Uuden tuvan tarjoilut

Viime viikonloppuna täytettiin tämä 39-neliöinen tupa ilolla, onnella, naurulla ja rakkaudella. Pitojen voi sanoa onnistuneen, kun seuraavana aamuna poimii lattialta talvitakkien painosta romahtaneen naulakon, nyppii kylppärin peilistä tekoviiksiä ja keräilee astioita kaikkien mahdollisten huonekalujen päältä ja alta ja välistä. Oli riemukasta!

Tarjosin vieraille muun muassa voileipäkakkua ja chili-limesuklaaruutuja. Yhteistä kyseisille tarjottaville oli Meksiko-teeman mukaisesti chili.

Voileipäkakku koostui 36 paahtoleivän palasta (täysjyvä), kanafileetäytteestä, cheddarjuustolevitteestä, tomaattisalsasta ja ranskankermaan sekoitetusta guacamolesta. Itse kakun tekemisessä ei kauan nokka tuhissut, mutta soosien pyörittelemiseen kului hetki jos toinenkin. Tein siis sekä juustolevitteen, tomaattisalsan että guacamolen alusta loppuun asti itse. Hyvää tuli. Herkullisuudesta kertonee kai sekin, että koko kakku tuhottiin melko rivakasti.

Tarjosin guacamolea ja tomaattisalsaa myös nachojen ja pilkottujen kasvisten kera. Juhlien ainut aito meksikolainen vieraani kehui hänkin tekemääni guacamolea, uskon siis tehneeni melko autenttisen makuista soosia. Resepti on Thomasina Miersin Mexican Food Made Simple -kirjasta, mutta ohje löytyy myös täältä.

Makeana tarjottavana oli perinteisen masaliisareseptini mukaan tehtyjä suklaaruutuja uudella makuvivahteella: lisäsin sekä taikinaan että kuorrutteeseen limeä (kuoriraastetta ja mehua) ja chiliä (itämaisesta puodista ostettua chilijauhetta noin teelusikallinen). Tein taikinasta suklaisen lisäämällä seokseen pari ruokalusikallista tummaa kaakaojauhetta. Päälle ripottelin koristeeksi kookoshiutaleita, sopivat nekin hyvin tuonne karibialaisiin tunnelmiin. Chili ei vienyt koko show'ta, mutta toi kivan lämpimän piristeen tuttuun leivonnaiseen. Aion tehdä toistekin.

Puuha-Krisse kaiken korjaa, Puuha-Krisse tietenkin!

Muuttaminen on kovaa hommaa, niin henkisesti kuin fyysisestikin. Vaikka kyseessä olikin tällä kertaa ehkä vuosituhannen helpoin muutto, niin silti elämä tuntui olevan kokonaisvaltaisessa kaaostilassa. Koko helmikuu ehti kulua yhdessä jatkuvassa hämmennyksen tilassa, maaliskuu toi kuitenkin tullessaan uuden alun. Tiedä sitten, onko se tuo maaliskuun kevätaurinko (joka pilvien takana kirkkaana paistoi) vai uusi koti. Veikkaan jälkimmäistä.

Muutin siis saman talon sisällä kerrosta ylemmäs viisi (ratkaisevaa) neliötä suurempaan asuntoon. Täällä on päivät pääksytysten ensin maalattu ja hiottu ja puunattu ja maalattu ja hiottu ja puunattu ja muutettu ja muutettu ja muutettu. "Mutta ahh tätä tilan tuntua", sanoi Krisse, kun uuden asunnon uudella divaanisohvalla istui.

Ihaillaan hetki tuota raikkaan värimaailman luomaa seesteistä tunnelmaa ja huokaistaan yhteen ääneen: "Niin kaunista!"

Tämän otoksen jälkeen asunnossa on mm. korjattu keittiön katto, paikattu, hiottu ja lakattu parkettilattia (huomatkaa kuvan oikeassa reunassa näkyvä koiranpennun aikaansaama kosteusvaurio) sekä maalattu seinät, ovenkarmit ja ikkunanpielet kahteen otteeseen. Mitäpä muuta sitä kakskytjotain-nainen perjantai-iltana tekisi kuin kuuntelisi nostalgian täyteläistä YleX:n ysärilähetystä maalisuti heiluen.

Remontti on (suurimmilta osin) ohi, muutto on ohi, nurkat on siivottu ja keittiö on putsplank. Ainakin 20 vuotta vanha uuni on nyt melkein kuin uusi, kiitos (vähintäänkin) kolmituntisen hankausurakan. Siisteyskäsitykseni eroaa verrattain paljon edellisten asukkaiden siisteyskäsityksestä. Vähän rättiä ja ihmesientä kun näyttää, niin johan alkaa pinnat hohtaa puhtauttaan.

Muuttaminen aiheuttaa kynsien lohkeilua, ihon rikkoutumista, kirvelyä, mustelmia, naarmuja ja mustia silmänalusia. Huoh. Keittiö odottaa vielä pientä tuunausta ja tavarat etsivät paikkaansa, mutta kyllä tästä vielä koti tulee, ellei tämä sitä jo ole.

