Kuurankukkalapaset

Luulin jo, että en ehdi saada näitä lapasia ajoissa valmiiksi, mutta ehdinpä sittenkin! Viime viikolla aloin neuloa ystävälleni kiitokseksi lapasia. Jälleen kerran mallineule on Drops Designin käsialaa. Tällä kertaa jouduin tekemään ohjeeseen perustavanlaatuisia muutoksia, sillä käytössäni oli asteen verran paksumpaa lankaa kuin mitä ohjeen mukaan olisi pitänyt olla. Ohjeen lapaset on neulottu 64 silmukalla, minä käytin vain 52 silmukkaa. Eri silmukkamäärän takia jouduin muuttamaan vähän ranneosankin kuviointia. Kämmenpuolelle en tehnyt raitaa, vaan pikemminkin salmiakkikuviota. Kämmenen ja peukalon mallineuleet olen napannut (ja vähän muokannut) tästä ohjeesta.

Violetti lanka (tuntematonta merkkiä) oli vähän turhan epätasaista kuvioneulontaan, mutta ihan kohtuullinen lopputulos tuli kaikesta huolimatta. Harmaa lanka on Novitan Seitsemää veljestä. Tälläkin kertaa molemmat lankalaadut isotädin perintöä.

Villikset

Joskus syksyllä aloin neuloa itselleni Shadowfax-villasukkia Drops Designin ohjeella. Kuvioneule on tarpeeksi vaihtelevaista neulottavaa, niin ei pääse kyllästymään oikeisiin ja nurjiin silmukoihin. Kuvioneuleen ansiosta sukat ovat myös kaksi kertaa paksummat kuin yhdellä langalla neulottuna. Varpaat kiittää.

P.S. Bambupuikot on ihan ehdottomat. Ne ei kilise eikä kolise. Kämmenet ei edes hikoa samalla tavalla ku metallisilla puikoilla neulottaessa. Lankana on käytetty jälleen Dropsin Karisman asemesta (isotädiltä perittyä) Novitan Seitsemää Veljestä.

Laudatur-leipomuksia

Aina kun on pienikin syy leipoa, minähän leivon. Tällä kertaa syy ei ollut edes kovin pieni: menin ja nappasin gradustani LAUDATURIN! Pitihän sitä jakaa iloa vähän työtovereidenkin kesken, joten leivoin tuttua ja turvallista masaliisaa. Joo, se on masaliisaa. Ne ei ole mokkapaloja tai suklaaruutuja. Eihän niissä ole mokkaa tai suklaata nimeksikään!

Siitä, mistä masaliisan nimi on peräisin, ei ole harmainta haisuakaan. Ehkä Masan Liisa on niitä leiponut: porissa genetiivin ännä kun ei kuulu. Vasta Turkuun muutettuani sain kuulla, että masaliisa ei olekaan kyseisen leivonnaisen yleisesti tunnettu nimitys. Minulle masaliisa on aina ollut masaliisaa ja sitä se tulee aina jatkossakin olemaan.

Masaliisa (pellillinen eli noin 20 - 30 palaa)

Pohja:

2 munaa

3 dl sokeria

1½ dl maitoa

4½ dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

2 tl vaniljasokeria

150 g sulatettua voita

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Lisää maito vaahtoon. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää seokseen. Lisää sulatettu voi ja sekoita tasaiseksi. Levitä taikina leivinpaperilla vuoratulle uunipellille ja paista 200 asteessa noin 15 minuuttia.

Kuorrutus:

75 g sulatettua voita

2 rkl kahvia (ei siis kahvinporoja)

1 rkl tummaa kaakaojauhetta

2 tl vaniljasokeria

225 g tomusokeria (eli puolikas Dansukkerin paketti)

Lisää kahvijuoma sulatettuun voihin. Sekoita kuivat aineet keskenään (tomusokeri siivilän läpi) ja lisää seokseen koko ajan sekoittaen. Levitä tasainen kuorrutus kypsän (ja vielä kuuman) pohjan päälle. Koristele nonparelleilla tai vaikkapa kookoshiutaleilla, kun kuorrutus on vielä pehmeä.

