lauantai 26. lokakuuta 2013

Sepeteus "Sepi" Seepra


Sepeteus on kovin sydämellinen Seepra. Niin sydämellinen, että sen näkee jo päällekin päin.


Sepeteus ei ole niin kuin muut seeprat. Sepeteukselta nimittäin puuttuu häntä. Sepäs Sepiä on aina harmittanutkin.



Sepeteuksella on kuitenkin suurenmoinen harja: niin suuri, että se ulottuu päälaelta takapuoleen asti. Siitä Sepi onkin sangen ylpeä, sillä kuten on leijonienkin laita, harja saa eläimen kuin eläimen tuntemaan olonsa suorastaan siniveriseksi.


Sepi on vasta muuttanut Suomeen ja on kovin yksinäinen. "Onkohan täällä muita yksinäisiä eläimiä?" uumoilee Sepeteus.


keskiviikko 23. lokakuuta 2013

Pieni pandakarhu

Se on Tao Tao, pieni Tao Tao. Ken muistaa Tao Taon? Olipa tyhmä kysymys: kukapa niin hellyyttävän pikku pandan voisi unhoittaa.

Viime viikonloppuna vietettiin iltaa siskoni tulevan vauvan kunniaksi. Näin jo joskus kauan sitten Pinterestissä kuvia pandamyssyistä ja -lapasista: pitihän sitä päästä itsekin sellaiset toteuttamaan. Ohjeen myssy on kuitenkin kovin avoin tuosta otsan kohdalta, joten päätin toteuttaa setin ihan muilla ohjeilla ja ohuemmalla langalla.


Myssyyn käytin tätä Drops designin ohjetta. Myssy syntyy tuollaisena hassunhauskana siksak-tasoneuleena, joka sitten ommellaan lopuksi kasaan pienin pistoin.

Koska olen vasenkätinen, pitää neuleohje "kääntää" etukäteen, jottei mene silmukat ohi puikkojen. Tällaisessa ohjeessa, jossa lähes joka rivillä lisätään tai kavennetaan sekä oikeassa että vasemmassa reunassa, voin vannoa, että skarpeinkin puikkojen heiluttaja menee sekaisin tyyrpuurissa ja paapuurissa.



Korvat (24 silmukkaa) neuloin samalla tavalla kuin lapasten kärkiosan, tumput syntyivät mututuntumalla silmukkamääriä arvioiden. Sekä myssy että tumput (32 silmukkaa) on neulottu 2,5 millin puikoilla.


Myös myssyn nyörit on neulottu (4 silmukkaa). Kannattaa lukaista ohjeesta, miten moinen tapahtuu. Tekniikka oli minulle aivan uusi (ja jännä!).


Lopuksi neulahuovutin tumppuihin anturat. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty: maalarinteipin palasilla oli hyvä hahmotella pikkupandan tassua. Tällaisessa hommassa pitää muistaa pistää tumpun sisälle esimerkiksi vaahtomuovia, jottei koko lysti huovu umpeen neulalla tökkiessä.




Neulomisessa meinasi tulla vähän hoppu, joten kuvatkin oli pakko ottaa iltahämärässä. Kuvanlaadussa sekin kostautuu, kun kehno kameravanhukseni ei jaksa enää tarkentaa kunnolla. Idea kuvista kuitenkin selvinnee, mikä on pääasia.

maanantai 21. lokakuuta 2013

Pirkko "Pike" Pingviini


Neulalla huovuttaminen on aika terapeuttista puuhaa: saa vaan tökkiä neulalla huovutusvillahöttöä. Muutaman vuoden tauon jälkeen tuokin on ihan hauskaa puuhaa. Näin flunssaisena ei oikein jaksa seurata ohjeita, luova huovalla muotoilu onnistuu paljon vaivattomammin. Inspiraatiota sain Jackie Huangin Huopahemmot-opuksesta. Kirjassa on muuten ohjeita ihan neulahuovutustekniikkaankin, jos se ei ole tuttua juttua.

Aika vekkuleita otuksia muuten ovat nuo pingviinit. Kaikessa kömpelyydessään kovin hellyyttäviä.

P.S. Pike kertoi mulle, että me kuullaan siitä vielä.