Tee se itse -häät

Siskon häistä on ehtinyt kulua jo kaksi viikkoa. Tuolloin oli sateinen kesälauantai. Edellisenä iltana koristelimme hääpaikkaa auringonpaisteen helliessä talkooporukkaa. Teltat oli pystytetty jo pari päivää aiemmin, pöydät ja tuolit oli viety paikoilleen edeltävänä päivänä. Sadetta osattiin odottaa, joten telttatilaa oli varattu riittävästi. Maahan oli levitetty vanhoja räsymattoja pöytien alle, mikä toi mukavasti kodikasta tunnelmaa telttoihin. Yhteen nurkkaan perustettiin baari vanhoista viskitynnyreistä, toiseen pystytettiin tiskijukalle pöytä, kolmanteen katettiin ruokapöytä ja neljännessä nurkassa oli tanssitilaa.

Vihkipaikka sijaitsi hääparin oman tontin pellonlaidassa koivujen keskellä. Vihkikaareksi taivutettiin pari nuorta ja hoikkaa koivunrunkoa ja niihin ripustettiin pieniä kierrätyspitsillä koristeltuja lasipurkkimaljakoita kukkineen. Koska sateen tiedettiin ripottelevan koko hääpäivän, vihkipaikalle pystettiin lopulta myös teltta. Alun perin ajatuksena oli pärjätä ilman sitä, mutta minkäs teet. Koivuteeman mukaisesti hääparin päälle ei heitetty vihkimisen jälkeen riisiä vaan koivunlehtiä. Putosivat vain tänä vuonna vähän aiemmin maahan kuin muut kaverinsa.

Vielä hääaamuna suhlanen kaatoi moottorisahalla koivuja vihkipaikan koristeluja varten. Polvistumishetkeä varten alttarille tuotiin pari koivunrunkoa, joiden päälle köytimme rohdinlangalla tyynyt pehmusteiksi. Teltan reunoihin aseteltiin koivunoksia ja taakse pantiin sifongista verho.

Polku vihkipaikalle reunustettiin koivunhaloin ja lupiinein. Vadelmapuskien ja muiden kasvien annettiin vapaasti rehottaa siellä ympärillä.

Pääasiassa juhlapaikan koristeina oli vain luonnonkukkia. Kukkia, kukkia ja kukkia. Niitä oli PALJON! Monta sinkkiämpärillistä lupiineja, takiaisenkukkia ja päivänkakkaroita. Pöytäkoristeina maljakoissa oli kissankelloja, saniaisia ja juhannusruusuja.

Telttojen jalat koristeltiin lupiinein. Teltanjalkoja pitkin telttoihin valunut sade hoiti kastelun puolestamme. Takana siintää myös baarin päälle ripustetut kertakäyttömukivalot.

Myös morsiuskimpun tein pääasiassa luonnonkukista. Muutaman iiriksen nappasin joukkoon takapihan kukkapenkistä. Kädensijan kimppuun tein tuohesta ja rohdinlangasta.

Kattaus oli melko simppeli. Viinilasi piti kätevästi paikkakortin tuulessa paikallaan. Viinilasien sisälle taiteltiin origamiperhosia vähän tavallista paksummasta silkkipaperista.

Menu tulostettiin kiiltävälle valokuvapaperille. Paperirinkula toimi samalla serviettirenkaana ja paikkana aterimille. Koivunrungosta sirkkelöidyissä lasinalusissa oli painettuna nuorenparin nimet ja hääpäivä. Lasinaluset olivat samalla vieraille muisto häistä.

Juhlien jatkuttua yön puolelle ihmisillä on tapana unohtaa lasinsa vähän minne sattuu, joten dymotarralla jokainen sai merkata oman lasinsa. Seuraavana päivänä saimme tavallisten nimien lisäksi bongata melko mielenkiintoisia tekstejä laseista.

Juhlatelttojen kattoon ripustimme supersuosittuja silkkipaperista tehtyjä pompomeja. Ohje löytyy esimerkiksi täältä. Todella helppoja tehdä, aikaa menee kuitenkin jonkin verran. Kauniita ja näyttäviä ovat joka tapauksessa!

Koristeluihin käytetty rahamäärä oli minimaalinen, aikaa ja vaivaa kului kyllä sitäkin enemmän. Paperitarvikkeet ostettiin, kaikki muu kerättiin omien ja ystävien varastoista. Pienelläkin budjetilla on mahdollista järjestää kaunista, kun vain ymmärtää käyttää vanhaa hyödyksi. Kaatosadekaan ei haitannut, kun tunnelma oli alusta loppuun asti ihan siellä (teltan) katossa.

