Saanko esitellä: värikäs herra Aasi.

Voisiko Meksiko-teemaisia bileitä kutsua Meksiko-teemaisiksi bileiksi, jos ohjelmanumerona ei olisi piñataa? Fiestan ikioma maskotti, värikäs herra Aasi.

Kiireisen viikon keskellä päätin ottaa omaa aikaa ja väkertää tupareitani varten piñatan. Keittiön pöydällä lojui sopivasti juuri asennetun netin jäljiltä tyhjä reitittimen pahviloota, komerosta löysin seinäkellon paketin, remontin jäljiltä oli jäänyt sopivasti vahvaa maalarinteippiä ja Tigerista löytyi kreppipaperia naurettavan halvalla. Ja eiku saksimaan ja teippailemaan!

Vaikka olenkin joittenkin (lue: monien) asioitten suhteen kovinkin tarkka, tällaisissa askarteluissa luovuus voittaa ja kaikenlainen mittailu ja kaavojen piirtely jää taka-alalle. Siinäkin mielessä siis juuri oikeanlaista vastapainoa ajattelutyölle. Ja voi tietäisittepä, kuinka nauroin ääneen tätä näpertäessäni!

Mittasuhteet tuli päätettyä laatikkojen koon perusteella. Passelin kokoinen kuitenkin piñatasta tuli ihan noin mututuntumalla. Muistuttaa lähinnä koiraa, tiedän. Tai ehkä lyhytkaulaista laamaa?

Päällystin pahvilaatikot oranssilla tulostuspaperilla, jottei kreppipaperien raoista sitten paistanut kirkkaanvalkoinen aasinmaha. Myös jalkapohjat ja maha vuorattiin paperilla.

 Tigerin kreppipaperipaketti maksoi euron, joten kalliiksi tämä askartelu ei tullut. Yhdessä paketissa oli seitsemän eriväristä arkkia (A3) kreppipaperia. Taittelin arkit pituussuunnassa neljään osaan ja leikkasin paperista taitokset auki.

Pidin paperisuirut yhdessä nipussa ja leikkelin niihin hapsuja. Hapsujen leveyskään ei ollut niin justiinsa, puolesta sentistä senttiin taisivat kuitenkin kaikki olla leveydeltään. Pääasia, ettei tule saksittua hapsuja irti, vaan hapsut pysyy yhtenä nauhana.

Hapsujen liimaamisen aloitin aasin jaloista ja etenin kerros kerrokselta ja väri väriltä kohti päätä. Selkämyksen hapsut voi varmasti toteuttaa monellakin tavalla, itse kiersin aasinselän päällekin kreppipaperisuikaleita.

Yksi tärkeä asia on muistettava: karkeille pitää jättää tarpeeksi iso täyttöaukko, joka on helppo peittää. Jätin siis pahviin läpän, jonka täytön jälkeen liimasin umpeen. Kuvasta voitte yrittää päätellä, mitä kautta karkit joutuivat tämän aasin mahaan.

Tarvitseehan aasilla olla silmätkin, joten leikkasin siitä samaisesta valkoisesta pahvilootasta pyöreät silmämunat ja liimasin niihin mustasta kontaktimuovista pupillit. Suitset tämä aasi sai mustasta pitsinauhasta, jonka keräsin kyllä fiestan jälkeen takaisin talteen.

Koska kyseessä oli kuitenkin suomalaiset pidot, aasi selätettiin hyvin justiinamaisesti kaulimen voimin. Vaihtoehtona olisi ollut piirakkapuikula. Siinä tuoksinnassa silmät lenteli ja kaula katkesi hyvin tarantinomaisesti. (Nyt on hyvä hetki muistella, mitä kautta karkit meni aasiin sisälle.) Karkit putoilivat aasin mahasta sitten pienen ravistelun jälkeen lattialle vieraiden poimittaviksi.

 Sen verran tukevaa tekoa tuo piñata on, että kyllä se vielä muutamat fiestat kestäisi. Kellään tarvetta?