Saaristolaisleipä Nauvosta

Sain ystävältäni reseptin, jonka hän oli saanut ystävältään. Annoin reseptin eteenpäin ystävälleni ja päätinpä jakaa sen täällä blogissakin, kun kerran sain luvan reseptin levittämiseen. Voi kuinka herkkua tämä leipä onkaan! Oli pakko ostaa taas litra piimää ihan vain tätä tarkoitusta varten, josko viikonloppuna tekaisisin jälleen uuden satsin saaristolaisleipää.

Saaristolaisleipä Nauvosta

1 litra piimää

75 g hiivaa
3 dl siirappia
3 dl kaljamaltaita
3 dl vehnäleseitä
3 dl ruisjauhoja
1 rkl suolaa
10 dl vehnäjauhoja

voiteluun siirappia, vettä

Etsi käsiisi noin 5-6-litrainen kulho tai kaksi pienempää kulhoa. Lämmitä piimä varovasti ja sekoita piimään murennettu hiiva, siirappi, kaljamaltaat, vehnäleseet, ruisjauhot, suola ja vehnäjauhot. Anna taikinan nousta 1 ½ tuntia liinan alla.

Voitele kaksi kahden litran vetoista pitkänmallista ja korkeareunaista leipä- tai kakkuvuokaa. Jaa taikina vuokiin. Minä jaoin taikinan yhteen pitkänmalliseen isoon leipävuokaan ja pyöreään kakkuvuokaan (halkaisija 24 cm).

Paista leipiä uunin alimmalla ritilätasolla 175 asteessa 2 tuntia. Kun leivät ovat kypsyneet 1 ½ tuntia, valele niitä lämpimällä vesi-siirappiliuoksella ja jatka paistamista vielä puolisen tuntia.

Kumoa kypsät leivät vuoista ritilälle liinan alle jäähtymään. Maultaan vahvat leivät säilyvät hyvin. Leivät voi myös pakastaa.

Idean sain pehmokitaraan

Siskonpoika sai lahjaksi pehmokitaran. Huomasin juuri, että myös Omasta (p)ajasta -blogin Minna-Leena oli tehnyt pukinkonttiin kitaran. Minun versioni oli klassinen kitara, Minna-Leenan vähän rokimpi sähkökitara.

Piirtelin kaavat omasta päästäni ja leikkelin palasia erilaisista kierrätetyistä kankaista ja nahanpaloista. Koppaa ympäröivä nauha on ostettu viime keväänä Virosta, kuin myös napit ja kitaran kielimateriaali. Vakosametti on vanhasta hameesta, tekonahan suirut jäi jäljelle joskus vuosituhannen alussa, kun tein pikkuveljen mikroautoon uuden istuinpäällisen.

Toinen pää kitaraa helisee, toinen pää rapisee. Myös kielistä saa paukuteltua jonkinmoisia ääniä nahkaa vasten. Vielä tuo pehmokitara on jäänyt äänekkäämpien lelujen varjoon, mutta ehkä silläkin vielä enemmän leikitään, jahka poika ymmärtää, mikä kitara ylipäänsä on. Pojan paapa näyttää varmasti vielä jatkossakin mallia ja opettaa kitaransoiton salat.

Virkatut pikku töppöset

Ystävän pojan jalka kasvaa kovaa vauhtia. Aiemmin tekemäni valkoiset villasukat ovat jo jääneet pieniksi, nyt pikku herra sai uudet villatöppöset varpaitaan lämmittämään.

Ohje vastaavanlaisiin töppösiin löytyy täältä. En seurannut ohjetta orjallisesti, vaan lisäilin ja kaventelin silmukoita vähän oman pääni mukaan. Langat ovat vanhojen kerien jämiä.

Origamisydänkirjanmerkkejä

Tänä vuonna joulukorttiaskarteluni oli lähinnä paperintaittelua. Niin kuin viime vuonnakin, tein joulukortteihin origamikoristeet. Viimevuotinen oli jonkinlainen kukkaviritelmä vanhasta nuottipaperista, tänä vuonna tein sydämenmuotoisia kirjanmerkkejä vanhan Lahden muotoiluinstituutin Alavalla maalla -kalenterin (2011) sivuista. Vahvasta paperista tehdyt mustavalkoiset valokuvasivut ja kultaiset muistiinpanosivut sopivat hyvin tällaiseen askarteluun.

Viime vuonna eräs ystäväni ilmoitti irrottaneensa origamikukkaviritelmän kortista ja tehneensä siitä jääkaappimagneetin. Niinpä päätin tänä vuonna tehdä jotain sellaista, joka olisi käyttökelpoinen esine jo sellaisenaan.

Osan korttipohjista ostin Tiimarista, osa löytyi varastoista. Leikkelin vanhoja mainoksia ja teippailin vähän koristuksia Teippitarhan washiteipeillä. Myös tuo läpinäkyvä Dymo-teippi on Teippitarhasta. Jokainen kortti on erilainen, mutta sama tyyli jatkui ensimmäisestä kortista viimeiseen asti.

Ohje sydänkirjanmerkkeihin löytyy täältä.

Graafiset sukat

Syksyn sivuprojektina on ollut jos jonkinlaisten villasukkien neulominen. Menen aina fiiliksen mukaan käsitöissäni: jos ei huvita neuloa sukkia, niin en neulo sukkia vaan teen jotain muuta. Aika usein sukat jäävät parittomiksi lojumaan neulokoreihin; lopulta en enää tiedä, millä ohjeella olen mitäkin tehnyt, ja taitaapi käydä niin, että jokainen sukka ei koskaan saakaan kumppania.

Tällä DROPS Designin ohjeella (vähän muokkasin) neuloin mustavalkoharmaat sukat. Varren graafiset kuviot pääsivät paremmin oikeuksiinsa rajummilla kontrasteilla kuin mitä alkuperäisessä ohjeessa. Aika usein tulee ohitettua ohjeita ihan vain sen takia, ettei tykkää väriyhdistelmistä, vai olenko ainoa?

Kuvioneuleen neulominen pitää mielenkiinnon yllä, ja varsiosan neuloikin tosi nopeasti. Tuo sukkaosan neulominen olikin sitten toinen juttu. Jälleen sain kulutettua lankoja varastosta (isotädin perintöä), käytinpä tuon harmaan langan selvittämiseen illan jos toisenkin. Varoitus: lankavyyhdin parikymmenvuotinen varastointi saattaa aiheuttaa sotkeutumista.

Kävipä lankojen kanssa sellainenkin hassu juttu, että sukissa on käytetty kahta eri valkoista. Onneksi sodassa, rakkaudessa ja käsitöissä kaikki on sallittua. Leikitään, että se oli harkittu ratkaisu.