koostumukseltaan niin miellyttävä, että kehuin sitä oikein ääneen moneen otteeseen. Taikinaa oli miellyttävä vaivata, se ei tarttunut sormiin (eikä kulhoon), se kohosi täydellisesti ja sen kaulitseminen oli maailman helpointa.
Ohje on Maku-lehden sivuilta. Tästä aion tehdä vielä monenmoisia versioita. Näitä lisää!
Yrtti-sieniboston
Taikina:
2,5 dl kevytmaitoa
12 g hiivaa (eli 1/4 paketti)
0,5 rkl sokeria
0,5 tl suolaa
6 dl hiivaleipäjauhoja
25 g voita sulatettuna
1 dl tuoretta basilikaa hienonnettuna
2 rkl tuoretta ruohosipulia hienonnettuna
Liota hiiva kädenlämpöiseen maitoon. Sekoita joukkoon sokeri ja suola. Lisää 5 dl hiivaleipäjauhoja aina vähän kerrallaan koko ajan taikinaa sekoittaen. Sekoita taikinaan sula rasva ja vielä loput jauhot (1 dl). Vaivaa taikinaa huolellisesti kymmenisen minuuttia. Vaivaa, vaivaa! (Älä siis skippaa tätä tärkeää vaihetta). Alusta vielä hienonnetut yrtit taikinaan ja anna kohota liinan alla puolisen tuntia.
Täyte:
1 purjo
25 g voita
200 g herkkusieniä (tai joitain muita sieniä)
1 tl suolaa
0,5 tl mustapippuria
3 rkl tuoretta hienonnettua persiljaa
0,5 dl tuoretta hienonnettua ruohosipulia
100 g yrttimaustettua tuorejuustoa
Halkaise, pese ja hienonna purjon valkoinen osa. Puhdista ja kuutioi sienet. Paista purjoa ja sieniä voissa kunnes ylimääräinen neste on haihtunut. Mausta suolalla ja pippurilla. Sekoita joukkoon yrtit ja tuorejuusto. Anna seoksen jäähtyä huoneenlämpöiseksi.
Voitele pyöreän kakkuvuoan (minulla 26-senttinen) reunat ja vuoraa pohja leivinpaperilla. Kaulitse kohonnut taikina jauhetetulla pöydällä suorakaiteen muotoiseksi levyksi (noin uunipellin kokoiseksi). Levitä täyte taikinalevylle ja rullaa kuin tavallista pullataikinaakin. Leikkaa rulla 8 osaan ja asettele ne kakkuvuokaan. Kohota liinan alla vielä noin 20 minuuttia.
Paista 200 asteessa uunin keskitasolla puolisen tuntia.
Anna yrtti-sienibostonin jäähtyä tovi ennen kuin otat sen pois vuoasta. Jos käytössäsi ei ole irtopohjavuokaa, saat bostonin näppärästi pois vuoasta kahden ison lautasen avulla: aseta lautanen vuoan päälle "kanneksi", käännä vuoka nurin, nosta vuoka pois ja irrota leivinpaperi bostonin pohjasta. Aseta nyt bostonin pohjaan haluamasi tarjoilulautanen ja käännä boston takaisin oikeinpäin.
Koristele tuoreilla yrteillä.
tiistai 13. toukokuuta 2014
keskiviikko 23. huhtikuuta 2014
Tuhti domino-suklaajuustokakku
Do-re-mi-fa-sol-la-ti-do! Ulalaa, mikä kakku.
Domino-suklaajuustokakku
Pohja:
18 kpl Domino-keksejä
2 rkl voita sulatettuna
Lämmitä uuni 175 asteeseen. Murskaa keksit ja sekoita joukkoon sulatettu voi. (Laita keksit esimerkiksi muovipussiin ja rullaile kaulimella keksit muruiksi.) Painele keksiseos irtopohjavuoan pohjalle (kuvan kakku tehty vuokaan, jonka halkaisija on 24 senttiä). Esipaista pohjaa uunissa kymmenisen minuuttia.
Kakkuseos:
600 g tuorejuustoa (eli kolme rasiaa)
1,5 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
200 g tummaa suklaata (kuvan kakun suklaassa 80 % kaakaota)
3 kananmunaa
Kuumenna vesi kattilassa kiehuvaksi. Paloittele suklaa esimerkiksi metalliseen kulhoon ja aseta kulho kattilan päälle "kanneksi" niin, että vesi ei kosketa kulhon pohjaa. Kaada siis tarvittaessa osa vedestä pois. Anna veden kiehua pienellä lämmöllä kunnes suklaa on sulanut. Sekoittele välillä.