Lakupillit

Nousevan myrskyn Liisalla oli kevään ja alkukesän aikana käynnissa pyöränkumikampanja. Ideana oli, että kampanjan aikana ihmiset lähettäisivät Liisalle puhjenneita pyöränkumeja askartelutarkoituksiin. Kampanja onnistuikin niin hyvin, että luukut piti laittaa kiinni, jottei Liisan perhe huku pyöränkumeihin.

Minä ehdin kuitenkin (onneksi) viemään kotikodin nurkissa pyörineet pyöränkumit Liisan laatikkoon. Kiitoslahjaksi sain mistäs muusta kuin pyöränkumeista tehdyt korvakorut. Nää lakupillikorvikset on syötävän söpöt!

Liisalle saa edelleen lähettää pyöränkumeja paksumpia kumeja, kuten auton sisäkumeja, moponkumeja, työkoneiden kumeja jne. Niistä liisa tekee aivan ihastuttavia rannekoruja. Käykääpä kurkkaamassa Liisan blogia ja Liisan kauppaa. Klik ja klik!

Kakkukyyhkyläiset

Sattuneesta syystä askarteluni ovat viime aikoina keskittyneet häihin. Tällä kertaa esittelyssä on siskoni hääkakun koristeet.

Alun perin ajattelin pyöräyttää kakkukoristeet sokerimassasta, mutta päädyin kuitenkin kestoversioihin käyttämällä muovailumateriaalina Fimoa. Pysyvätpähän varmemmin kasassa juhliin saakka ja juhlan ajan.

Yritin metsästää mieluista linnunmuovailumallia netistä, mutta lopulta aikani etsittyäni luovutin. Ryhdyin tuumasta toimeen, ja kyllähän sieltä massasta lintuset lopulta kuoriutuivat. Morsmaikulle kiepsautin päälaelle ruusun ja sulholle kaulaan rusetin. Ei niin jaloiksi jaloiksi kelpasivat koktailtikut. (Hokasin juuri jaloiksi-sanan kaksimerkityksisyyden. Hih.)

Hätähousu kun olen, en ehtinyt ihan kaikkea miettimään loppuun asti. Valkoinen Fimo-massa olisi ilmeisesti pitänyt muovailla jossain pölyttömässä ilmatyhjiössä, jos olisi halunnut välttyä näkyviltä pölyhiukkasilta valmiissa linnuissa. Panin pölylinnut kuitenkin uuniin kovettumaan ja elin siinä toivossa, että ne pölyt jotenkin ihmeen kaupalla katoaisivat massasta. No ei kadonnut ei.

Päädyin lopulta maalaamaan linnut valkoisella akryylimaalilla tuputellen. Mustan rusetin suojasin sinitarralla maalauksen ajaksi. Osoittautui fiksuksi tempuksi. Maalausprosessin aikana sulholintu yritti pyristellä karkuun ja katkaisi siinä remakassa siipensä. Bison-pikaliima tuli hätiin. Herra ja Rouva Sulolintu saivat toisensa. Tsirp tsirp.

Sukkanauha

Reilun viikon päästä siskoni avioituu (minibudjetilla) takapihallaan koivumetsän keskellä. Minä olen kaaso ja innokas askartelija, joten minulle on napsahtanut aika moni nakki. Tällä hetkellä uunissa kypsyy kakkukoristeet (niistä lisää myöhemmin) ja aiemmin tällä viikolla ompelin sukkanauhan.

Ainut pyyntö oli laittaa sukkanauhaan jotain sinistä, ja minähän tein työtä käskettyä. Virossa toimii suuri kangaskauppaketju nimeltään Abakhan Fabrics. Jos eksyin jompaankumpaan Tartossa sijaitsevaan Abakhaniin, niin en päässyt sieltä ulos tuntia lyhyemmässä ajassa. Voi sitä kankaiden, lankojen, nappien ja nauhojen määrää! Valkoisen ja sinisen sukkanauhapitsin kalastelinkin jättilaareista pilkkahintaan (puhutaan sellaisista summista, joita suomalaisilla kolikoilla ei pysty maksamaan). Valkoiset helmet ja musta pitsi löytyivät varastoista jo ennestään. 

En halunnut sukkanauhasta sitä tavallisinta (ja tylsintä) mahdollista valkoisen ja sinisen nauhan yhdistelmää, mutten kuitenkaan mitään jenkkiöveriäkään, sillä siskon mekonhelmat eivät sellaista peittäisi. Sisko siskon tuntee, sillä siskon mielestä tämä oli "tosi kiva" (mikä on porilaisen suusta käytännössä suurin mahdollinen kehu).

Oma maa mansikka

Näpertäjä on palannut koto-Suomen maankamaralle. Keväisen hiljaiselon jälkeen alkanee taas pukata käsityöprojekteja aiempaa tiheämpään tahtiin. Palajaisia on jo juhlittu, kuin myös ystävän polttareita. Kiireisen ekan Suomi-viikon jälkeen alkaa olla jo hieman aikaa hengittääkin.