Masaliisa tekee aina kauppansa ja jokainen herkkusuu on sitä kehunut. Herkullisuutensa lisäksi se on nopea ja helppo valmistaa. 

Paperikuutiovalosarja

Hurahdin jo viime talvena origameihin. Paperiaskartelu saa aivan uuden ulottuvuuden origamitaitosten myötä. Koska olen laittanut viime vuonna askartelemani origamitähdet liian hyvään talteen, tänä vuonna ei taideta tässä asunnossa ihastella joulukoristeita. Innostuin kuitenkin ehostamaan vanhan led-jouluvalosarjan paperikuutioilla. Paperikuutiovalosarjan heitin verhotangon yli sivuverhojen päälle tuomaan iloa ja valoa talven pimeyteen.

P.S. Pidä huolta, että valosarjan polttimot eivät kuumene käytössä (palovaara!). Paperikuutioita voi käyttää vain led-valosarjojen kanssa.

Häähumua

Viikonloppuna tanssittiin ystävieni häitä. Tälläkin kertaa tuore aviopari sai lahjaksi jotain itse tekemääni. Aiemmin syksyllä (marraskuu on kaiketi vielä syksyä) päätimme yhteistuumin Jennyn ja Suvin kanssa valaa kynttilöitä laseihin (omani löysin kirpparilta). Kynttilämassan keitteleminen ja sen koostumuksen tarkkaileminen oli mielenkiintoista puuhaa, kaikista peloista huolimatta vaikeaa se ei ollut laisinkaan. Muutama kikka kolmonen oli hyvä tietää, esimerkiksi että muottia ei sovi täyttää yhdellä kaadolla, vaan kahdessa kerroksessa. Kun kynttilämassa jäähtyy, pukkaa sydämen ympärille jäämään kuoppa, joka sitten massan kovetuttua tasoitetaan uudella (ohuemmalla) kynttilämassakerroksella.

Jostain syystä en ymmärtänyt ottaa valmiista koristetyynystä kuvaa. Ompelin tyynynpäällisen (40x40) paksusta puuvillakankaasta. En laittanut liinaan vetoketjua tai nappeja, vaan tyyny pujotetaan liinan sisälle takapuolella olevasta aukosta. Tyynyn pujottaminen toimii siis samalla tavalla kuin perinteisissäkin tyynyliinoissa. Aukon reunan huolittelin mustalla vinonauhalla, joka antaa samalla vähän särmää tyynyn vaaleaan ilmeeseen. Liinan päälle "painoin" hääpäivän ja sen kirkon koordinaatit, jossa pari vihittiin. Lainausmerkeissä painaminen on siksi, että ei siinä mitään painettu, vaan lähinnä hangattiin. En halunnut liian voimakasta mustan ja valkoisen kontrastia, joten en painanut kuvaa perinteisellä tavalla kangasväreillä sapluunan avulla. Tulostin (lasertulostimella!) halutun kuvan paperille peilikuvana, laitoin paperin kuvapuolen kangasta vasten, tuputtelin vanupuikolla kuvan takapuolelle kynsilakanpoistoainetta ja hankasin puutikulla kuvan kiinni kankaaseen. Pitäisi olla pesunkestävä lopputulos.

Kuvissa näkyvään kierrätyspitsillä koristeltuun origamirasiaan päätyi neljä valikoitua suklaatryffeliä. Perustin perjantaina tryffelitehtaan ja tein kokeiluja muutamalla eri maulla: yhden erän maustin minttuviinalla, yhden rommilla ja yhden vaniljalla. Päälle pyörittelin kookoshiutaleita, kaakaojauhetta, tomusokeria ja keksiraepalluroita. Tryffelit ovat niin suklaisia, että puolikas yhtä makua riittää (ainakin minulle) oikein hyvin.

Ruskeassa paperikääreessä oli vielä yksi lahja hääparin toivelistalta. Se jääköön tällä kertaa salaisuudeksi.