Arvonnan voittaja

Satunnaisnumerogeneraattori arpoi voittajaksi Anniinan, joka osallistui arvontaan seuraavanlaisella kommentilla:

Tekeekö raha onnelliseksi vai pikemminkin onnettomaksi? - Sanotaan nyt, että raha ei tee suoraan onnelliseksi, mutta raha voi vaikuttaa merkittävästi siihen, ettei ole täysin onneton. Voiko noin edes sanoa? :D Hetkellistä ja lyhytkestoista onnea rahalla voi saada, ja onnea ylipäätänsäkään siitä, ettei tarvitse elää veloissa ja siten, että täytyy päänsä puhki miettiä jokainen meno ja luopua kaikesta "ylimääräisestä", sillä liiallisesti se voi tehdä todella onnettomaksi. Hmm. Jos voittaisin lotossa lähtisin varmaankin jonnekkin matkalle!

Onnea ja mukavia lukuhetkiä!

Vielä hetki aikaa osallistua arvontaan!

Osallistukaapa tähän arvontaan, jos ette vielä ole mukana! Nyt on tosi hyvät mahdollisuudet voittaa itselleen mukavaa luettavaa!

Mukavaa viikonloppua ystävät!

Onnen koukkuja. Kirja-arvostelua ja -arvontaa.

Minun omat unelmani ovat paenneet.

Mitä tekisit, jos voittaisit lotossa 18 miljoonaa euroa? Ostaisit huvilan Välimeren rannalta, täyttäisit uuden valtavan vaatehuoneesi Chanelilla ja Diorilla ja matkustaisit minne mieli halajaisi? Vai haluaisitko sittenkin jatkaa elämääsi kaikkine arkisine huolineen ja vastoinkäymisineen?

Junassa ajattelen kaksosten unelmia, heidän toiveidensa raukeamista joka perjantai-ilta, kun pallot putoavat ja näyttävät eri numeroita kuin heidän harkittuja, mietittyjä, pohdittuja, punnittuja numeroitaan.

WSOY lähetti minulle luettavaksi ennakkokappaleen Grégoire Delacourtin uutuusromaanista Onnen koukkuja. Kirja kertoo elämästä, onnen hauraudesta, rahan voimasta ja ennen kaikkea rakkaudesta ja yksinäisyydestä.

Lyhentääkö raha välimatkoja, lähentääkö se ihmisiä?

Romaanin päähenkilö, 47-vuotias käsityökauppias ja -bloggari, Jocelyne voittaa lotossa. Jo ei lunastakaan voittoa heti, vaan jää pohdiskelemaan, tuoko raha mahdollisuuden onneen vai onko raha syövä kaiken jo olemassa olevan onnen?

Vihdoin tavanomaista karuutta. Katalaa kipua. Surua, joka ei tule ulos. Karkeita, epämääräisen eläimellisiä, kemiallisia hajuja...

Kirjaa on verrattu Muriel Barberyn Siilin eleganssiin. Ai miksi? No molemmat ovat ranskalaisia teoksia, jotka kertovat elämästä, surusta ja rakkaudesta. Molempien teosten päähenkilö on yksinäinen, keski-ikäinen nainen. Onnen koukkuja kuitenkin vain sivelee niiden ajatusten pintaa, joiden syvyyteen Siilin eleganssi uppoaa. Se ei kuitenkaan ole välttämättä vain huono asia.

Ammematon tarvitseminen pitää meidät elossa. Tai kuskuskattilan. Talousvaa'an.

Siilin eleganssin intertekstuaalisuus ja yksityiskohtaiset arjen hetkien kuvailut eivät maistu kaikille. Huomattavasti kevyempi Onnen koukkuja -teos tarjoaa helppoa ja miellyttävää tekstiä lukijoille, jotka ottavat mieluummin käteensä 163-sivuisen pokkarin kuin 370-sivuisen romaanin.

Itse tekemisessä on jotakin hyvin kaunista; kiireetön tekeminen on tärkeää. Kyllä, minusta kaikki menee liian nopeasti. Puhumme liian nopeasti. Ajattelemme liian nopeasti, silloin kun ylipäätään ajattelemme!

Sivut kääntyivät liian nopeasti. Ahmaisin onnen koukut eilen illalla muutamassa tunnissa, täysin takeltelematta. Taisin jäädä koukkuun? Teos on pullollaan kauniisti kirjoitettuja lauseita asioista, joita jokainen meistä on mielessään pyöritellyt. Lauseita, joita Sinäkin haluaisit mahdollisesti tutkiskella?

Onni. Ainakin se oli minun onneani. Minun omaani. Sillä oli puutteensa. Arkipäiväisyytensä. Pienuutensa. Mutta se oli minun omaani. Ääretöntä. Säihkyvää. Ainutlaatuista.

WSOY tarjosi minulle mahdollisuuden arpoa lukijoideni kesken Onnen koukkuja -romaanin. Tekeekö raha onnelliseksi vai pikemminkin onnettomaksi? Mitä tekisit, jos voittaisit lotossa? Kerro se minulle, niin olet mukana arvonnassa. Muista kertoa myös sähköpostiosoitteesi, niin saan voittajaan yhteyttä. Aikaa osallistua arvontaan on ensi viikon sunnuntaihin (17.2.) asti. Olkoon onnetar puolellasi!