Sekoita keskenään tuorejuusto, sokeri ja vaniljasokeri. Vatkaa sähkövatkaimella joukkoon suklaasula ja munat yksitellen. Kaada seos pohjan päälle ja paista kakkua uunin keskitasolla noin tunti (tai kunnes kakku on kypsä). Irrota kakku heti kuumana vuoan reunoista varovasti veitsen avulla.
Jäähdytä hyvin, vähintään neljä tuntia. Voit tehdä kakun myös jo tarjoilua edeltävänä päivänä, kuten minä. Koristele kakku kermavaahdolla ja marjoilla tai hedelmäpaloilla.
P.S. Ajattelin tehdä samaisen kakun vielä myös Marianne-keksipohjalla. Suklaaseokseen voisi silloin lisätä myös Marianne-rakeita!
Siskoni bongasi lehdestä domino-suklaajuustokakun ohjeen. Tarkoitus oli tehdä kakkua jo pääsiäisenä, mutta eihän meillä aika mihinkään leipomiseen riittänyt. Koska jääkaappiin oli jo ostettu tuorejuustoa ja mansikoita, päätin pyöräyttää kakun pääsiäisen jälkeistä arkea sulostuttamaan.
Kakku ei ole liian makeaa mutta sitäkin tuhdimpaa. Pienikin siivu riittää taltuttamaan makeannälän. Nomnom.
Pohja:
18 kpl Domino-keksejä
2 rkl voita sulatettuna
Lämmitä uuni 175 asteeseen. Murskaa keksit ja sekoita joukkoon sulatettu voi. (Laita keksit esimerkiksi muovipussiin ja rullaile kaulimella keksit muruiksi.) Painele keksiseos irtopohjavuoan pohjalle (kuvan kakku tehty vuokaan, jonka halkaisija on 24 senttiä). Esipaista pohjaa uunissa kymmenisen minuuttia.
Kakkuseos:
600 g tuorejuustoa (eli kolme rasiaa)
1,5 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
200 g tummaa suklaata (kuvan kakun suklaassa 80 % kaakaota)
3 kananmunaa
Kuumenna vesi kattilassa kiehuvaksi. Paloittele suklaa esimerkiksi metalliseen kulhoon ja aseta kulho kattilan päälle "kanneksi" niin, että vesi ei kosketa kulhon pohjaa. Kaada siis tarvittaessa osa vedestä pois. Anna veden kiehua pienellä lämmöllä kunnes suklaa on sulanut. Sekoittele välillä.
Sekoita keskenään tuorejuusto, sokeri ja vaniljasokeri. Vatkaa sähkövatkaimella joukkoon suklaasula ja munat yksitellen. Kaada seos pohjan päälle ja paista kakkua uunin keskitasolla noin tunti (tai kunnes kakku on kypsä). Irrota kakku heti kuumana vuoan reunoista varovasti veitsen avulla.
Jäähdytä hyvin, vähintään neljä tuntia. Voit tehdä kakun myös jo tarjoilua edeltävänä päivänä, kuten minä. Koristele kakku kermavaahdolla ja marjoilla tai hedelmäpaloilla.
P.S. Ajattelin tehdä samaisen kakun vielä myös Marianne-keksipohjalla. Suklaaseokseen voisi silloin lisätä myös Marianne-rakeita!
tiistai 22. huhtikuuta 2014
DIY: kenkähylly
Ostin tuossa hiljan itselleni 90 senttiä leveän tikashyllyn tv-tasoksi. Koska televisiota varten piti jättää riittävän suuri tila, jätin kaksi hyllyä kiinnittämättä. En suinkaan heittänyt hyllyjä hukkaan, vaan toinen ylimääräisistä hyllyistä pääsi toimittamaan uutta virkaa.
Asensin kenkäkyllyn seinään samanmoisilla varastosta löytyneillä hyllynkannakkeilla kuin leijuvan laatikkoyöpöydänkin. Mitään istumista tai muuta retkottamista tämä hylly ei kestä, mutta tukevasti kannattelee kyllä tarvittavan määrän kenkäpareja.
