Siskonpoika sai lahjaksi pehmokitaran. Huomasin juuri, että myös Omasta (p)ajasta -blogin Minna-Leena oli tehnyt pukinkonttiin kitaran. Minun versioni oli klassinen kitara, Minna-Leenan vähän rokimpi sähkökitara.
Piirtelin kaavat omasta päästäni ja leikkelin palasia erilaisista kierrätetyistä kankaista ja nahanpaloista. Koppaa ympäröivä nauha on ostettu viime keväänä Virosta, kuin myös napit ja kitaran kielimateriaali. Vakosametti on vanhasta hameesta, tekonahan suirut jäi jäljelle joskus vuosituhannen alussa, kun tein pikkuveljen mikroautoon uuden istuinpäällisen.
Toinen pää kitaraa helisee, toinen pää rapisee. Myös kielistä saa paukuteltua jonkinmoisia ääniä nahkaa vasten. Vielä tuo pehmokitara on jäänyt äänekkäämpien lelujen varjoon, mutta ehkä silläkin vielä enemmän leikitään, jahka poika ymmärtää, mikä kitara ylipäänsä on. Pojan paapa näyttää varmasti vielä jatkossakin mallia ja opettaa kitaransoiton salat.
Tämä on ihana!
VastaaPoistaTodella suloinen! Sopiihan tuo vaikka tyynyksi lahjan saajan parempaa ymmärrystä odotellessa :)
VastaaPoistaVau, ihan mahtava idea ja upeasti toteutettu!
VastaaPoistaVoi miten mahtava! Sopii hyvin pikkupojalle. :)
VastaaPoista(Jos sinua kiinnostaa, niin sinulle on haaste blogissani:http://omastapajasta.blogspot.fi/2013/01/1-1-f-c-t-a.html )
VastaaPoistavau mikä idis! :)
VastaaPoistaVoi ei aivan ihana skeba! Kyllä ois tuo mun musamies ylpee, jos tämmösen osiasin tehdä :D!
VastaaPoista