Vihdoin on eteisessä kengät ojennuksessa. Valmista oikean kokoista hyllyä ei löytynyt niin millään, vaikka vuoden verran ehdin kauppoja katselemaan sillä silmällä. Joskus oikeita ratkaisuja pitää vain jaksaa odottaa, niin ne suorastaan kävelevät eteen.
perjantai 18. huhtikuuta 2014
DIY: Leijuva laatikkoyöpöytä
Olen jo vuosia sitten haalinut nurkkiini puisia viinilaatikoita. Niissä on säilytetty yhtä sun toista: tälläkin hetkellä kylppärissä purnukkalaatikkona on yksi, käsityösopessa askartelukorina on toinen, keittiössä maustelootana kolmas ja senkissä cd-säilytyksessä neljäs. Olenpa säilönyt viinilaatikoissa myös esimerkiksi kenkiä, ja vielä edellispäivänä pinotut viinilaatikot toimivat sängyn vieressä yöpöytänä. Eräässä tuollaisessa lootassa taitavat olla myös kaikki joulukoristeeni.
Kuten ehkä tarkkasilmäisimmät huomasivat, olen kiinnittänyt viinilaatikon valkoisilla hyllynkannattimilla seinään. Olisin toki voinut koluta kirpputoreja tai etsiä kaupoista joitakin erityisen kauniita kannattimia, mutta tyydyin maalaamaan varastosta löytämäni puiset kannattimet valkoisiksi. Budjetti oli siis tälläkin kertaa pyöreät nolla euroa. Hyvä minä!
Tämä viinilaatikko on aika hieno: siinä on nimittäin liukuva kansi. Laatikossa voi säilöä vaikkapa varakirjaa (olen fiilislukija) tai mitä ikinä haluaakaan sänkynsä vieressä säilöä. Pidän myös Torresin logosta, joten ei kestänyt kauaakaan päättää, mikä viinilaatikoistani pääsee palvelemaan yöpöytänä.
Jalaton yöpöytä on myös siivoamisen kannalta tosi näppärä. Tuosta noin vain huitaisee imurilla alta, eikä mikään ole tiellä.
Siinä se leijuu sängyn vieressä. Yölamppuni patenttikiinnitys vaatii kyllä vielä vähän hiomista, nyt se on koukulla kiinni seinässä. Jostakin on siis metsästettävä upea kannatin. Seinäkin näyttää vähän paljaalta nyt kun valokuvia katsoo. Ikuinen sisustusprojekti jatkukoon.
tiistai 18. maaliskuuta 2014
Taidetta tyynyyn
Siitä tietää, että on ollut liian pitkä blogitauko, kun äiti alkaa penätä päivityksiä puhelimitse. Oho. Hups. Siinä meni taas kuukausi!
Joskus miltei vuosi sitten innostuin kirjoittamaan kangastusseilla Muriel Barberyn teoksesta Siilin eleganssi muutaman vaikuttavan lausahduksen kankaalle. Kauniita lausahduksia kauneudesta.
Tässä hiljan innostuin sutimaan samaiseen kankaaseen kangasväreillä vähän siveltimenvetoja tekstiä kehystämään ajatuksenani tehdä kankaanpalasta tyyny. Ja tyynyhän siitä tuli.
Siin se ny sit o soffal. Vähän teksti on vino ja käsialakin harakanvarpaita, mutta eipä sitä kauneutta ainakaan täydellisyydestä löydä. Aina voi kääntää tyynyn toisinpäin. Vakka kantensa valitsee, söhröä yhtä kaikki. Modernia taidetta tämä. Kangas on kierrätettyä, vanhaa ja pehmoista puuvillakangasta.
Modern art = I could do that + Yeah, but you didn't. Jokainen on varmasti joskus miettinyt samaa. Minäpä tein. Tehkää teki.
Joskus miltei vuosi sitten innostuin kirjoittamaan kangastusseilla Muriel Barberyn teoksesta Siilin eleganssi muutaman vaikuttavan lausahduksen kankaalle. Kauniita lausahduksia kauneudesta.
Tässä hiljan innostuin sutimaan samaiseen kankaaseen kangasväreillä vähän siveltimenvetoja tekstiä kehystämään ajatuksenani tehdä kankaanpalasta tyyny. Ja tyynyhän siitä tuli.
Siin se ny sit o soffal. Vähän teksti on vino ja käsialakin harakanvarpaita, mutta eipä sitä kauneutta ainakaan täydellisyydestä löydä. Aina voi kääntää tyynyn toisinpäin. Vakka kantensa valitsee, söhröä yhtä kaikki. Modernia taidetta tämä. Kangas on kierrätettyä, vanhaa ja pehmoista puuvillakangasta.
Modern art = I could do that + Yeah, but you didn't. Jokainen on varmasti joskus miettinyt samaa. Minäpä tein. Tehkää teki.
| Modern Art |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
















